lauantai 29. kesäkuuta 2013

Miksi ihmisellä pitää olla selkä?


Saakelin selkä.! Onnistuin siis tosiaan hajottamaan mun alaselän tossa pari päivää sitten. Keskiviikon punttitreenissä tehtiin syvää kyykkyä, koska se on niin hyvä liike. No mutta kun ei ollu hyvä liike!!! Selkä tuntu sen jälkeen vähän heikolta ja torstaina sitten oli ohjelmassa treeni, joka sisälsi paljon hyppyjä. Sen treenin jouduinkin sitten lopettamaan kesken, koska kipu oli jotain ihan kamalaa. :(

Siitä asti olenkin sitten makoillut enimmäkseen sohvalla, koska makaaminen ei satu selkään. Onneksi pääsin eilen käymään fysiolla heti ja sain ohjeita selän hoitoon sekä vähän kinesioteippauksia tukemaan ja helpottamaan kipua. Ohje numero yksi oli tietenkin lepo, mutta myös erilaisia jumppaliikkeitä on hyvä tehdä.
Ja niitäpä tietenkin olen ahkerasti tehnyt!
Ja kivaa on! :) (ei tosiaankaan ole.......)
Tällä hetkellä huolettaa kauheesti ja on paha mieli selän takia. Alaselkävamma kun ei koskaan ole hyvä eikä kiva asia. Toivon enemmän kuin mitään muuta, että tää ei olis mitään välilevyihin liittyvää vaan että nikamat olis vaan vähän lukossa! Miks juuri silloin, kun treenit sujuu parhaiten ja nautin pelaamisesta enemmän kuin pitkiin aikoihin, pitää käydä näin? Not fair!

Niin kauhean kovasti haluaisin siis jo päästä treenaamaan, mutta kun selkä on kipeä, niin mitään ei kyllä pysty tekemään. Onneksi kävely ei tee kipeää, joten kavereiden näkeminen ja kauppojen kiertely sentään onnistuu hyvin. :)


Nyt vaan kovalla tsempillä eteenpäin, vaikka kivaa tällanen vammailu ei todellakaan ole! Rukoilkaa tekin jookos kaikki mun puolesta, että selviäisin tästä säikähdyksellä! Olis kiva esimerkiks herätä huomenna aamulla ilman minkäänlaista kipua ja pystyä laittamaan sukat jalkaan ilman hillitöntä operaatiota... Toivotaan parasta! :)

Pakollinen "näytänkö hyvältä"-tsekkauskuva ennen ulos lähtöä :D Mutta kuulemma näytin... :p

torstai 27. kesäkuuta 2013

Juhannusta kuvina

Heipä hei! Nyt seuraa joukko kuvia mun juhannuksesta. Mun juhannus sujui tosi rauhallisesti vanhempien kanssa mökillä. Muuta treeniä en niiden kolmen päivän aikana tehnyt kuin yhden kevyen lenkin ja yhden kuntopiirin. Se oli tarkoituskin, koska mun juhannuksen urheilullinen päätavoite oli palautuminen. Ja siinä mä onnistuinkin! :)


Heti ensimmäisenä mökkipäivänä halusin heti lähteä pyöräretkelle luontoon etsimään metsämansikoita. Ja löysinkin ihan kivasti! Sitten tein raejuustopohjaista vaniljajätskiä ja se oli niiiin hyvää noiden mansikoiden kanssa :)





















 Perjantai-iltaan kuului tietenkin myös kokko! Omaa ei tehty, mutta lähdettiin veneretkelle katselemaan kokkoja. Matkalla tuli poliisi vesiskootterilla vastaan ja iskän piti puhaltaa, koska se ajoi meidän venettä. Poliisisetä oli tosi mukava ja etenkin sen jälkeen kun iskä puhals nollat. :)


 Keräsin myös kukkasia tyynyn alle yöksi siinä toivossa, että näkisin yöllä unessa mun tulevan miehen. Eipä taika toiminu! Tai voi olla että toimikin, mutta en vaan muista yhtäkään henkilöä mun unesta. Siinä unessa mä lähdin Viidakon Tähtöset -ohjelmaan Zambiaan, mutta olin koko ajan yksin :(
(Naamasta syytän hyttysiä! Tai siis lähinnä noista punasista turvonneista kohista, loput on jonkun muun vika :D)
 Onneksi kuitenkin saatiin seuraavana päivänä verkolla pari kuhaa, se lievitti unen aiheuttamaa pettymystä!













