tiistai 30. lokakuuta 2012

Miksi ravinto on mulle urheilijana tärkeää ja mitä söin tänään!

Kun kerroin mun kavereille, että alotin kirjottamaan blogia, ne kysy heti ekaks että onks se joku "älä syö mäkkiruokaa se tuhoaa sun elämän!!!"-blogi :D  Ikävää tuottaa pettymys, mut ei tää ihan sellanen oo :D Mutta kirjotanpa nyt kuitenkin mun ajatuksia ruuasta. Eli siis tälleen urheilijan näkökulmasta, että mitä mulle merkitsee ravinto. Niinku mun kavereiden reaktioista voi päätellä niin joo, mietin kyllä jonkun verran että mitä syön. Mua kiinnostaa ravitsemusasiat ja oonpa haaveillu ravitsemustieteen opinnoistakin tässä lähiaikoina:) Oon toki ottanut jonkin verran selvää siitä, mitä mun kannattais syödä ja pyrin syömään tosi fiksusti, mutta en mä mikään täydellinen tän asian suhteen oo. Eikä tarvi ollakkaan! :)
Ja jee sain kännykän kameran toimimaan eli sain kuvat mun kaikista tän päivän syömisistä:)) Tässä siis tän päivän "ruokapäiväkirja" ja vähän ajatuksia...

Aamupala on ihana hetki! Kaurapuuro+raejuusto+mustikoita ja sit 1tl kylmäpuristettua pellavansiemenöljyä. Huom! Toi mahollisimman pieni lusikka on ihan must, isommalla ei oo kiva syödä! :D
Aamutreenit oli 8-10 ja sitten noin 11 söin louonasta. Treenasin tekniikkaa mut en paikaltaan eli vähän tuli hiki mut ei ollu superkova treeni:) Ja oho hassusti päin kuva enkä jaksa kääntää.. No mutta salaattia, kurkkua, paprikaa ja n. 1/4 avokado + täysjyväohraa, suppilovahveroita ja hirven jauhelihaa. Just just jaksoin syödä! :D
Päivän toinen treeni oli keskivartalojumppa + leuanvetoa + terävät loikat. Plus että pyöräilin matkat:) Teki mieli smoothieta sen jälkeen, joten sitä sitten tein! Kello oli jotain suunnillee 15 tässä vaiheessa. Noi ainekset ja blenderi sano surrurrur ja.......
.....naminami smoothieta tuli! Eli siis maitorahkaa, baanani, maitoa, ruisleseitä ja paahdettu pellavansiemenrouhe+kuivattu mustikka. (Sitä tuli oikeesti paljon enemmän ku tossa kuvassa mut ei mahtunu lasiin:D)
Kauheen huono kuva! No mutta seittemän puol seittemän aikaan oli taas nälkä joten söin! Täysyväohra+suppikset (jäi päivällä yli:D) ja uunissa ollutta kanaa, mikä oli maustettu yrteillä ja sipulilla + pakastevihanneksia. (Tehtävä: bongaa sydämen muotonen vesikastanja!)
Tosta päivälliseltä puuttuu kuvasta lasi maitoa! Ja vettä oon juonu jonkun verran kanssa päivän aikana. Ja aamupalaan kuulu myös D-vitamiini ja multivita :)
Ja nyt kun kirjotin tätä niin tuli nälkä joten meen syömään vielä vähän rahkaa ja raejuustoa iltapalaks!

Ja sitten halusin kirjottaa vähän juttuja littyen urheilijan ruokavalioon, mitä on tullut mieleen tässä. Elikkäs:

"Mä oon urheilija eli mä voin syödä mitä vaan, koska mä kuitenkin kulutan niin paljon." Tätä lausetta mä en oikeen ikinä oo ymmärtänyt. Siis joo pitää varmaan paikkansa, että helposti ei todellakaan liho sillon kun treenaa kovaa. Mutta jos on kilpaileva urheilija, niin ei kait sitä sillon urheile siks ettei lihois? Muutenhan sen pitäis olla kuntoliikuntaa, ei urheilua. Ja kuntoliikunnasahan ei todellakaan oo mitään pahaa! Mutta se ei vaan oo sama asia kuin kilpaurheilu. Eli siis mun mielestä ravinnon pitää tukea treenaamista.

