tiistai 27. elokuuta 2013

Mä makoilen kotona, kirittäkää te Riikkaa!

Moi :) 

Nu er jeg hjemme igen eli siis nyt olen kotona jälleen! Laskeuduin eilen lentokentälle kello 16.00 ja kello 17.03 olinkin jo hallilla treenaamassa. Tää aamukin alkoi iloisesti sulkapallon merkeissä heti kello 7.45 :) Kotihalli, tai oikeastaan -hallit, tuntukin yllättävän vierailta ja on myös hassua treenata ja saada ohjeita suomen kielellä. Ihan hullua, että huomaan tällasta jo kolmen viikon jälkeen. Herää kysymys, että kuinka pihalla mä tuunkaan olemaan sitten seuraavan kuuden viikon Tanskailun jälkeen..! :D

Nyt mä makoilen hetken kotona sohvalla ennen seuraavaa treeniä ja haluankin kertoa jotain paljon tärkeempää kuin mun omat perus höpinät! Nimittäin mulla on yksi tosi kiva kaveri. Tai siis on mulla enemmänkin niitä kuin yksi. Mutta tää kyseinen yksi varastaa tällä kertaa erityishuomion, koska se tarvitsee nyt kiritysapua!


On nimittäin kehitetty sellainen urheiluun suunnattu yhteisörahoituspalvelu kuin Kiririnki. Vaikka mä en tässä siis millään tavalla ole mukana, niin mun mielestä on aina tosi hienoa, kun Suomessa harjoitetaan tällasta toimintaa. Siksipä mä suosittelenkin käymään tutustumassa systeemiin heidän nettisivuillaan täällä, klik! 


 Ja asiahan on siis sillä lailla, että mun rakas ystäväni Riikka on päässyt mukaan Kiririnkiin ja tarvitsee kovasti kiriapua! Riikka, samalla tavalla kuin mäkin, tähtää huipputuloksiin sulkapallokentillä. Voin tosin paljastaa, että myös kenttien ulkopuolella tää tyttö on kyllä ihan huippu jo valmiiks :) 


Koska kyseessä on mahtava ihminen ja koska mä tiedän, miten paljon kaikkien kiritysapu Riikalle merkitsee, niin musta olis ihan mahtavaa pystyä auttamaan! Valitettavasti mä en itse ole lottovoittaja (vielä ;) ), joten mun on yritettävä auttaa jollain muulla tapaa. :)


Siksipä mä halusinkin jakaa linkin Riikan Kiririnki-profiiliin! Joten tässä se tulee:



 Joten käykäähän ihmeessä tutustumassa Kiririnkiin ja Riikan profiiliin! :)

Ja Riikka: jes, kohta me nähään taas!! <3

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Livet er godt!

Kolme viikkoa alkaa olla takana täällä Odensessa. Nyt tajuan, että kolme viikkoa taitaa olla melko lyhyt aika ihmisen elämässä, koska täähän on mennyt ihan kauheen nopeesti. Tykkään niin kovasti olla täällä ja välillä mietinkin, että miks en oo aikasemmin jo tullut ja miks ihmeessä jännitin niin paljon tänne tuloa! :D Vaikka onkin ihan parasta päästä käymään kotona, odotan silti myös jo tosi paljon, että pääsen takaisin tänne.


Eilinen oli vapaapäivä treeneistä, mutta mä en halunnut vapaata pitää. Ei ollut sille mitään tarvetta, koska tää viikko ei muutenkaan ole niin kova ollut Bulgarian seikkailuista johtuen. Sainkin onneksi treenikaverin aamuksi ja sitten tein omatoimisen puntin. Senkin opin eilen, että kun täällä on vapaapäivä ja seuraava aamukin on vapaa, niin sitten "ulkoillaan". :) Mulle se ei tietenkään tarkoittanut alkoholillista ulkoilua ja tulinkin melko ajoissa kiltisti kotiin.