Sain myös kunnian maalta mökin yläkerran tai vintin tai mikä se nyt onkaan. Värinkin sain valita ihan ite ja tollanen siitä tuli! Tästä lähtien nukun vaan tuolla ja unelmoin kaikkea pinkkiä ja hattaraa (tytöt kyllä ymmärtää varmasti!) :)
 

Siinä vielä pari kuvaa kokkoretkeltä. Niin kaunista, että melkein unelmoin pinkkiä ja hattaraa jo veneessä noita katellessa! <3

Kaiken kaikkiaan mun juhannus oli oikein ihana ja rentouttava! Tuli nukuttua, syötyä ja palauduttua tosi hyvin. Grilliruokaa sain joka päivä ja ahh se on niin namnam! Ruokakuvia en sen ihmeemmin jaksanut räpsiä, luulen että niitä näkee joka paikassa ja joka päivä ihan tarpeeksi muutenkin.. :D

Loppukevennykseksi kuva mun paidasta maanantaiaamun treenin jälkeen:


Hyiiiii tuli hiki! Se on kai merkki, että keho oli saanu hyvin ravintoa viikonlopun aikana ja aineenvaihdunta puski täysillä :p Mutta hyvä näin! :)

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

You can feel your heart going boom boom!

Kuulemma pojilla menee sydämmet boom boom kun tyttö walks like Rihanna. Mulla ei, mutta mun sydän sykkii kovaa kun mietin ens kautta ja Tanskaan muuttoa! (Tai siis melkeen muuttoa...) Fiiliksiä on monenlaisia ja ne riippuu paljon päivästä ja kellonajasta.


Mä muistan, miten mulla oli suuri unelma pienempänä siitä, että jonain päivänä muuttaisin Tanskaan treenaamaan ja pelaamaan. Silloin mä en kyllä tiennyt elämästä yhtään mitään. En väitä, että mä vieläkään tietäisin ihan hirveesti, mutta kyllä kuitenkin vähän enemmän. Nyt mä esimerkiksi ymmärrän paljon paremmin, mitä urheilijan elämä tarkottaa, miten paljon huipulle pääsemiseen vaaditaan ja myös sen, että raha ei tosiaankaan kasva puussa.

Joo-o, kyllä olen ymmärtäny rahan merkityksen!
Tällä hetkellä pikku-Airin unelma on toteutumassa! Aika hullua. Hullun siistiä! Paitsi, että ei kyllä ihan joka päivä tunnu siltä. Oon tehny tarkkoja tilastoja mun fiilisten vaihtelusta. Virhemarginaali näissä tilastoissa on tietysti tosi pieni ja ne osoittaa aukottomasti, että innostun koko ajan vaan enemmän. Muutama kuukausi sitten, kun aloin tosissani tätä mahollisuutta pohtia, fiilikset oli joka toinen päivä "JOOOO!!!" ja joka toinen "NO EI MISSÄÄN NIMESSÄ!!!". Siitä sitten pikkuhiljaa on tultu nykyhetkeen, jolloin negatiiviset fiilikset iskee enää noin kerran viikossa. Ja kun kuukaus on vielä aikaa, niin ehdin varmaan päästä sellaseen kymmenen päivän välein esiintyvään epävarmuuteen. Näin oon laskeskellu ja tää päättely on aukoton.