"Ruoka on vaan polttoainetta." Joo siis periaatteessahan se on just näin. Kroppa tarttee tarpeeksi ravintoa ja kaikkia ravintoaineita, että se toimii hyvin. Mutta kyllä mun mielestä ruuasta saa ja pitää myös nauttia! Kaikkihan tietää, miten kivaa on käpertyä sohvalle karkkipussin kanssa ja kattoa leffaa. Tai syödä jätskiä kesähelteellä. Tai syödä joku ihana annos ravintolassa. Mä en vaan itse usko, että mun tarttee herkutella tolla tavalla tosi usein. En kaipaa tollasia kauheen usein, ei vaan tee mieli. Mutta kun mun sitten joskus tekee mieli, niin tottakai mä syön vaikka karkkia tai pullaa tai mitä ikinä haluunkaan! Herkuttelusta tulee tosi hyvä mieli ja siitä osaa nauttia, kun sitä tekee tarpeeks harvoin. :)

"Mutta kun mä haluun nauttia elämästä!" Jokainen syö just sellasta ruokaa, mistä tulee hyvä olo. Mä voin parhaiten kun syön terveellisesti ja säännöllisesti. Ja sillon mulla on myös hyvä olo ja nautin elämästä. Mutta jos joku nauttii siitä, että syö paljon karkkia, pullaa, limua ja mäkkiruokaa niin se on tosi hyvä juttu ja sen kannattaa syödä just niin! Mutta en vaan voi uskoa, että se olo on oikeesti paras mahdollinen ja että se varsinkaan auttaa kehittymään urheilijana. Jokaisen oma asia tietenkin, mutta jos olisi mahdollisuus voida paremmin ja saada enemmän treeneistä irti, niin miksi ei käyttäisi tätä mahdollisuutta? Miksi antaa noinkin helposti korjattavan asian kuin ravinnon takia etumatkaa vastustajille?

"Etkö sä oikeesti ikinä syö mitään hyvää?" Multa kysytään tätä tosi usein. Mä välitän siitä mitä mä syön. Mun masu ei oo roskakori, mihin mä voin heittää mitä vaan. Mutta silti, miksi mä söisin jotain mikä on mun mielestä pahaa? Siis tottakai mä syön kaikkea hyvää! Joka päivä vieläpä! Mulle hyvä on sellasta mikä maistuu hyvälle ja mistä tulee hyvä olo. Yks mun päivän parhaista hetkistä on joka-aamuinen aamupuuro raejuustolla ja marjoilla. Mä vaan tykkään siitä ihan hulluna! Ja maitorahka+mustikka+leseet on kans ihan tositosi namia! Ja kana kun sen maustaa yrteillä mmm.. Niin, ja jos tolla "hyvää" tarkotetaan tässä kaikkia sokerirasvaherkkuja niin tottakai mä syön niitäkin:) Joskus. Nyt just en pysty muistamaan millon viimeks oon syöny karkkia tai jätskiä, mutta sen muistan että pullaa leivoin (ja söin) pari viikkoa sitten ja oli hyyyyvää:)

Nyt nukkumaan ja aamulla sitten kohti Unkaria jejee!! :)

/Airi

maanantai 29. lokakuuta 2012

Ekat pelit piiiiitkään aikaan!!

Aluks heti pakko kertoo et mun kännykkä poisti kuvat ja kamera ei toimi eli nyt en saa kuvia tänne ja harmittaaaa.. Viikonloppuna sain kaikkee kivaa aikaseks ja kuviakin ois ollu mut eipä nyt ookkaa sit :( Mut sen voin kertoo et oon kauheen ilonen et mul on niin kivoi kavereita! :) Lauantaina oli vähän haikee fiilis tosiaan kun piti hyvästellä mun vaari.. Mutta onneks mun kaverit keksi et katotaan illalla pari leffaa ja oli kivaa! Tuli paljon parempi mieli :) Vähän myöhään meni kyllä ja sunnuntaina olin ihan koomassa mut eipä se mitään..