Kävin kuitenkin muiden mukana kattelemassa H.C. Andersen Festivals -tapahtumaa ja valoshowta. Oli ihan huikea! Kaikesta hauskempaa teki meidän mukana roikkuneet venäläispelaajat, jotka oli ehkä nauttinu muutaman taikasienen liikaa... Treeneissähän niitä ei oo kauheesti näkynyt ja oon kuullut, että hauskaa on ollut muinakin iltoina. No ei kait siinä, kukin tyylillään. :)
Slovenian poika, joka kerto mulle heti avoimesti, että se on hulluna blondeihin. Meinasin juosta karkuun. :D
 Nyt lähden vähän juoksentelemaan mun lemppari paikkaan täällä ja illalla pääseekin taas pelaamaan kovia matseja. Ja, hyvät naiset ja herrat, HUOMENNA MÄ TUUN KOTIIN!! :)

lauantai 24. elokuuta 2013

Mikä auttaa tsemppaamaan kovan treenin loppuun?

Vähän aikaa sitten sain kommenttiboksiin tosi hyvän kysymyksen:
Jos saa tässä vähän kysellä treenaukseen liittyen, niin silloin kun on tosi kovaa treeniä ja väsyttää, teekeekö sun ikinä mieli vaan lopettaa kesken? ja jos tekee niin tuleeko tälläisiä fiiliksiä usein? ja mikä auttaa sua tsemppaamaan ne treenit loppuun?
Vastasinkin, että kyllä tekee mieli ja melko usein sellaisia fiiliksiä myös tulee. Luulen, että se on joku suojelumekanismi, että kun kroppa väsyy, mennään jaksamisen äärirajoilla ja alkaa tuntua pahalta, niin pää yrittää pelastaa. Aivot alkaa huudella ja ne sanoo, että "hei huomaatko, tää ei tunnu hyvältä, älä jatka enää!". Kuitenkin pää vaan juksaa, koska eihän kovassa treenissä oikeesti olla missään hädässä eikä oo mitään syytä luovuttaa. Ensimmäinen, ja ehkä myös se vaikein, askel onkin siis olla välittämättä typeristä neuvoista.


Vaikka munkin pää häiriköi mua tosi usein, oon silti nykyään todellatodella harvoin lähellä kesken lopettamista. Oon oppinut olemaan välittämättä niistä ajatuksista, jotka nousee pintaan. Jos mä joskus lopetan kesken, se johtuu sitten jostain muusta kuin henkisestä puolesta. Esimerkiksi kesällä jouduin jättämään yhden treenin kesken, koska selkä sano, että nyt ei pysty enää liikkumaan mihinkään. Sellaisille asioille ei voi mitään ja silloin on vaan pakko lopettaa.


Miten mä sitten onnistun tsemppaamaan loppuun asti? Noh, oikeastaan vaan siten, että mä tiedän ettei ole muuta vaihtoehtoa. Ja silloinhan mitenkään muuten ei selviä kuin jatkamalla vaan. Treeni ei tuu tehtyä muuten kuin tekemällä. Yritän myös elää hetkessä ja unohtaa sen, miten paljon on vielä tekemättä. Paljon helpottaa myös se, että löytää jonkun asian johon keskittyy. Sulkistreenissä se on helpointa, aina on joku tekninen juttu jota voi pohtia samalla kun tekee. Jos vaan hoen itelleni, että "kyynärpää ylös" ja "terävä lähtö pelikeskuksesta" ja keskityn niihin, niin aika menee paljon nopeammin kuin jos painaisin menemään ihan aivottomasti. Omaan tekemiseen ja suoritukseen keskittymällä unohtaa helposti ne "aiaiai nyt sattuu, en jaksa, hyydyttää, hapottaa, vielä tunti jäljellä, en mä pysty!"-ajatukset.


Tästä(kin) postauksesta huomaa, että mä rakastan kaikenlaisia motivaatiolauseita. Vaikka mä rakastankin niitä kovasti, en siltikään syty niille kesken treenin ja sinä pahimpana hetkenä.
Jos joku tulis näyttämään mulle jotain tällasta silloin kun taistelen viimesillä voimilla, niin varmaan löisin :D
Treenin keskellä mua ei myöskään motivoi "mun pitää tehdä tää, jotta musta tulee maailmanmestari"-tyylinen ajattelu. Ei, ei, ei. Mua vaan alkaa ärsyttää, koska ei mikään yks treeni tee musta maailmanmestaria. Ja sitä paitsi just sillä hetkellä tulee fiilis, että jos maailmanmestaruuden eteen pitää kärsiä tällasesta niin pitäkää mestaruutenne, mua ei paljon kiinnosta. :D Treenin jälkeen mieli sitten kyllä muuttuukin aika nopeesti. :)

Vahva kuin....emmä tiiä, vaikka peruna :) Nyt onkin hyvä lähtee puntille tän motivoinnin jälkeen!