Pahimmat sudenkuopat mulle on ne hetket, kun kaikki ei suju niinkuin haluaisin. Jos treenit tai pelaaminen ei suju, alan miettiä "no enhän mä mihinkään Tanskaan voi lähteä kun oon näin huono ne kaikki nauraa siellä rivissä mulle kun räpellän kun mikäkin pässi". Myös ikävät tilanteet ihmissuhteissa saa mut varuilleen ja mietin hädissäni, kuinka "mä oon niin huono kaveri/tytär/ihminen, ettei kukaan halua muhun tutustua ja sitten oon Tanskassa ihan yksin itkeskelen itteni uneen joka ilta". Sitten on myös se rahapuoli: "mun budjetti kuitenkin repeää liitoksistaan heti ja sitten oon riippuvainen äitin ja isin rahoista ja en halua niiden rahoilla elää, koska jos en pääsekkään Rioon niin ne menee hukkaan!" Ja tietenkään ei pidä unohtaa hätää siitä, että "kaikki unohtaa mut täällä Suomessa ja sitten mulla ei oo enää missään kavereita ja kohta oon yksin ojan pohjalla itkemässä yhyy". (ps. kärjistin vähän noita ajatuksia, emmä oikeesti IHAN noin sekasin oo kuitenkaan)
Esimerkiks nää kaikki unohtaa mut varmaan noin kolme sekuntia sen jälkeen kun poistun maasta. No ei ny kai! <3
Onneks tollasia hetkiä on nykyään niin harvoin. Innostun päivä päivältä vaan enemmän ja kattelen lentoja ja suunnittelen päivämääriä, milloin oon täällä ja milloin siellä. En millään malttais odottaa elokuuta ja kaikkea uutta, mitä se tuo tullessaan! Uus "koti", uus maa, uusia ihmisiä, uudet treenikaverit ja uudenlaisia treenejä. Ja taas menee sydän boom boom näitä miettiessä. Tänään onneks jälleen vaan hyvällä tavalla. :)
Huomenna tulee vaihteeks myös tuoreempia kuvia, kun kaivan mun kameran kätköistä juhannuskuvia!

maanantai 24. kesäkuuta 2013

100. blogiteksti! Ja ens vuoden suunnitelmia

Hihii tää onkin mun laskujen mukaan sadas postaus, jonka julkasen täällä blogissa! Enpä olis rehellisesti sanottuna uskonut, että jaksaisin ikipäivänä blogia edes kirjotella paria viikkoa pidempään. Jotenka siis hyvä minä!:))

Mutta nyt tulee asiaa ens kaudesta! Oon täällä blogissakin monesti pohtinut mun tulevaisuuden suunnitelmia. Tai siis lähinnä sitä, että niitä ei ole. Muutama kuukausi taaksepäin kaikki oli hirveen raskasta ja stressi oli kamalaa. Kyllä mä tiesin koko ajan silloinkin, että asioilla on tapana järjestyä. Mutta siltikään en vaan millään uskonut sitä ja luottanut siihen. Nyt vaan ihmettelen, että miksi ihmeessä en voinut uskoa sitä! Syvä huokaus.

Mutta vaan yks huokaus ja sitten eteenpäin.:) Ja voinkin iloisena ja ylpeänä ilmoittaa, että nyt mulla on suunnitelmia! Näillä näkymin elokuun alussa astelen reippaana lentokoneeseen, joka kuljettaa mut Kööpenhaminaan. Sieltä matka jatkuu junalla kohti Odensea ja sinne mä sitten jään. En kuitenkaan kokonaan.


Mä oon koko ajan miettiny sitä, etten mitenkään voi kokonaan muuttaa pois Suomesta. Mulla on täällä äiti, isä, veli, mummit ja kummit, ystävät, kaverit, tuttavat, tuttavien tuttavat, oma sänky, tutut rutiinit, rakkaat lenkkipolut, kesämökki... Niin, en nyt ala sen enempää luettelemaan, kyllähän kaikki tietää suurin piirtein mitä elämään kuuluu. Ja sehän mulla just onkin täällä Suomessa - mun koko elämä.

