keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Kovaa treeniä ja joululaulukoti-ikävää

Muutama viikko sitten pelasin Unkarissa tämän syksyn viimeisen kisani. Koska seuraava kisa on vasta tammikuussa, on nyt hyvä aika pienelle peruskuntokaudelle. Käytännössä tämä siis tarkoittaa paljon raskaita lajitreenejä ja myös vähän erilaista punttiohjelmaa. Tämän hetken viikko-ohjelmaan sisältyy muun muassa viivajuoksu- ja jalkatyötreeni kaksi kertaa viikossa, kova multitreeni (se joka oli tällä videolla!) kaksi kertaa viikossa, kolme punttitreeniä, paljon peliä ja taktisia pelejä, paljon yhden pallon pelinomaisia treenejä ja 2vs1-treenejä sekä painomailatreenejä.

Olen aina nauttinut kovaa treenamisesta ja pyrin aina puskemaan itseäni jaksamisen äärirajoille - joskus jopa liikaakin niinkuin ylikunto viime vuonna opetti. Kirjoittelin joskus muutama kuukausi sitten siitä, miten ylikunto jätti pelkoja ja miten pelkään väsymystä ja sitä etten enää palaudukkaan. Nyt mä voin vihdoin sanoa, että kaikki alkaa olla siltä osin hyvin. Vaikka nämä kaksi ja puoli viikkoa on olleet super raskaita, ei mua silti pelota tai ahdista ollenkaan. Oon enimmäkseen vaan tyytyväinen, vaikka jalat on niin kipeenä, että vessanpöntölle istuminenkin on tuskaa. Ennen kaikkea mä osaan nauttia lepopäivistä ja mä tunnen palautuvani.

Viime viikon loppupuoli oli rehellisesti sanottuna melkoista taistelua niin henkisellä kuin fyysiselläkin puolella. Joka treenissä kun on annettava kaikkensa, niin kyllähän se kroppa jossain vaiheessa alkaa olla melkoisen finito. Ke-to välisenä yönä heräsin kello 1.46 ja luulin, että oli aamu. Mietin että jopas nyt väsyttää mutta ei auta, treeneihinhän tästä on lähdettävä. Puin treenivaatteet päälle, lähdin aamupalalle ja sitten näin kellon seinällä. Onneksi pääsin siis vielä muutamaksi tunniksi takaisin lämpimään sänkyyn ja aamulla olikin sitten jo treenivaatteet valmiina päällä. :D

Tottakai tollaset jutut vaan naurattaa jälkeenpäin, mutta kyllä ne jotain kertoo myös kropan stressitasosta. Enkä tarkoita nyt henkistä stressiä, vaan kropan jaksamista ja sitä miten kova treeni vaikuttaa fyysisesti. Mulle ainakin käy niin, että alan käydä ensin ylikierroksilla juuri tolla tavalla, minkä jälkeen seuraa sitten zombi-vaihe, eli totaalinen väsymys, jos en lepää. Onneksi viikonloppuna sai vähän levätäkin, nukkua pitkään, syödä hyvin ja nauttia leffailloista tyttöjen kanssa. :)

Vaikka lauantaina vietetyn lepopäivän jälkeen olin taas virtaa täynnä, alkaa nyt pikkuhiljaa väsyttää. Myönnän täysin avoimesti, että odotan kovasti lauantaita, jolloin lennän pitkästä aikaa kotikotiin Suomeen muutamaksi päiväksi. Juuri nyt tuntuu, että en aio tehdä muuta kuin nukkua. No okei, ehkä syödä ja katsoa telkkaria. :D Ehkä mä kuitenkin jotain muutakin kivaa kotona keksin loppujen lopuksi. Esimerkiksi kovia treenejähän voi (=täytyy) jatkaa sielläkin...