Tänään pelasin treeneissä pari erää kunnon kaksinpeliä ekaa kertaa varmaan 1,5 kuukauteen! Ja ei ollu kyllä riemulla rajaa :):) olin ihan intoo täynnä mut kontrolli oli kyllä vähän kateissa pelistä :D mut ei sen nii väliä, pääasia että sain taas pelata! Huomenna jännä nähä sitte että mihin aamusyke hyppää tän päivän jälkeen.. Mut se on sit sen ajan murhe :)

Keskiviikkona oiskin sitten lähtö Unkariin kisoihin! Vähän liian nopeesti ehkä tulee toi kisa nyt kun en oo päässy tekemään oikeen kovia treenejä pitkään aikaan eikä vielä saa tehä.. Mutta kun olin jo kerenny sinne ilmottautua ja lennotkin oli hankittu niin lähen nyt kuitenkin. Ja ainakin intoa riittää jos ei muuta! :D

Eipä tässä muuta.. Yritän saada toimivan kameran nyt käyttöön et sais kuviakin tänne. Unkarista sitten viimeistään kirjottelen että miten pelit ja matka muutenkin sujuu! :)

ps. tästä tulee aina niin hyvä mieli

perjantai 26. lokakuuta 2012

Trikookausi avattu ja quinoa on tosi hyvää!


Jee tänään sato lunta! Ensilumi on aina tosi kiva juttu ja lumi on tosi nättiä mun mielestä:) Paitsi sitten parin kuukauden päästä ei enää oo kun sitä on niinku nääääääääin paljon ja on kauheen kylmä ja niin.. Mut nyt ainakin on vielä tosi kiva juttu :)

Ja nyt alkaa olla jo aika kylmä ja meillä on halleissa niin kylmä et ei oo enää kivaa treenata shortseissa/hameessa vaan on pakko siirtyä pitkiin juoksutrikoisiin! Näyttää ja tuntuu tosi tyhmältä pelata sellasissa mut on ne nyt paljon mukavammat kun ei tarvii palella :D

Tänään siis oli ekaa kertaa tänä talvena trikoopäivä treeneissä! Aamulla olin treenaamassa pari tuntia ennen koulua. Kevyttä tekniikkatreeniä oli taas ohjelmassa mulla. Tekniikkaa on toki ihan kiva tehä, mut ei oo kyllä helppoa kattoo vierestä, kun muut treenaa täysiä maksimisykkeellä viereisellä kentällä... Mäkin haluisin niiiiiin paljon! Mutta ymmärrän kyllä, että vaikka miten kovasti tekis mieli treenata nyt kovaa niin pitää malttaa. Ja nyt mä ihan oikeesti aionkin malttaa! Nyt kun on jo niin paljon parempi fiilis niin nyt ei saa lähtä mopo keulimaan :)

Koulussa olin pari tuntia ja sit tänään sai vielä tehdä keskivartaloa mut ei muuta treeniä. Menin sitten koulun jälkeen puntille ja tein hyvät masutreenit :) kauheesti huuteli taas ne laitteet ja painot siellä puntilla ja yritti houkutella mua mut kun ohjelmassa luki että vaan keskivartaloa niin ei auta!

Salaatti-kurkku-avokado, quinoaa ja kanaa mitä maustoin yrteillä :) oli hyvää!
Kotona siis tein ruokaa ja oli kauheen hyvää! Quinoa on mun uusin kokeilu ja tykkään tosi paljon! Hyvät ravintoarvot ja ainakin enemmän proteiinia kuin esim. riisissä. Ja myös paljon rautaa ja magnesiumia ja kuitua. Se on myös gluteiinitonta, vaikka ei mulla mitään gluteiiniongelmia ookkaan mutta kuitenkin joo jee :) Ja suoraan meni ruoka abseihin! Mä niinku oikeen tunsin miten ne valu sinne masulihaksiin :):) hehe :D
Piti tarkistaa peilistä et menikö perille...mut ei tainnu
Nyt vietän rauhallista koti-iltaa mun veljen kanssa! Pitää vähän kans siivoilla, ettei äiti suutu kun se tulee työmatkalta kotiin :D Huomenna ei oo ihan niin kiva päivä.. Aamulla aikaisin lähetään Tampereen suuntaan saattelemaan mun vaari viimeiselle matkalle.. Treeneistä on huomenna lepopäivä, mutta eiköhän se päivä oo ihan tarpeeks rankka muutenkin.