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Kolmas erä 19-21

Elämäni pisin matsi, 56 minuuttia. Elämäni ehkä hikisin t-paita ja hikisin hame. Hillitön tsemppaaminen alusta loppuun. Melkeen 1,5 litraa vettä juotuna erätauoilla. Pitkästä aikaa mä sain itestäni kisoissakin irti ja mä halusin kauheesti voittaa. Annoin kaikkeni.

Ja sitten mä en voittanu. 21-14, 21-23 ja 19-21. Oli ottelupallo tokassa erässä ja oli paikka, mutta voin kertoo, että se on yllättävän helppoa mokata. Yritän nyt vaan pitää silmät auki koko ajan, koska silmät kiinni nään vaan sen tilanteen ja sen kämmätyn lyönnin. Joku nyt äkkiä lähettää mulle tulitikkuja, että voin laittaa ne pitämään silmät apposen ammollaan! Mut hei oikeesti, not funny.
Olihan siinä onneksi myös paljon hyvää. Olin aktiivinen verkolla ja hyökkäyslyönnit toimi ihan kivasti. Kaikista parasta oli kuitenkin se, miten mun pää oli mukana. Kertaakaan en sanonut valmentajalle, että "hei kato, mä en osaa mitään ja oon ihan sairaan huono!" ja mä taistelin tosi kovasti. Tokan erän jälkeen olisin mielellään luovuttanut, antanut olla vaan. Helpompihan se olis ollut hävitä sillä tavalla ja sitten selittää itelleen omassa päässään, että "no enhän mä nyt ees yrittäny eli ei haittaa että hävisin".

Kaikista pahinta mun mielestä on just se, että sä annat kaikkes jonkun asian eteen, mutta sitten se ei riitäkkään. Kun sä tsemppaat ja taistelet ja teet kaiken mitä voit. Tavallaan annat itestäs ihan kaiken mitä on annettavaa. Ja sitten tuleekin iso pettymys.

Eilen kuitenkin se pahin juttu oli myös se paras! Mulle suurin ongelma on ollut juuri se taisteleminen ja se voittamisen halu. Ja eilen mulla oli se. Ihan sama, vaikka se ei riittänyt tällä kertaa, pääasia että mä osaan taistella vieläkin. Pettymyskin menee ohi aina jossain vaiheessa, ei se oo ikuista. Ja sitä paitsi, jos mä pelaan hyvin, annan kaikkeni ja teen parhaani, niin miten mä voisin olla vihanen itelleni tai tosi pettynyt?

Eli siis, nyt vaan hymyilen ja päätän, että ens kerralla on parempi tuuri vikoissakin pisteissä! Niin, ja lähen tietenkin shoppailemaan. :D Huomenna lähdenkin takasin Tanskaan, vietän muutaman päivän siellä ja sitten vihdoin kotiin! :)

maanantai 19. elokuuta 2013

Bulgariassa on kuuma

Terkkuja täältä Bulgariasta! Lähdin eilen aamulla kymmenen jälkeen tallustelemaan Odensen kodista (koti? no ei kyllä ihan vielä..) kohti juna-asemaa. Junamatkan, parin lennon ja pitkien odotteluiden jälkeen olin lopulta vähän ennen yhtätoista illalla perillä täällä Sofiassa. Ja huh, että mua väsytti paljon!


Eilinen raskas matkustus ei kuitenkaan niin haittaa, koska pelaan vasta huomenna. Tulin siis tänne jo eilen, koska lentoja varatessa en vielä tiennyt, joutuisinko pelaamaan tänään karsinnassa. Sitten kävikin niin, että olenkin suoraan pääkisassa ja saan katsella karsintoja katsomon puolelta. Nyt mulla oli siis yksi extrapäivä täällä. Sehän ei kuitenkaan haittaa, koska oon voinut vaan makoilla hotellilla, istuskella hallilla kattelemassa pelejä, syödä jättiannoksia kiinalaisessa ja käydä vähän pelailemassa hallilla.
Ja tietenkin hillua ulkona kun on lämmintä ja ihanaa :)