Yks kamala asia on se, että näytän nykyään ihan liian usein tältä!
Tai tältä... (ja samanlaiset sukatkin melkeen taas löyty)
Tai tältä... (Teko)syy on mukavuudenhalu ja väsymys, oivoi mua!
Ja ihan liian harvoin näytän edes tältä...
Kerran viikossa kun on syy meikata niin sitten pitää ottaa kuva joka peilistä :D
Uusin Hunger Games -leffa oli HY-VÄ!
Niiiiin hyvää chicken tikka masalaa ja kakkuakin meillä oli jälkkäriks. Tyttöjen illat on parhaita! :)
Tein lapaset yhelle kaverille (kahdessa päivässä!), koska kuulemma nää on niin hauskannäkösiä ja niin suomalaisia :D

PS. Jos joku muukin kotoa kaukana oleva on joskus väsynyt ja tuntee pientä koti-ikävää, niin mulla on hyvä vinkki! Tee jotain muuta kuin kuuntele joululauluja, ainakaan niitä vähän surullisia niinku "So This Is Christmas". Mä nimittäin testasin tänään ja voi että miten kivalta nyt tuntuu päästä lauantaina kotikotiin! :D

perjantai 22. marraskuuta 2013

Airi kokkaa osa 11: Suolaiset terveelliset muffinit!

En muista enää mistä idea lähti, mutta jokin aika sitten mä innostuin suolaisista muffineista. Nyt olenkin kehitellyt jo parikin erilaista versiota ja aina ne vaan on yhtä hyviä! Nämä muffinit on siitä kivoja, että niihinhän voi oikeastaan laittaa ihan mitä vaan "mitä nyt kaapeista sattuu löytymään"-periaatteella ja aina tulee hyvää. Ja sitä paitsi koskaan ei kyllästy, kun joka kerta voi vähän soveltaa sen mukaan, mitä sieltä kaapeista milloinkin löytyy!

Vihreääkin vihreämpi lounas, mutta eiks vihreä oo terveellistä?:)
Eilen mä onnistuin mielestäni luomaan parhaimmat muffinit tähän mennessä. Nimittäin ihanat vihreät pinaatti-kana-valkosipuli-muffinit! Siksipä tämä ohje pitääkin nyt kirjoittaa ylös ja jakaa kaikille. :)

Ainekset tulee tässä:
  • 150g hienonnettua pakastepinaattia sulatettuna
  • n. 150g paistettua broilerin filettä (mielellään maustamaton mutta kaipa se maustettukin kävisi)
  • 1-2 valkosipulin kynttä
  • 3rkl jotain siemeniä (mulla oli kurpitsansiemeniä, mutta kaikki käy ja esim. joku siemensekoitus voisi toimia myös tosi kivasti)
  • 2tl leivinjauhetta
  • 1 kananmuna
  • 1,25dl maitoa
  • 1dl kaurahiutaleita
  • 1,5dl ruisjauhoja
  • 0,5dl kauraleseitä
  • 2-3rkl oliiviöljyä (tai jokin muukin öljy käy tottakai)
  • mausteita oman maun mukaan (esim. valkosipulijauhe+mustapippuri+timjami oli hyvä yhdistelmä!)

  1. Sulata pakastepinaatti ja valuta siitä ylimääräiset vedet pois. Pilko kypsennetty broileri pieniksi paloiksi. Pilko myös valkosipulit pienenpieniksi paloiksi.
  2. Sekoita kuivat aineet eli ruisjauho, kaurahiutaleet, kauraleseet ja leivinjauhe. Jauhoiksi käy myös muut jauhot kuin juuri nämä, esim. vehnäjauhot tottakai. Mutta itse pyrin valkoista vehnää välttämään eikä sitä edes kaapista löydy. Jauhojen määrä kuitenkin olisi hyvä olla tuo yhteensä noin 3dl.
  3. Lisää kaikki muut aineet ja sekoita taikina tasaiseksi.
  4. Lusikoi taikina muffinivuokiin. Tällä ohjeella muffineita tulee noin 6-8 vuokien koosta riippuen. Silikoniset vuoat on loistavia, niihin ei tartu mikään kiinni! Jos käytät kuitenkin muunlaisia niin suosittelen voitelemaan hieman.
  5. Sitten vain uuniin, 175 asteeseen ja noin 20-25 minuuttia kunnes pinta on kauniin ruskea!