Senpä takia en aio jättää Suomea kovin pitkiksi ajoiksi kerrallaan tulevallakaan kaudella. Tuun olemaan Odensessa muutamia viikkoja kerrallaan ja välissä palaan Suomeen aina pariks viikoks. Reissaamista tulee melko paljon, mutta tiedän kuitenkin, että tää on mulle paras ratkasu näin. Ja sitä paitsi onneks lennot HEL-CPH-HEL on vaan 86€ kun ajoissa varaa! ;)

Rahahuolia helpottaa myös se, että mulle on oltu hirveen kilttejä siellä päässä. On järjestetty halvat asumiskustannukset ja treenimaksutkaan ei onneks oo maailman korkeimmat. Tai en kyllä tiedä, kuinka paljon maksaa maailman kalleimmat treenit, mutta sen tiedän, että mun treenimaksut tulee olemaan erittäin kohtuulliset. Asumaan pääsen jonkun perheen luokse, vähän host family -tyyliin. Tottakai oma tupa ja oma lupa olis kiva, mutta tää on paaaaljon parempi kuin hyvä ratkasu siihen asti, kunnes voitan lotossa.

Myös kisamatkat tuun näillä näkymin reissaamaan Tanskasta käsin, jolloin säästän lentokuluissa. Köpiksestä kun on aika paljon halvempaa lentää eri puolille Eurooppaa kuin mitä Helsingistä. Yritän myös varata koko syksyn lennot todella hyvissä ajoin, ehkäpä jo tällä viikolla ainakin osan niistä. Vaikka säästänkin tällä tavalla tosi paljon, niin mua pelottaa jo nyt se, miten satoja euroja häviää tililtä ihan tosta noin vaan...

Mulle noi kiiiiitos!
No mutta, kaiken kaikkiaan oon aikas innoissani tästä Tanska-kuviosta!:) Tai siis ainakin melkein joka päivä oon. Paljon on vielä ajatuksia herättäviä juttuja ja toisinaan tuntuu, ettei tää oo millään tavalla järkevä idea. Lopetan nyt kuitenkin tän postauksen tähän ja lähden treenaamaan! Kirjottelen sitten huomenissa enemmän niistä fiiliksistä tähän liittyen. :)

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Treenikuvia ja muuta huvia!

Jesjes miten mahtavan (huonon) otsikon taas repäsin! :p

Päivät on vierähtänyt taas kerran kauheen nopeaa vauhtia! Tällä viikolla mulla on ohjelmassa kevennetty treeniviikko. Ideahan mun kesätreeneissä on suunnilleen niin, että on aina pari kovaa viikkoa ja sitten yks iisimpi viikko. Halusin ihan ite niin, koska tänä kesänä palautumisen on oltava paljon parempaa tasoa kuin vuosi sitten, jolloin rääkkäsin itteni ihan piippuun.
Eilistä ketteryystreeniä ja teletappiletti x)
Maanantaiaamu alkoi kivasti hirmusella rääkkitreenillä. Kaks tuntia painettiin menemään sata lasissa ja voin paljastaa, että tuli vietettyä sen jälkeen aika väsyneitä hetkiä sohvalla lojuen.. :D Vaikka tän kevyen viikon alotus ei ollukkaan siis kauhean kevyt, niin onneks maanantain iltatreenissä sitten venähti kylki sopivasti. Sen jälkeen onkin ollut pakko keventää. Oikeesti en siis tietenkään oo ilonen, että kylki tai alaselkä tai yläpakara tai jostain sieltä välistä otti osumaa ja tekee kipeetä! Mutta onneks se on nyt jo melkeen kunnossa eli ei mitään vakavaa :)
Don't you wish your girlfriend could squat like me?;)
Tänään kävin aamulla puntilla ja illan pelitreenin päätin jättää väliin. Kevyt viikko ja kipeä kroppa, joten jostain piti siis karsia. Luulen, että se ratkasu oli paras myös mun kipeän kylki-/selkä-/peppulihaksen mielestä. :)
Pakollinen "onks mul viel selkälihaksia?"-kuva :D
Yhen käden leuka oli ihan uus juttu mulle, mutta onnistuu!
Iltatreenin sijaan sainkin onneks aikaseks muita tärkeitä asioita! Muun muassa pienen pientä shoppailua, pyykkien pesua ja nurmikon leikkuun. Hyvä minä :)