Kylmähän täällä tosiaan ei pääse tulemaan. Ulkona on yli 30 astetta lämmintä ja halli onkin sitten melkoinen sauna! Kuvitelkaa suht pieni halli ja ulkoa paahtava aurinko, lisätkää sinne sitten paljon ihmisiä ja vieläpä sellaisia, jotka hikoilee ja urheilee. Nii-in, siellä meinaa kyllä vähän happi loppua ja alkaa haukotuttaa. Onneks oon joskus ennenkin viettänyt aikaa sulkishallissa ja tunnen käsitteen hallikuolema. Eli huomisen suunnitelmana on mahollisimman vähän turhaa oleilua hallissa ja paljon vettä nassuun! :)

Näkymää hotellihuoneen ikkunasta! Kerrankin kivat maisemat :)
Huomenna sitten siis pääsen mäkin pelille! Ja huomatkaa, että mä nimenomaan "pääsen". En siis edelleenkään oo saanu mitään suurempia negatiivisia fiiliksiä aikaan, mikä on tosi kiva juttu. :) Joten ei tässä muuta kuin huomista odotellessa!

lauantai 17. elokuuta 2013

Muodikas viikkoni

Mä oon viettänyt täällä tosi glamouria elämää. Suunnittelen joka ilta seuraavan päivän asukokonaisuuden valmiiks ja hion yksityiskohdat kuntoon. Kaiken pitää olla tiptop, kyllähän te nyt tiedätte, että ulkonäkö ennen kaikkea! Myös meikkaaminen on se kaiken a ja o, ilman meikkiä ei kotoa poistuta.

Tai sitten ei ihan näin.. :D Tajusin nimittäin muutama päivä sitten, että täähän on ihan hirveetä. Hengaan verkkareissa päivät pitkät ja meikkiäkään ei oo tullu sudittua nassuun ihan kauheen montaa kertaa... Olo on niin hehkee, että huh huh! Niimpä mä päätin alkaa ottaa kuvia ja tehdä tällasen "päivän asuni"-postauksen.

Joten tässäpä tulee tän urheilijan glamour-arkea, olkaa hyvät!
Heti alotetaan tyylillä, kuinkas muutenkaan. Topin alta vilkkuvien urheilurintsikoiden väri on se tärkeä yksityiskohta tässä asukokonaisuudessa! ;)
Tässä tyylissä huomion vie tietenkin mun lempparisukat! Apinat jalkaan ja treeni kulkee aina :)
Jep, feeling like a princess right here! (ps. huom! kaulukset on hyvä olla vähän vinossa, uus muoti täällä päin..)
Tässä taas selkeesti haetaan hyvää treeniä sukkien avulla. Myös mahdolliset poikapuoliset kanssatreenaajat on otettu huomioon jättämällä paidan napit vihjailevasti auki ;)
Hetkinen! Tää tyyli näky jo kerran aiemmin.. Paha moka. Onneks kaulukset on muistettu jälleen asetella uusimpien muotivirtausten mukaan. :)
Aamulenkki-look! Hyvä että silmät on kuitenkin saatu edes tolleen puoliks auki, vois olla vaikee juosta muuten :)
Tässä puolestaan korostetaan kovaa asennetta topin tekstillä. Hiuksetkin on selkeesti muistettu pestä niiden märkyydestä päätellen. Niin joo mutta niitten kuivaaminen tais ollakin sitten jo toinen stoori..
 
Että tällasta täällä päin :D Näin huikeeta ja hienostunutta on urheilijan elämä parhaimmillaan! Nyt kun oon jälleen kerran nolannut itteni julkisesti, niin kaikkien pettymykses mun on kyllä pakko tähän loppuun vielä paljastaa, että oon mä pari kertaa yrittäny myös ihan vähän panostaa. :)
Ja se fiilis, kun meikkaa ekaa kertaa moneen päivään! "Oho mähän näytänkin ihan ihmiseltä!"

torstai 15. elokuuta 2013

Videopostaus!