Ja sen jälkeen nauttimaan! :) Esimerkiksi hyvän salaatin kanssa nämä on ihan loistavia! Kannattaa kuitenkin antaa hetki jäähtyä, suoraan uunista otettuina ovat yllättävän kuumia. Nimimerkillä tyttö, joka söi heti innoissaan kolme ja poltti suunsa. Hups!

maanantai 18. marraskuuta 2013

Dancing with strangers, falling apart, waiting for superman to pick her up

Hej på dig ja hyvää alkanutta viikkoa!

Mä palaan nyt ajassa vielä pari päivää taaksepäin muistelemaan lauantaita. Mulla oli siis jälleen kerran ohjelmassa matka Randersiin pelaamaan joukkuematsia. Pelattiin tällä kertaa tätä Odensen tiimiä vastaan ja se tuntui vähän hölmöltä pelata "omaa joukkuetta" vastaan, siis niitä kenen kanssa joka päivä treenaan. Hävittiin (ylläriiii...) eikä munkaan peli kovin nautinnollista ollut, kun vastustajan nilkka oli rikki ja kun kyseessä on kuitenkin hyvä treenikaveri, niin ei se kivaa ollut toista rääkätä.

Mutta koska kyseessä oli kotipeli, oli meidän joukkueella tottakai taas bileet jälkeenpäin. Nyt on sitten Julefrokost- eli pikkujoulukausi startattu! :) Tosin ehkä hieman kaksjakoisin fiiliksin... Ilta sinänsä oli kyllä ihan kiva. Juttelua, hyvää ruokaa, uusia ihmisiä taas kerran, kivaa noppapeliä (kuulemma sitä pelataan myös Pirates Of Caribbean -leffoissa) ja vähän tanssimistakin. Aamulla mun kamerassa oli yli 150 kuvaa, joista noin 100 oli jonkun muun ottamia ja täysin suttuisia. Onneksi muutama ihan hyväkin. :)

Stinna, yks maailman söpöimmistä, hauskimmista ja typerimmistä tytöistä. Ei voi olla hölmöilemättä ja nauramatta sen kanssa :D
Noppapeli!




Ai miten niin humalaisen näköstä porukkaa? :D

Sellainen ilta siis lauantaina. Myöhäänhän se meni ja eilinen menikin ihan koomassa ja väsyneenä. Onneksi en sortunut juomaan kovin paljoa, vaikka shotteja ja kaikkea muuta mulle yritettiinkin noin 214569 kertaa tunnissa tyrkyttää. Mä kuitenkin pidin pääni ja selitin kerta toisensa jälkeen nätisti, että mä tulin Tanskaan treenaamaan, en bilettämään joka viikonloppu. Ja että mulla on maanantaina kolme kovaa treeniä taas, mä en vaan voi. Enkä mä kyllä tästä päivästä olisi selvinnytkään puolidarraisena, hyvä kun nytkään selvisin. Kyllähän se taas harmitti, kun ihmiset jankutti koko illan että juojuojuo... Mutta sellaista se on, pitää vaan ite osata olla vahva. :)

Nyt jatkan siis näitä esimerkillisiä elämäntapojani ja käyn unille. :) Viime aikoina mun unet on kyllä ollut taas sitä luokkaa, että hyvä kun silmiä uskaltaa enää sulkea. Jos joku ei kuole tai ryöstä ostoskeskusta niin sitten mä vähintäänkin lennän pinkin possun kanssa taivaalla tai jotakin vastaavaa :D Mutta siis älkää huoliko, oon vieläkin ihan normaali ja järjissäni :)

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Odense City

Wikipedia kertoo, että Odense on Tanskan kolmanneksi suurin kaupunki ja että siellä on vajaa 200 000 asukasta. Odensessa on paljon opiskelijoita, koska siellä sijaitsee yksi Etelä-Tanskan yliopiston kampuksista. Yksi kaupungin ylpeyden aiheista on myös kirjailija H.C. Andersen, joka vietti nuoruusvuotensa Odensessa. Hänen museonsa ja synnyinkotinsa onkin Odensen tärkeitä nähtävyyksiä ja hänelle on myös omistettu puisto. Odensessa järjestetään H.C. Andersen -teemalla usein monenlaisia tapahtumia, kuten valokarnevaaleja ja joulumarkkinoita.