Mutta nyt nautin vapaaillasta! Eka vähän tiskailen ja imuroin ja sit vois vaikka lösähtää tohon sohvalle telkkarin eteen ahhh :)

/Airi

tiistai 23. lokakuuta 2012

Kovin urheilija on se, joka uskaltaa levätä

Halusin kirjoittaa vähän siitä, miltä ylirasitustila/ylikunto/mikä ikinä onkaan tuntuu ja kertoa myös omia fiiliksiä tästä koko hommasta. En siis ole mitenkään tosi pahasti päästänyt itseäni ylikuntoon eikä mitään ole diagnosoitu, mutta merkit on olleet selkeät ja väsymys sellaista, että kaikki ei todellakaan ole ollut ihan okei. Kirjoittelen tätä ymmärtääkseni itse, miksi olo on ollut sellainen kun on ollut ja ehkä myös varoittavaksi esimerkiksi muille, että omaa kehoa kannattaa kuunnella. Ja jos joku on ihmetellyt mun chillailua treeneissä tai ollut jopa huolissaan musta tässä lähiaikoina, niin ehkäpä tää selventää vähän :)

Tulin juuri kotiin treeneistä, syön hyvää pinaatti-raejuusto-kauralese-valkuaismunakasta, venyttelen ja nyt vielä kirjoittelen tätäkin. Oon siis aika tehokas :) Olo on hyvä, iloinen, onnellinen. Kaikki tuntuu olevan hyvin juuri näin ja se tuntuu kivalta, koska viimeiset kuukaudet on mennyt ihan sumussa ja mieli ei todellakaan ole ollut kauhean hyvä. Itkettyä on tullut ihan liikaa ja oon niin pahoillani kaikista turhista angstikohtauksista, joita mun läheiset on saanu kuunnella. Vaikeita hetkiä ja päiviä on vieläkin, mutta nyt tajuan jo vähän enemmän siitä, mikä meni pieleen ja mistä jatkuva väsymys ja alakulo johtuivat.

Olen aina tykännyt treenata paljon ja tosi kovaa. Rakastan sitä raukeaa fiilistä kovan treenin jälkeen ja sitä tunnetta, että "nyt musta tulee parempi, kohta mä voitan kaikki". Kovaa ja paljon on treenattava, jos haluaa menestyä. Niin minulle on jankutettu pienestä pitäen ja sen olen todellakin sisäistänyt. On kuitenkin selvää, ettei kukaan jaksa liiallista rääkkiä, kroppa ei yksinkertaisesti kestä sellaista. On ihan ok olla joskus väsynyt, ei aina tarvitse pakottaa itseään. Joku viisas on sanonut joskus, että kovin urheilija on se, joka uskaltaa levätä. Tätä yritän nyt ymmärtää.

Koko kesän treenasin todella hyvin ja treenit olivat rankkoja. Olin välillä todella hyytynyt ja ihan loppu, mutta sehän on ihan normaalia. Kuitenkin jossain vaiheessa meni yli. Kunpa olisin osannut havaita sen silloin, kunpa olisin osannut kuunnella kroppaani paremmin. Luulen, että viimeinen pisara mulle oli koulun alkaminen ja ylppäriurakan lähestyminen. Siihen kun vielä lisää kisakauden startin, niin on selvää, että stressitasot nousivat. Huomasin, että energia ei vaan riitä, mua oikeesti väsyttää ja elämä on ihan ylivoimasen vaikeeta. Olisin halunnut vain nukkua päivät pitkät ja pelkkä ajatuskin rankasta treenaamisesta ja kovista kisapeleistä tuntui ihan mahdottomalta. En olisi halunnut tehdä yhtään mitään! Nämä kaikki huonot fiilikset, masentuneet ajatukset, toivottomuus ja välinpitämättömyys ovat täysin normaaleja tunteita, kun kroppa väsyy liikaa. Mun mentaalivalmentaja selitti mulle, että se on mielen tapa suojata kehoa. Ja niinhän se varmasti meneekin, että kun voimat loppuu niin mielen on pakko yrittää hillitä menoa. Välinpitämättömyys ja alakulo on hyviä tiloja siihen, eihän sellaisissa mielialoissa halua mitään tehdä!

En osannut kuitenkaan reagoida väsymykseen oikealla tavalla. Syytin itseäni laiskaksi, läskiksi ja mitä vielä... Luulin, että on oma vikani, etten jaksa. Ajattelin olevani huono ihminen ja ettei kukaan halua olla mun kanssa, koska vaan masistelen. Kaikkein vaikeimmalta tuntui myöntää, että mä oon oikeesti ihan loppu, mä en enää jaksa. Se oli mulle epäonnistumisen tunne, kyllähän mun nyt pitäis vaan jaksaa! Helpointa oli vaan jatkaa eteenpäin, hymyillä ja esittää, että kaikki on hyvin. Ehkä pelkäsin myös, mitä muut ajattelevat. Helpostihan ensimmäinen ajatus on, että "toi vaan haluaa huomiota, ei myönnä olevansa asennevammainen, haluaa laiskotella ja valittaa ihan turhasta!". Niinpä vain toivoin, että mieli kirkastuu itsestään ja että yhtäkkiä heräänkin seuraavaan päivään täynnä intoa niinkuin ennenkin. En todellakaan halunnut valittaa turhasta.

En olisi millään halunnut keventää treenimäärää, en missään nimessä! Mutta jos treeneistä ei tule mitään ja mieli on jatkuvasti maassa, niin eihän se treenaaminen ketään silloin hyödytä. Onneksi mulla on hyvät tukijoukot ja valmentajat, jotka sitten sano mulle, että nyt ihan oikeesti stoppi! Ja kyllähän mä itekkin ymmärsin, ettei ole ihan okei, jos aamusyke on 25 pykälää tavallista korkeampi ja sängystä noustessa sydän lyö yhtä kovaa kuin yleensä lenkkiä juostessa. Joka päivä teki oikeesti mieli vaan nukkua koko ajan ja mikään ei voinut vähempää kiinnostaa. Pienetkin asiat olivat ihan ylivoimaisia ja itketti koko ajan. Yhtenäkin päivänä minun piti kävellä kilometrin matka metrolle, mutta kun en millään vaan jaksanut. Lopulta makasin vaan sängyssäni ja itkin, kun oli niin toivoton ja paha olo. Syöminenkään ei ollut helppoa ja välillä tunsin olevani vain laiska kasa läskiä. Mietin, miksi olin tehnyt itselleni niin, miksi olin ajanut itseni niin loppuun. En todellakaan tajunnut silloin, että ainoa asia mikä auttaa, on lepo. Nyt onneksi tiedän sen :)

Nyt olen siis jo muutaman viikon treenannut kevyesti, melkeimpä pelkkiä tekniikkatreenejä ja lyöntejä paikaltaan. Ja niinkuin sanoinkin aluksi, niin kappas vain kun olo onkin yhtäkkiä tuhat kertaa parempi! Nyt jaksan taas innostua asioista ja kaikki on paljon kivempaa. Tänäänkin olin kauhean iloinen, kun ulkona oli niin kaunista ja syksyistä! Elämä kirkastuu ja yhtäkkiä onkin taas paljon pieniä arjen iloja :) En voi vielä tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ensi viikolla lähden Unkariin kisoihin ja vähän kyllä jännittää pelata muutaman viikon tauon jälkeen taas kovaa singeliä (=kaksinpeli), mutta odotan kyllä innolla! Pikkuhiljaa saan myös alkaa treenaamaan taas normaalisti. Toivottavasti väsymys ei tule takaisin, mutta sen näkee sitten eikä sitä vielä voi murehtia. Nyt kuitenkin tiedän paremmin, miltä EI pidä tuntua ja osaan ehkä kuunnella kroppaani paremmin :) Toivottavasti tämä parin kuukauden hölläily olisi riittävä ja kaikki olisi taas hyvin!