Päätin nyt ihan ekaa kertaa kokeilla videopostauksen tekemistä! Tykkään yleensä muiden bloggaajien videohöpötyksistä niin pakkohan se oli sitten itekin kokeilla. En ollu kuitenkaan hirveen hyvä ja tää ei nyt menny ihan täydellisesti :D Mutta olkaa hyvät ja älkää naurako paljoo! :)

ps. pahoittelen hieman heikkoa laatua, mutta kun laadukkaamman lataaminen olis kestäny kaaaaauan ja olin malttamaton.. :)

                             
 
Mitäs tykkäsitte? Oliks tää nyt mun viimenen videopostaus ikinä vai kestäisköhän näitä katella ja kuunnella joskus toistekin? :)

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Kovia treenejä ja hyvää fiilistä

Hej!

Ihan ensimmäiseksi pitää kertoa asia, jonka oon viime päivinä kertonut heti ekana innoissani aina kaikille joita näen. Nimittäin mulla on ihan oma pyörä! :))
Hieno, eikö vaan? ;)
Kyselin vähän apua muilta pelaajilta ja löysinkin sitten tieni sellaselle nettisivulle, jolla myydään kaikkea käytettyä. Kävi tuuri saman tien ja pari tuntia myöhemmin ja vain noin 45 euroa köyhempänä mä omistin upean vihreän Forzan! :)
Onks tää ihan normaali tilanne kello 22.06 illalla?

Myös muut asiat alkaa sujua. Juteltiin valmentajan kanssa treeniohjelmasta ja oon oikein tyytyväinen lopputulokseen. Treenimäärät mulla tulee pysymään melko samoina kuin Suomessakin, eli siis treenaan kaksi kertaa päivässä kuutena päivänä viikossa. Tämän lisäksi teen vielä kaksi lyhyttä maximivoimapunttia joka viikko. Kuitenkin on supertärkeää kuunnella kroppaa ja levätä, jos on väsy!

Valittelin viime postauksessa myöhäisistä treeneistä ja tässä onkin nyt todistusaineistoa kuvan muodossa. ;) Aivan älytön peli-, juoksu- ja jalkatyötreeni takana, kello näyttää yli kymmenen illalla ja oon ehkä hikisempi kuin ikinä! Tän jälkeen "yes please"-vastaus tulikin ihan suoraan sydämestä, kun valmentaja kysy, että haluunko nukkua seuraavana aamuna. :D Ja hyvin muuten nukuinkin, 10.46 näytti kello kun palasin tähän maailmaan höyhensaarilta.




 Mutta eipä tässä kai muuta ihmeellisempää, elämä kulkee täällä turvallisesti eteenpäin. Päivät koostuu pääosin kovista treeneistä, levosta, ruuasta ja unesta. Kertoisin ylpeänä, että treeneissä on tosi kova se i:llä alkava hieno sana, mutta koska en muista sitä sanaa niin on varmaan parempi olla pätemättä sen enempää.

Multitreeniä eiliseltä. 36 x 16 palloa ympäri kenttää kovalla temmolla. Meinasin syödä aamupalan takaperin ton treenin aikana... Hyi!
Illalla sitten kokkailtiin tyttöjen kanssa tortilloja ja syötiin niin paljon, että kaikille tuli vauvapömppömahat :)
Kaikki on siis edelleen hyvin ja jatkossakin tärkeintä on säilyttää hyvä fiilis, koska

Hyvä mieli, parempi treeni. Hyvä treeni, parempi mieli! :)

Ps. INTENSITEETTI! Se oli se, mikä on treeneissä ollut kova. :D

torstai 8. elokuuta 2013

Oho, eiks tää ollukkaan niin helppoa?

Heipä hei!

Kolme päivää alkaa olla nyt takana päin tätä "uutta elämää" ja en oikein osaa päättää, että pitäiskö mun kirjottaa valitus- vai hehkutuspostaus. Kaikki menee siis todella hyvin ja onhan tää elämä just sellasta urheilijan unelmaelämää: treenaa, syö, nuku ja sitten taas sama alusta. On aikaa levätä treenien välissä, venytellä kunnolla ja huoltaa muutenkin kroppaa, kokkailla hyvää ruokaa, katella telkkaria, hengailla muitten pelaajien kanssa... Ja kun treenitkin on laadukkaita ja treenikaverit tosi hyviä, niin mistä sitä enää vois valittaa?