Tämän siis kertoo Wikipedia. Mutta mitähän mä itse osaisin kertoa tästä kaupungista, jossa tätä nykyä pyörin? Ainakin sen, että tykkään tästä kovasti! Harmittelin vähän sitä, että nyt on syksy ja likaista ja kaikkea niin kuvat ei ehkä ihan tee oikeutta tälle kaupungille. Mutta loppujen lopuksi nää on mun mielestä ihan tarpeeksi onnistuneita. :)

Tykkään Odensen yleisilmeestä; koristeellisista taloista hienoine parvekkeineen ja torneineen, värikkäistä taloista ja sellasista tosi "jykevän" näkösistä taloista.


Tykkään todella paljon myös Odensen keskustasta! Siellä on aina paljon ihmisiä, hulinaa ja vilinää. Sieltä löytyy ihania shoppailukatuja, joiden varrella on kaikki mitä voi toivoa: H&M, Vila, Only, Vero Moda, Monki, Intersport, The Body Shop ja mitähän vielä. Vaikka nämä kaikki peruskaupat on tietenkin iso plussa, niin ihan parasta on kuitenkin pienet putiikit, joita löytyy ainakin näääääin monta! Ja tietenkin söpöt pienet kavilat ja ravintolat.

No okei, huijasin.. Lauantaiaamuna oli näin tyhjää eli ei aina ookkaan hulinaa :)
 Tykkään myös sitten tietenkin siitä, että asun ihan muutaman minuutin kävelymatkan päässä keskustasta, joten voin halutessani mennä sinne milloin vain pyörimään. Se on kuitenkin tällä hetkellä masentavaa touhua, koska yritän säästää joka asiassa ja mitään en halua ostaa. Joka puolella näyttäis olevan ihania kenkiä ja vaatteita alessa, mutta ei.. :( Huokaus.

Noi housut olis tehny musta niin tanskalaisen! Mutta taivaalta ei tippunu 250 kruunua, vaikka kuinka odottelin.
Tuoltakin olis parit kengät kyllä varmasti löytyny, mutta eiei.. :)

 Sitten on ne pikkuiset puodit, leipomot, lihakaupat, kalakaupat ynnä muut, joita on monessa paikassa. Niistäkin tykkään, vaikka en niissä ikinä vierailekkaan. Mutta kun ne näyttää kivoilta! :D

Tämä leipomo on ihan parin minuutin päässä mun kotoa. Oon koko syksyn suunnitellut, että jonain kauniina aamuna kävelen tonne ja ostan pari namnam tuoretta sämpylää ja nautiskelen. Jostain syystä kuitenkin löydän itteni joka aamu mikron edestä oottamasta että puuro kypsyy... Yhtenä aamuna tosin oottelin pelkkiä hiutaleita kun vesi unohtu. Voin kertoa, että niistä tuli mustia ja ne hais pahalle, älkää siis kokeilko. x)

 Sitten tykkään myös täkäläisestä pyöräilykulttuurista. Pyörille on omat kaistat autotien laidassa, mikä mun mielestä helpottaa pyörällä ajelua. Ja kaikilla on pyörä! Niitä on joka puolella. Paljon!


 Tykkään myös liikennevaloista, jotka kertoo miten kauan vielä pitää malttaa odottaa värin vaihtumista. Ja siitä, että liikennevaloissakin on H.C. Andersenin hahmo. (Paitsi että alla olevassa kuvassa sitten tietenkään just ei ole :D)


 Pakko myös mainita vielä kerran (oon tätä jo aikaisemminkin mainostanut muttamutta...), että tykkään Odensen puistoalueesta. Joki, jonka varrella on kivat lenkkipolut, eläintarha ja vähän metsääkin, tosi nättiä aluetta. Ja tämäkin ihan kodin vieressä!


 Ja sitten ihan ohi aiheen, mutta loppukevennyksethän on aina kivoja: tykkään kanelin makuisesta purkasta, jota löysin 7eleven-kaupasta!