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Kiva päivä!!

Heräsin tänään 6.10 kun herätyskello alko inistä. Ja mua harmitti! Miks on pakko herätä tollaseen aikaan ku on syysloma ja kaikkee? Mutta pakkohan se oli nousta, kun laitan aina niin ovelasti toiselle puolelle huonetta kännykän et on ihan pakko nousta sammuttaan se herätys. Mut kyllä harmitti ja sänky ja uni houkutteli ihan sikana... Mutta urheesti seittämän aikaan olinki jo menossa ja 7.45 alko sitte aamutreenit :)

Ja voin kyllä kertoo et vaikka aamulla ois ollu kivempi jäädä nukkumaan niin kyllä se fiilis hyvän aamutreenin jälkeen on vaan paljon parempi! :) vähän yli 10 olin jo treenannu reilut pari tuntia ja ei todellakaan harmittanu enää ollenkaan et olin heränny. Mut eiks se niin meekkin et harvemmin sitä tulee kaduttua että nostaa sen peppunsa ylös ja lähtee treenaamaan!

Koska nyt on syysloma eikä tartte mennä kouluun, niin olikin sitten hyvin aikaa mennä kaupungille shoppailemaan ja syömään. Mulla oli kivat lounasdeitit ihanan Riikka-neitosen kanssa :) Halusin ehdottomasti Vapiaanoon, koska en ollukaan ennen ollu siellä!


Ja ilme kertookin että hyvä ruoka tekee iloseks :))

Syömisen jälkeen suunta oli takas hallille ja päivän treeni number 2! Tää keskiviikon treeni onkin yks mun lempparitreeneistä, pelitreeni maajoukkueen kanssa :) Ite en kyllä nyt saa pelata tai treenata kauheen kovaa ja paljoa, koska oon ollu vähän yliväsyny koko syksyn... Aattelin kirjottaa tosta ylirasitusjutusta vähän enemmän vaikkapa huomenna. Tulossa ehkä vähän sellanen varottava teksti muille, että älkää hölmöilkö niin kuin minä tein :D Ja muutenkin haluun availla fiiliksiä koko asiasta itelleni ja muillekin :)

Mutta joo tällasta tänään ja huomenna tulee ehkä vähän syvällisempää mua :)

maanantai 15. lokakuuta 2012

Moi, täs mä oon :)

Moi mä oon Airi. 19-vuotias. Urheilija. Sulkapalloilija. Lukiolainen neljättä vuotta. Tykkään tosi paljon mun kavereista. Ja perheestä! Ja kaikesta mikä liittyy urheiluun, hyvinvointiin, terveyteen ym.  
Blogin kirjottaminen ois tosi kiva juttu ja nyt aattelin uskaltaa vihdoin kokeilla! Oon pidempään jo harkinnu mut jotenki en oo uskaltanu.. Nyt kuitenkin täältä pesee! Naurakaa vaa mulle jos naurattaa mut haluun kuitenkin kertoilla mitä mun elämään kuuluu ja sellasta:) Joten tässäpä eka postaus, josta tulee varmaan ihan kamala :D Mut voin sit ehkä joskus myöhemmin nauraa tälle joten who cares!

Ja mikäs sen upeempi tapa alottaa ku kertoo itestään! Joten tässä mä oon ja tällanen mä oon :))

Oon peiliteini ja PISSIS <3 <3 (en oikeesti!)
 


















Oon myös hieman nolo (joo ihan oikeesti..)



















Sit oon vieläki lukiossa ja oon vähä hikke:D! (vai onks se noloo?)


Ja sit oon urheilija, lajina sulkapallo!:)


Että joo tästä yritän nyt sit alkaa kirjottelemaan!

Tervetuloa seurailemaan :)

/Airi