Tää albiino varmaan paloi, mut ei se mitään, koska eilisen puna on huomisen bruna! :)
Huomenna lähdetäänkin koko perheen voimin ajelemaan mökille juhannuksen viettoon. Ahh, en jaksa oottaa, että pääsen sinne luonnon keskelle hillumaan, kalastelemaan iskän kanssa ja tietenkin lepäilemään ja nukkumaan paljon! :)

Jos en huomenissa ehdi enää mitään päivitellä, niin hyvät juhannukset kaikille!! :)

lauantai 15. kesäkuuta 2013

On niin paljon muutakin kuin urheilu

Huh, mikä viikko on ollu ja täällä mä nyt kirjottelen silmät ihan ristissä. Valitettavasti viikon kuvasaldo on jääny ihan nollaan, pitää parantaa siinä asiassa heti ens viikolla!

Tähän viikkoon on kuulunu paljon treeniä, unta ja ruokaa sekä vähän juhlintaa. Jonkun verran väsymystä on myös esiintynyt, mutta sehän kuuluu täysin asiaan kun treenaa näin kovaa. Henkisenä piristysruiskeena toimi kuitenkin onneksi kaverin synttäripippalot eilen. Jos mä olisin miettiny järjellä, että mikä olis oikeesti ollu parasta mulle ja mun kropan palautumiselle eilen illalla, niin se ei todellakaan olis ollu noi juhlat. Takasin kotona olin myöhään ja nukkumaan menin kello 04 ja vähän päälle. Mutta onko sillä väliä, jos mulla oli kivaa? Niinpä, ei todellakaan ole! Ja sitä paitsi nyt mä tiedän, että ultimatea on sairaan siistiä pelata keskellä kesäyötä. Kun on sopivasti pimeetä ja sitä frisbeetä ei nää ennen kuin on jo vähän liian myöhäistä, niin johan tulee uutta fiilistä peliin! :D

Mä myös koen, että on tosi tärkeetä viettää tarpeeks usein aikaa myös ns. "normaalien" ihmisten kanssa. (Joo siis en laske itteäni normaaliks ollenkaan:) ) Mä tarkotan siis ihmisiä, jotka ei oo kilpaurheilijoita ja joita ei urheilu sen enempää myöskään kiinnosta. Ne ihmettelee tietenkin, miten mä jaksan tätä hommaa. Yleensä sanon vaan, etten oikeestaan tiedä ja vastaan tosi epämääräsesti jos joku kyselee mun treenimääristä tai saavutuksista.

Noissa tilanteissa sen tajuaa, että oikeesti urheilu on vaan niin pieni osa elämää. On niin paljon muutakin. Jos mä tossa porukassa latoisin menemään faktoja mun nopeuskestävyyden parantamisesta, jumisen pakaralihaksen avaamisesta tennispallolla hieroen tai smash-lyönnistä painomailalla, niin jäisin varmaan aika yksin. Kukaan ei varmasti ymmärtäis, saati sitten että osais arvostaa, sitä tosiasiaa, että mä oon tälläkin viikolla treenannu 5 tuntia joka päivä. Niin ja kun venyttelyt ja muut lihashuollot laskee päälle, niin kuuteen tuntiin päästään helposti. Muilla on kesätöitä, mun työ on treenaaminen. Ainoa vaan, ettei mulle siitä kukaan mitään maksa.

Taas voi siis ajatella, että onko tässä mitään järkeä. Miksi ihmeessä mä teen tätä? Eikö ois aika paljon muitakin mahollisuuksia? Mitä mä saan siitä, että mä treenaan melkeen niinkuin työkseni? Jos kuitenkin fakta on se, että mun eilenkin tapaamia poikia kiinnosti naisurheilussa lähinnä ne tennispelaajien pyllyt...