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

I love your body

Pääsin tavoitteeseen: nukuin onnellisesti kellon ympäri eli 12 tuntia! Pitkään aikaan en ole tohon pystynyt, mutta nyt sitä kai sitten oikeasti tarvitsin. Ihanan aamun kruunasi vielä uunipuuro ja loputtomasti aikaa sen syömiseen sohvalla lojuen. Aina ei tarvitse olla kiire tehdä jotakin :)


Nyt hyvin levänneenä energiaa riittääkin hyvin vähän isompien kysymysten pohdiskeluun jälleen. Mä kerron nyt yhden pienen tarinan eiliseltä.

Täällä Odensessa on ollut nyt muutaman viikon ajan kaksi nuorta slovenialaista tyttöä treenaamassa. Molemmat siis melko nuoria, jotakin väliltä 14-16 vuotta. Niiden taso ja taidot eivät vielä ihan näihin treeneihin ole riittävät ja aika usein saavatkin treenata lähinnä keskenään. Olen valitettavasti huomannut, että käytös meiltä muilta pelaajilta ei ehkä ole ollut kauhean ystävällistä heitä kohtaan. Mun ajatusmaailmaan vaan ei mahdu se, että heikommat pelaajat olisivat jollakin tavalla huonompia ihmisiäkin. Olenkin itse yrittänyt aina välillä muistaa kysellä heiltä kuulumisia ja fiiliksiä ja vähintäänkin hymyillä. Silti tunsin itsenikin kauhean ilkeäksi ja kylmäksi ihmiseksi, en mäkään liikaa nähnyt heidän eteensä vaivaa ja myönnän, että naureskelin toisinaan mukana jos joku dissasi heidän pelaamistaan.

Eilen sitten treenien jälkeen pukuhuoneessa otin itseäni niskasta kiinni ja kyselin taas tytöiltä, että miten menee ja onko kivaa. Ja voi että miten suloisia tyttöjä ne olikaan. Puhetta riitti vaikka kuinka ja ne kehu mut ihan maasta taivaisiin. Paitsi että ensin tietenkin piti käsitellä taas se sama kysymys: "Ai mitä, ootko sä 20 vuotta? Me luultiin että sä oot 16!" Kysyin sitten että miten ihmeessä mä näytän 16-vuotiaalta ja kuulemma hypin ja pompin ja hymyilen niin paljon. Jahas. :D

Vaikka mä sain kuulla siinä sitten, että olen todella mukava ja hyvä pelaaja ja vaikka mitä, niin kaikista eniten muhun kuitenkin osui, kun toinen tytöistä sanoi yhtäkkiä, että "I love your body! It's so perfect!". Menin tottakai täysin hämilleni. Mun kroppa? Miten se voi jonkun mielestä olla täydellinen?


Mä oon pyrkinyt jollain tapaa ajattelemaan aina, että sillä ei ole mitään väliä, miltä mä näytän. Mä haluan pystyä liikkumaan kentällä nopeasti ja vahvasti, lyömään palloa kovaa ja jaksamaan juosta koko matsin ajan. Jos (ja näköjään kun) se tarkoittaa sitä, että mulle tulee isot reidet ja paksut jalat, niin sitten se on niin. Sitten mä vaan valitsen ne isot jalat ja jatkan kyykkäämistä puntilla.

Yksi asia, mistä mä täällä Tanskassa tykkään todella paljon, on älyttömän fitness-villityksen puuttuminen. Tottakai täälläkin sporttisuus on muotia, mutta Suomen tasoinen karppausvillitys ja rajaton fitness-buumi tuntuisi olevan täältä kaukana. Joka elintarvikkeeseen ei tungeta proteiinia ja esimerkiksi proteiinisipsejä (joo-o, kuulin että sellasiakin Suomesta jo löytyy!) ei täältä varmasti ihan heti löydä. Ihmiset ei myöskään näytä kammoksuvan vaaleaa leipää ja pastaakin voi ihan hyvin syödä. Enhän mä tietenkään tiedä, mikä on oikeasti totuus, mun sosiaaliset piirit kun on kuitenkin täällä melko rajoittuneet. Mutta sellainen käsitys mulle vaan on muodostunut.