Niin no, jotkut jutut vähän tuottaa mulle ongelmia, pakko myöntää vaikken haluiskaan. Suurin ongelma mulle on ollut treeniaikataulut. Mä kun en oikeen syty myöhäsille iltatreeneille, joita täällä taas painetaan menemään näköjään lähes joka ilta. Kaks iltaa on nyt takana ja molempina treenit jatkunut melkeen kymmeneen asti ja tänään on sama edessä. Tähän kun yhdistää sen, että aamulla treenataan kello 8-10, niin ei paljon naurata! Miksi, oi miksi, pitää treenata aamulla 8-10 ja illalla 8-10? Ja kuka vois antaa mulle jotain sellasta ihmelääkettä, että oppisin pärjäämään 6,5 tunnin yöunilla?

Onneks tosiaan on treenien välissä aikaa levätä ja onneks joku fiksu ihminen on keksiny sellasen asian kuin päiväunet! On nimittäin ollu aika suosittu keksintö mun huoneessa tässä näinä parina päivänä... Eihän ne päiväunet kyllä kunnon yöunia korvaa ja sen myös valitettavasti huomaa. Jalat on tosi painavat jo nyt ja olo ei aamuisin ole hirveän levännyt. Mutta ehkä tähänkin tottuu?

Treenit on kuitenkin mennyt tosi hyvin! Vaikka väsyttää ja jaloissa painaa, piristyn aina heti kun pääsen hallille ja treeni alkaa. Tulee vaan sellanen "jesjes taas pääsee pelaamaan!"-fiilis ja sitten mennään täysillä! :D Kuitenkin pitäisi malttaa jättää joku treeni välistäkin joskus, koska muuten kohta ei enää olekaan hauskaa...

Ps. Kattokaa, ostin tänään tanskan kielisen kirjan! En varmasti ihan kaikkea ymmärrä ja lukeminen on näääääin hidasta :D Mutta jos ei tosta muuta hyötyä ole niin illalla ainakin tulee varmasti uni nopeesti kun tota yrittää lukea :)
Ihan hömppää, ihan parasta! :p

tiistai 6. elokuuta 2013

Tästä tää lähtee

Hejsan! :)

Nyt oon turvallisesti Odensessa ja kaikki on rigtig godt eli oikein hyvin. :) Tähän mennessä oon:
  • Päässyt mun uuteen kivaan huoneeseen ja pistäny tavarat heti siististi kaappeihin! Äiti olis kauheen ylpee kun se näkis :))
  • Siivonnu laukun pohjalle räjähtäneen naaman kuorinta-aineen...
  •  Nukkunut ekan yön uudessa sängyssä. Näin unta, että mun kaveri tuli käymään täällä ja olin luvannu että se on kiltti ja käyttäytyy hyvin. Sitten se rymistelikin ihan hirveesti ja kuulu vaan pumpumpum kun se käveli. Sitten heräsin ja olikin kauhee ukkonen :D Onneks mulla oli Merly :)

  •  Heränny ilosena ja tajunnu, että mullahan on täydellinen peili, joka oikein käskee ottamaan peilikuvia! Se myös selkeesti hoikentaa, koska en oo tollanen rimpula oikeesti. :D
  •  Syöny ekan aamupuuron ja Riikan antamaa vattuhilloa, nammm <3
  • Treenannu ekan treenin ja nyt vaan ootan, että millon pääsee taas! No onneks ihan pian :)
  •  Käyny kaupassa ostamassa kauheesti ruokaa ja kokkaillu!
  •  Ihmetelly vähän liian hienoa keittiötä ja melkeen käräyttäny kanat... :D
  •  Katellu mun omasta megahienosta telkkarista urheilua ja yrittäny ymmärtää edes yhen sanan selostajan puheesta. Mut Usain Bolt on ollu tähän mennessä ainoo tuttu termi. :(
  • Iloinnu ja harmitellu, että halli on 4min kävelyn päässä. Tosi kiva juttu, mutta aika pienelle alueelle meinaa rajottua tää mun elämä, apuaaa! :D 
Siinäpä se kai pääosin olikin. Oon vielä täysin hukassa kaiken kanssa, mutta eiköhän kaikki hiljalleen ala järjestyä ja rutiinit löytyä! :) Tykkään turvallisuuden tunteesta elämässä ja siitä, että on suunnitelma, että mä tiedän mitä tehdä ja mihin mennä. Nyt tilanne on ihan päinvastainen, kaikki on uutta ja ei oo tuttuja rutiineja. Se on tavallaan hurjaa, mutta toisaalta uskon myös, että se tekee mulle hyvää. Kunhan vaan suhtaudun positiivisesti asioihin ja pysyn yhtä avoimena kuin mun laukun pohjalla ollut kuorinta-ainepurkki! :D

maanantai 5. elokuuta 2013

Lentokenttäterveiset!

Oijjoi siitä onkin jo pitkä aika kun mä oon viimeksi päässyt kirjottelemaan lentokenttäterveisiä! Mutta täällä mä nyt istun. Onneks en oo yksin, mulla on nimittäin matkaseuraa! Ette ikinä arvaa kenen kanssa lähdin reissuun ;)
Mun rakas MERLY! <3 :D
Joku voi ajatella että vähän lapsellista ottaa oma nalle mukaan, mutta hei miettikää nyt: ketä muutakaan mä halisin? :D Oon ihan varma, että Merly tulee pelastamaan mut monelta yksinäiseltä hetkeltä. :)

Kohta onkin aika tepastella reippaasti koneeseen ja valmistautua istumaan nätisti noin 100 minuuttia. Sen jälkeen vielä junassakin pitää viihtyä 126 minuuttia. On vähän jännä fiilis voin kertoa! Onneks laukku pääs mukaan ilman lisämaksuja, vaikka painoikin 24,7 kiloa :D

Mutta eipä tässä kai muuta kun ipodista fiilistelymusat korville ja sitten adios Suomi ja Tanska here I come! ;)

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Huomenna!!

Ihan aluks paha pulma: Miten ihmeessä saa puol elämää mahtumaan max. 20kg matkalaukkuun??
Mun vastaus tohon pulmaan on, että ei mitenkään. Mahdoton pulma. Ei ratkaisua.
Oon nyt alottanu tätä postausta noin kuusi kertaa ja siis kuudella eri tavalla. Mikään ei tunnu hyvältä ja katon aina sitä tekstiä ja mietin, että miten typerältä voikaan asiat saada kuulostamaan. Helpointa olis vaan kirjottaa sillä tavalla "moi mä lähen huomenna Tanskaan, moromoro!:))"-tyylisesti. Mutta ei se vissiin kerro ihan kauheesti mun fiiliksistä tai ainakaan kovin syvällisesti. Joten mä yritän saada itestäni vähän enemmän irti (=varaudu pitkään tekstiin tai skippaa suosiolla jo nyt :D)

Se, että mä oon huomenna raahaamassa itteni ja puolet kamoistani Tanskaan, tuntuu kaikin puolin vieläkin vähän epätodelliselta. Ensinnäkin mä muistan, miten mä itkin jo viime syksynä Belgiassa kisojen jälkeen yksin hotellihuoneessa, koska mä olin niin loppu ja koska mä olin ihan varma, etten halua enää ikinä pelata yhtäkään kisaa. Jostain syystä mun piti odottaa kuitenkin monta kuukautta ennen kuin uskalsin sanoa yhtään mitään ääneen. Sain sitten onneks luvan lopettaa ihan milloin vaan jos haluan. Ja ennen kaikkea mä sain sen luvan lopulta myös iteltäni.

No enhän mä kuitenkaan ole lopettanut vieläkään. Mutta se tieto, että mun ei oo pakko pelata, että kyllä mä osaan muutakin ja kelpaan muutenkin, helpotti paljon. Mä sain onneks kellua hetken ja olla vaan. Ja sitten mä olinkin taas jo valmis tekemään paljon työtä itteni ja kaiken muun eteen. Nyt mä onneksi näen asioita vähän eri tavalla, osaan entistä enemmän iloita ihan pikkujutuista, nautin sulkapallosta tosi paljon ja ennen kaikkea osaan antaa itelleni enemmän anteeks.Vähän pohtimista ja ihan pari (tuhatta) mentaalitreeniä se kyllä vaati, mutta nyt on kivempaa. :)
Toinen juttu, mikä tuntuu ihan hullulta, on se, että mä oikeasti sain tällasen tilaisuuden. Mulla on mahdollisuus muuttaa Tanskaan, treenata ja tehdä just sitä mistä tykkään. Ei kaikilla ole. Mun yks kaveri myöns mulle vähän aikaa sitten, että kyllä se on kateellinen. Sanoin, että tottakai oot, olisin mäkin varmaan kateellinen itelleni! Mutta ei siihen kuitenkaan oikeesti oo mitään syytä, ainakaan vielä. Voihan olla, että kaikki menee pieleen, en viihdy ja haluan pois. Ja toisaalta, nyt vaan sattuu olemaan mun hetki lähteä, jollekin muulle tapahtuu jotain muuta kivaa joskus toiste. Tai niin ainakin toivon. :)