Ainoa järkevä, mitä mä eilenkään osasin vastata "miten sä jaksat?"-kysymyksiin oli: "Mä vaan oikeesti tykkään tästä niin paljon." Ja mä luulen, että se riittää aika pitkälle. :)

En tiedä, tuliko tästä tekstistä jotenkin negatiivinen. Se ei kuitenkaan ollu ollenkaan tarkotus! Oikeastaan ihan päinvastoin. Mulla on mahollisuus tehä sitä mitä mä haluan, eli urheilla. Kuitenkaan en halua jäädä kokonaan paitsi kaikesta muusta. Mä haluan myös nähdä paljon muuta, pitää mun elämässä muitakin kavereita kuin kilpaurheilijoita ja nähdä opiskelijaelämän. Ja mulla on onneks mahdollisuus siihenkin. :)

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Saanko mä näyttää tältä, vaikka oonkin urheilija?

Alla on muutama kysymys, jotka nous mun mieleen, kun mietin (nais)urheilijoihin kohdistuvia ulkonäköpaineita. Nämä kun olin kirjottanut ylös, heräsi vielä yksi kysymys:

Miks mä ees mietin tällasia kauniina kesäpäivänä ja kannattaako mun ikinä saattaa tätä tekstiä päivänvaloon? Noh, antaa mennä vaan nyt, olkaatten hyvät! :D Uskallan myös väittää, etten todellakaan ole ainoa, joka näitä asioita päässään pyörittelee aina välillä;)

---------------------------------------------------------------------------------------

Miks iltapäivälehtien otsikoissa hehkutetaan aina miesten upeita urheilusuorituksia ja naisurheilijoista mainitaan vaan "kisojen seksikkäimmät"?

Miks yhtäkkiä jokaikinen tyttö haluaa olla niiiin "fitness"?

Miks naisurheilijoiden vaatteiden pitää olla niin pieniä ja paljastavia?

Miks monet on sitä mieltä, että naisurheilu on kiinnostavaa vaan siks, että ne naiset on niin "hottiksia"?

Saanko mä sanoa, että oon ihan tyytyväinen omaan ulkonäkööni ja kroppaani, vaikka en omistakkaan tajunnanräjäyttävää sixpackia enkä todellakaan jaksa joka päivä olla niiiiin fitness?

Haittaako se, että tykkään käyttää välillä myös poikien liian isoja shortseja, vaikka ne ei teekkään musta kovin hottista?

Saanko mä edelleen syödä itteni yhtä täyteen kun esimerkiksi tällä hetkellä oon, vaikka joku saattaakin ajatella, että huhhuh miten paljon syön?

Ymmärtääkö kukaan enää tän kaiken fitness-hypetyksen keskellä, että on täysin eri asia treenata kehittääkseen fyysisiä taitojaan kuin muokatakseen kroppaansa toisen näköiseksi?

Tarviiko mun välittää vähääkään siitä, että jonkun mielestä mulla on nyt liian isot reidet, koska urheilen niin kovasti?

Onko ihan okei, että haluan syödä terveellisesti ja fiksusti, mutten todellakaan jaksa olla täydellinen enkä stressata siitä, että välillä haluan syödä jätskin tai pari?

Onko kellään oikeutta kommentoida tai ivailla mulle, jos haluan syödä karkkia tai kieltäydyn muffinssista?

Jos mä joinakin päivinä tunnen itteni liian isoksi ja pulleeksi ja toisina päivinä taas oonkin ihan liian ruipelo, niin eikö se sillon tarkota että keskiarvo on hyvä ja mä oon loistavan kokonen?

Miks mä toisinaan arvostelen muiden ulkonäköä tai ruumiinrakennetta, vaikka tiedän ihan hyvin ettei sellasilla asioilla oikeesti oo väliä?

Miks kaikki muut on aina kauniimpia ja paremman näkösiä kuin itse olen?

Ps. Tää on taas yks sellanen postaus, jota kirjottaessa kävi mielessä ajatus, että yksityistäkin blogia vois toki pitää... Toisaalta koen kuitenkin olevani näitten ajatusteni kanssa ihan terveellä pohjalla, nää on ihan normaaleja ajatuksia kaikille eikä näissä mitään hävettävää pitäisi olla :)

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Leppoisa lepopäivä

Tänään vietin tosi kivan treenivapaan päivän. Oikeasti lepopäivä olis ollut vuorossa vasta huomenna eli sunnuntaina, mutta eilen illalla päätinkin, että siirrän punttitreenin sunnuntaille ja vietän lepopäivän jo tänään. Se olikin sitten ihan mahtava idea. Sen takia se oli mahtava, koska tänään kun heräsin, oli mun jalat melkeen kosketusarat. Tehoja on siis vissiin saatu tän viikon treeneissä irti, kun tollaset jumit oon saanu aikaseks. JES :)

Tämä päivä sopi lepopäiväksi muutenkin tosi hyvin, koska mulla oli tiedossa paljon kivaa ohjelmaa. Ajeltiin ensin Porvooseen syömään sukulaisten kanssa. Mun Mummi täytti pyöreitä vuosia ja sen kunniaksi mentiin lounastamaan.

Ravintola oli ihana ja ruoka superhyvää. Mä bongasin listalta heti jotain ihan mahtavaa: poroa, bataattia ja leipäjuustoa! Senhän tietenkin sitten valitsin, mutta harmi vaan kun unohdin kokonaan ottaa kuvan mun annoksesta.


Syömisen jälkeen kierreltiin vähän sitä vanhaa kaupunkia. Se oli tosi kiva ja nätti kaupunki, sellanen söpö kesäkaupunki. En ollutkaan ennen käynyt siellä.

Ensin mulla oli pilkullinen mekko...
...mutta kun me kierreltiin niitä pikkusia putiikkeja niin löysinkin maailman ihanimman pitsimekon! :)

Tykkään tosta mekosta nyt tosi kovasti!
Löysin myös tollasen jutun, jonka päälle tietenkin piti päästä pelleilemään :D
Mukulakivikaduista tykkäsin myös ja nekin selkeesti musta, koska ne näytti mulle sydämen <3
Ihastuin kyllä Porvooseen kovasti! Samoin kun mun uuteen mekkoonkin ihastuin <3

Kotiin kun meinasin päästä, niin en päässytkään, koska mut jätettiin kyydistä metroasemalle. Mutta ihan vaan siksi, että itse halusin niin. Koska mua odotti kaks kivaa tyttöä Kaivopuistossa! :)
Loppuilta menikin mukavasti Kaivarissa istuskellen ja tottakai juoruillen, mites muutenkaan :P
Riikka (ja Hiljan varjo) ! :)
Taas yks hyvä päivä takana ja eihän tässä voi muuta kun ilonen olla. :) Jalatkin alkaa tuntua vähän paremmin palautuneilta, joten kohta pääsee taas treenaamaan kovaa! Tää päivä oli selkeesti taas yks todiste siitä, että lepopäivillä on tärkeä merkitys niin kropalle kuin mielellekin. :)

torstai 6. kesäkuuta 2013

Airi kokkaa osa 8: marjaisa proteiinisorbetti!

Mulla on uus lemppariherkku! Se synty ihan vahingossa eräänä kauniina päivänä, kun Riikka oli meillä ja tehtiin smoothieta. Smoothiesta tulikin vähän paksua ja se oli melkein kun sorbettia. Niimpä mä päätin jalostaa ideaa edelleen!

Nyt kun on viime päivinä ollut ihan hirmusen kuuma, niin on tosi kiva syödä jotain kylmää. Siksi tästä sorbetista onkin tullut mulle niin suuri rakkaus. :)

Ja tarvittavat ainekset tulee tässä (miks en ikinä voi onnistua näissä? taaaas jäi yks juttu puuttumaan... Kuka huomaa mikä?:D) :

Eli siis
- purkillinen rahkaa
- 1dl kaurahiutaleita
- 0,5dl kauraleseitä
- 2-3rkl raejuustoa
- reilusti eli oikeesti runsaasti ja paljon jäisiä marjoja (en siis käyttäny todellakaan noin paljoa mitä kuvassa, mutta noin puolet noista ehkäpä)
- noin 1dl maitoa (mitä vähemmän, sitä jäykempää tulee, mutta toisaalta on vaikeempi saada kaikki sekasin jos on liian vähän nestettä)
- steviaa tai muuta makeutusta oman maun mukaan

Sitten vaan kaikki blenderiin ja kunnolla sekasin. Kannattaa todellakin antaa sen surrata hetki, että kaurahiutaleet ja -leseet katoaa pienenpieniksi. Maitoa voi lisätä jos ei meinaa sekottua tai jos haluaa tehdä löysempää ja enemmän smoothien tapaista.

Valmis naminami! :)
Sitten vaan kulhoon ja heti nauttimaan ettei ehdi sulaa! Tai voihan sen vielä hetkeks laittaa pakkaseen jos haluaa vielä enemmän sorbettimaista. Ite en tietenkään malttanu :P Tosta mun määrästä tuli pari tollasta kulhollista, koska pitihän äitillekin tehä:) Eli jos yksin syö niin suosittelen ehkäpä puolittamaan ohjeen.

Huomennakin on vissiin tulossa taas tosi lämmin päivä, joten kokeilkaapa piristää itteänne tällä herkulla! :)

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Ylppärikuvapläjäystä ja muuta höpinää

Lasten liikuntaleirin vetäminen on kyllä varmasti yks maailman rankimmista hommista. Joka päivä kun kuus tuntia lapsosten kanssa touhuaa ja yrittää komentaa niitä ja siihen lisäksi vielä pari kertaa päivässä treenaa, niin voin sanoa että illalla tulee uni helposti. :) En kuitenkaan valita, tykkään tosta hommasta ja tänä vuonna lapset on ihanan positiivisia ja tsemppaa hyvin!

Tykkään hirmusesti myös siitä, miten hauskoja juttuja lapset laukoo ja mitä tyhmyyksiä ne kyselee. Tottakai se on välillä rasittavaakin kyllä.. :D Tänään esimerkiks mun päivää piristi pikkunen poika, joka tuli halaamaan ja sano, että mä oon ihana. Toinen poika sano, että mä oon niin laiha, että musta tulee ihan varmasti tv-juontaja. Vaikka mä oonkin ihan normaalikokonen enkä mitenkään erityisen laiha, niin olihan toi logiikka silti aika mahtavan hauska :D

Nyt alan olla sen verran väsy, että voisin kohta jo painua unten maille. Huomenna aamulla on tavoitteena olla puntilla klo 7.00 ja siitä sitten ehtiä ysiks taas valmentamaan pikku leiriläisiä. Ei maistuis toi aikanen puntti, mutta kun kaks treeniä ois hyvä saada huomennakin aikaseks niin kaipa tää on taas urheilijan valinta osa 16934 ;)

Tähän loppuun pistänkin niitä ylppärikuvia, joita viimeks lupailin :)

Jännitin vähän etukäteen että mitä jos kompuroin lavalla... :D
Joku huus mulle "wuhuu!" ja käännyin kattoo
Että mä näytän onnelliselta :D
Ja entäs tässä sit! "Äiti kato mul on nyt lakki päässä!!"
Oskuuu <3
Hilja <3
Kivoja! <3
Lisää kivoja! <3
Ja taas yks kiva! <3
Ja nääkin! <3
Pakollinen epävirallisempi versio :D
Ps. Anteeksi tuhannesti näistä tuhannesta kuvasta, jotka kaikki on musta vaan. Yritän olla jatkossa ainakin tuhat kertaa vähemmän itserakas x)