 Vaikka mä en eilen hämmennyksissäni osannutkaa mitään oikein sille suloiselle slovenialaiselle tytölle vastata, niin tavallaanhan se oli ihan oikeassa. Ja oikeastihan mun olisi pitänyt sanoa, että niin sullakin on täydellinen kroppa. Erilainen kuin mulla ja erilainen kuin kellään muulla, mutta täydellinen juuri sellaisena. Jos joku vielä joskus sanoo mulle samalla tavalla, niin mä lupaan muistaa vastata niin.


Ja mä lupaan muistaa sanoa niin myös itselleni. Ja kiittää mun kroppaa, että se on vahva, se jaksaa ja se tulee vahvemmaksi. Mä lupaan, että mun kroppa kelpaa mulle, vaikka se ei olekkaan täydellinen eikä ikinä sellaiseksi tule.

 

lauantai 9. marraskuuta 2013

Hyvä viikko, hyvä minä

Moi!

Elän tällä hetkellä hyvin vaikeita aikoja, netittömiä aikoja nimittäin! Internet ei siis ole halunnut toimia tuolla kotona pariin päivään ja ei kuulemma toimi ainakaan ennen maanantaita... Nyt oli kuitenkin pakko saada pari koulujuttua hoidettua, joten jäin treenien jälkeen makoilemaan hallin lattialle :)
Hupsi, webcam-laatu!
 Tämä viikko on kyllä hurahtanut ohi taas hirmu vauhdilla. Oon treenannut superhyvin, mistä olen ylpeä ja kiitän itseäni ja rakasta kroppaani, joka jaksaa taistella. :)

Tiistaina kävin myös Randersissa treenaamassa yhden treenin. Randers on siis se seura, jota edustan liigamatseissa ja sen takia mun täytyy sinnekin aina välillä mennä treenailemaan. Mitään herkkuahan se ei ole, kun yhden treenin takia joutuu matkustamaan yhteensä neljä tuntia junalla, mutta joku fiksu on joskus mulle kertonut, että pitää antaa jos haluaa saada. Jos mä haluan pelata siinä joukkueessa, on mun mentävä ja oltava kiva ja sosiaalinen ja mukava. Noh, parhaani teen!

Torstaina puolestaan käväsin lyhyesti Grevessä (Köpiksen lähellä siis) katselemassa ykkösjengin liigamatsia ja moikkaamassa Nannaa. Oli kyllä super kiva nähdä sitä tyttöä ja jutella pitkästä aikaa!:)

Eilen mä sitten pyörähdin pikaisesti keskustassa, missä metsästin isänpäiväkorttia. Luulin että isänpäivä olis kansainvälinen juttu, mutta yhtäkään siihen tarkoitukseen olevaa korttia en löytänyt. Löysin kuitenkin tosi söpön kortin, kattokaa vaikka:

Hihi, oonpas mä kyllä ihana lapsi :D
Kaiken kaikkiaan tämä viikko on kyllä ollut oikein bueno. Alotettiin täällä treeneissä nyt muutaman viikon mittainen jakso, jonka aikana treenataan vähän kovempaa ja fyysisempiä treenejä. Käytännössä siis tehdään paljon pitkäkestoisia pelinomaisia treenejä, pelitreenejä, 2 vastaan 1- tai 3 vastaan 1-treenejä ja kolme kertaa viikkoon myös kova jalkatyötreeni. Kovemmat treenit kyllä tuntee, oon tällä hetkellä totaalisen väsynyt, jalat on kauheessa jumissa ja pää pyytää paljon unta. Onneks seuraavaan treeniin on kokonaiset 24 tuntia! Niistä vähintään 12 aion käyttää nukkumiseen ja muuten vaan löhöilyyn. Ja toiset 12 sitten vaikka syömiseen :D Well deserved! :)

Kello alkaa lähenemään uhkaavasti seitsemää ja kuulin villiä huhua, että täällä hallilla on tänään illalla poikien bileet seitsemästä eteenpäin. Niihin kuulemma liittyy sulkapallo, alkoholi ja ei kovin paljoa vaatteita (jos ollenkaan?!?!?!). Niinpä niin, tää on tätä tanskalaista menoa... :D Paras siis varmaankin paeta pois alta! Ehkäpä uhraan pari tuntia mun levosta huomenna aamulla myös blogille ja tallustelen tänne hallille kirjottelemaan jotakin kivaa! :) 

Kivaa viikonlopun loppua kaikille!