En myöskään olis uskonut, että mä oikeesti lähtisin. Että mä uskaltaisin! Siitä oon tavallaan aika ylpeä. Mutta mä uskon, että "if you want something you’ve never had, you must be willing to do something you’ve never done".

Nojoo, tulipas taas paljon tekstiä, mutta välillä näinkin. :) Nyt jatkan pakkailua (mutta en stressailua:D)! Lupaan päivitellä Tanskasta sitten heti ahkerasti kuulumisia, kunhan vaan saan arjen pyörimään ja elämän raiteilleen. :) 

Ps. Jännittää.



perjantai 2. elokuuta 2013

Kuumailmapalloilin

Vaikka mä oonkin ihan treeniaddikti ja treenaaminen on mulle se elämän suola, niin silti iloitsen usein suuresti kun se lepopäivä vihdoin koittaa. Jossain vaiheessa viikkoa alkaa aina jaloissa painaa ja jumissa on pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat... Onneksi aina välillä tulee sitten se treenitön päivä, mikä tarkoittaa sitä, että voi tehdä jotain muuta kivaa. :)

Viime viikolla mulla olikin jotain ihan extraa vapaapäivälle! Mä nimittäin pääsin kuumailmapalloilemaan!
Sain mun mahtavilta kavereilta lahjakortin lentelemään ylppärilahjaksi keväällä ja pakko sanoa, että ne ei kyllä paljon parempaa lahjaa olis voineet keksiä! :)
Tarkotuksena oli varmaan osaltaan myös haastaa mut tekemään jotain vähän hullua, ja pakkohan se on myöntää, että ennen lentoa fiilikset oli aika lailla tällaset:
Ääääk!
Reissu starttasi Malmilta, mutta koska tuuli pohjoisesta, niin jouduttiin ajelemaan ensin Mäntsälään, ettei olisi jouduttu merelle.
Kori oli mun mielestä yllättävän pieni...
...ja pallo taas hirveeeen iso! :D
Muitakin palloja lähti lentämään ja yhdessä pallossa meni hääpari naimisiin. Se oli mun mielestä hirveen romanttista!:))
 



Noita maisemia kun tuijottelin niin tunsin olevani ihan kirjaimellisesti taivaissa! :)


Tajusin myös, miksi sitä kutsutaan kuumailmapalloksi; siellä nimittäin oli oikeasti aika kuuma! :D Seisoin ihan lähellä sitä liekkikonetta ja tuli kyllä lämmin. (Siksipä naamakin kiiltää kuvissa, im very much sorry.. :D)


Lähdettiin lennolle melko myöhään illalla ja lennon aikana aurinko alkoikin laskea. Mä olin luullut, että ne maisemat oli hienot ennen sitä, mutta se auringonlasku olikin jotain vielä huikeempaa! Kattokaa vaikka:



Ja sitten lopulta laskeuduttiin pellolle. Iltahämärä, pellon ja luonnon tuoksu, viileä loppukesän yö ja höyryävä maanpinta. Oisko voinu olla parempaa päätöstä mahtavalle lennolle? :) Nojoo ehkä jos ois ollu se täydellinen mies vierellä ja silleen mutta unohdetaan se nyt... ;D


Tuolla pellolla seisoessa mua vaan hymyilytti. Sitten yks papparainen, joka myös oli pallossa mukana, tuli juttelemaan mulle. Se kyseli, miten olin lähtenyt lentämään ja kerroin, että se oli lahja mun kavereilta. Se sano sitten, että mulla on selkeesti aika hyviä kavereita. Vastasin, että joo niin on, ihan parhaita! :)

Tää oli kyllä niin mahtava ja sellanen once in a life time -kokemus!
KIITOS vielä kerran kaverit! :)