<3 (tää oli selkeesti vinkki tarjoilijalta unkarilaisessa ravintolassa ;) )

maanantai 4. marraskuuta 2013

Videopostaus3: Treenivideo!

36x20 sulkapalloa ympäri kenttää hyvällä tempolla ja pienillä tauoilla sarjojen välissä. Pitää tietysti saada kaikki takaisin, pitää tekniikka kasassa ja lyödä laadukkaita lyöntejä. Aikaa menee noin 45min, mielellään tietysti vähemmän. Kuulostaako hyvältä? Niimpä, ei munkaan mielestä!

Mä voin kertoa, että tämä kyseinen multipallotreeni ei todellakaan kuulu mun lempparitreeneihin. Hyytyminen ja hapotus on ihan maksimaalinen, joten eipä kai ihme, että ei ole kivaa. Täällä Tanskassa tätä treeniä kuitenkin tehdään pari kertaa viikossa, joten pakko on ollut tottua ja taistella vaan. Pari viikkoa sitten Suomessa ollessani tein myös kiltisti lauantaiaamuna (mitäpä muutakaan kuin) kovan multitreenin!

Tässä seuraa kooste kyseisestä treenistä. Ja etenkin siitä hyytymisen määrästä! Kuinka monta kertaa voikaan ottaa polvilepoa eli siis nojata polviin 45 minuutin aikana?? Hyvä minä. x)

Ps. Miks toi halli on noin tyhjän näkönen? Missä oli kaikki muut lauantaiaamumultin tekijät? :(


Huom! Klikkailkaa toki ittenne taas Youtubeen siitä videon alakulmasta ja sitten vaihtakaa laatu HD:ksi niin ehkä on kivempi katella :)

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Top 8

Moi!

Istuskelen nyt Unkarissa Budapestin lentokentällä ja sain juuri viestin puhelimeen, että lento onkin pari tuntia myöhässä. JES. No ainakin on netti ja aikaa päivitellä tänne. :)

Who is the random guy in this pic?!?!! Noei, Steffen käski kirjottaa terkkuja siltä kaikille! :)
Tällä viikolla oli siis ohjelmassa reissu Unkariin ja Hungarian International -kisa. Vähän stressiä ja huolta aiheutti etukäteen mun venähtänyt takareisi/pakara, jonka takia en pystynyt kunnolla muutamaan päivään treenaamaan. Onneksi tiistaina pystyinkin sitten jo ilman kipua pelaamaan normaalisti ja olin niin helpottunut että melkein itketti! :D

Itse kisa meni ihan ok. Ei super hyvin, mutta en voi missään nimessä sanoa, että huonostikaan. Ensimmäisen kierroksen vastustaja joutui valitettavasti keskeyttämään jalkavamman takia ja pääsinkin sitten helposti toiselle kierrokselle. Sillä vastaan tuli vähän liiankin tuttu kaveri, Viron tyttö jonka kanssa treenaan Tanskassa päivittäin. Henkisesti ei mikään helpoin peli, mutta se oli mun päivä tällä kertaa, pelasin paremmin ja voitin. :)

Tää kuva on oikeesti Irlannista muutama viikko sitten, mutta saa nyt kelvata!

 Sitten mä olinkin jo puolivälierässä, kahdeksan parhaan joukossa! Hyvä sijoitus toki, mutta onneakin oli matkassa sen ekan kierroksen keskeytyksen takia. No, joskus näinkin. :) Senkään takia en ihan liikaa juhli, että viimeinen peli ei mennyt hyvin, oli epävarma olo lyöntien kanssa ja virheitä tuli aivan liikaa...

Tästä on nyt kuitenkin hyvä jatkaa eteenpäin! Ennen joulua en enää kisaile, joten seuraava kisa on sitten vasta tammikuussa. Motivaatio treenaamiseen on kuitenkin kova ja paljon kehityksen kohteita on mielessä. En malta oottaa, että pääsen taas treenaamaan hyvin!:)

Ps. Just tuli tieto, että lento on vieläkin enemmän myöhässä ja nyt fiilikset alkaa olla jo aika paljon tän näköset: