Top150!

Moi :)

Kuten edellisessä postauksessa jo kerroinkin, saavutin mä tällä viikolla yhden mulle tärkeän tavoitteen. Eilen julkaistulla maailmanlistalla olin nimittäin ensimmäistä kertaa top 150 joukossa, sijalla 141! Joku ei ehkä pidä minään, mutta mulle se oli yksi tän kauden tärkeimmistä tavoitteista. Kauden alusta on sitä paitsi noustu nyt jo noin 100 pykälän verran ja vuoden takaiseen jos vertaa, niin lähes 150 sijaa olen kivunnut ylöspäin. Suunta tulee varmasti jatkumaan samana, kunhan saan vielä pari kisaa tälle keväälle ja ne täydet kymmenen kisaa sinne rankingiin. Nyt mulla on siellä vasta yhdeksän kisaa ja kymmenen parastahan siis lasketaan mukaan. Kauden loppuun mennessä pitäisi näin ollen olla varmasti sijoitus reilusti 150 parhaan joukossa ja sitä kautta se tavoite täytetty. Hyvä minä :))

Mutta kuten se aina tuppaa jostain syystä menemään, niin ei hyvää ilman jotain vähän huonoakin... Toissa päivänä marssi korealainen nukkearmeija paikalle ja pisti koko mun pienen maailmani täysin sekaisin. Kuulostaa näin sanottuna vaarallisemmalta kuin se oikeasti onkaan, koska kyseessä ei ole oikea armeija eikä edes nuket, vaan joukko korealaisia pelaajia, jotka treenaavat täällä ja osallistuvat viikonloppuna täällä pelattavaan kisaan. Ja joo, nukkearmeija oli siis ehkä aika ilkeä nimitys, mutta näkisittepä oikeesti niin ymmärtäisitte ihan varmasti! Niillä on selkeesti kaikilla sama kampaaja, stylisti, valmentaja ja elämäntapakouluttaja tai joku muu sälli, joka käskee käyttäytymään ihan samalla tavalla kuin kaikki muut. Sama ääni, sama "hai"-huuto, sama lyöntitekniikka ja jopa sama kävelytyyli. Ei huh huh.

Minä ja Bamse lauantain joukkuematsissa :)

Eilen sitten pelattiin "semi official" joukkuematsi korealaisia vastaan ja siitähän ei seurannut mitään hyvää. Mä pääsin pelaamaan toista kaksinpeliä pientä, kiukkuista ja hyvinhyvin kummallista korean tyttöä vastaan. Viime lauantain joukkuematsissa Randersissa luulin nolanneeni itseni, kun yritin jättää ottamatta metri kaupalla ulos leijuvaa palloa ja se putosikin mun päähän, mutta kyllä tää oli nyt jotain paljon pahempaa. Kolmannessa erässä yli tunnin pelin jälkeen menin jostain syystä ihan paniikkiin. Pieni halli, ihan liikaa ihmisiä ja joka puolelta kuului samalla äänellä korealaisten "hai". Tuntui, että seinät kaatuu päälle enkä pääse karkuun. Tärisin ja hengittäminen oli vaikeaa, mutta pelasin silti urheasti. Mitään en kolmannesta erästä oikeastaan edes muista, mutta sen muistan, että pelin jälkeen pakenin ulos hengittämään. Onneksi ihmiset on uskomattoman kivoja ja kuulemma tääkin mun hölmöily oli ihan okei eikä tarvitse hävetä. Häpesin silti ja häpeän yhä. :D

Muuten tän viikon treenit on mennyt oikein hyvin ja väsymys on taas suuren suuri. Tämä aamu oli kyllä taas pahin pohjanoteeraus hetkeen, mutta urheasti taistelin itseni ylös ja aamutreeneihin. Treenasinkin vieläpä tosi hyvin!

Perus perjantaiaamu kun viikon kovat treenit paistaa HIEMAN naamasta...

Tavallisesti pyhitän mun lauantait nukkumiselle ja kavereiden kanssa chillailulle, mutta huomenna on asiat toisin. Pelaan nimittäin Odense Classic -kisassa täällä, mistä olen yllättävän innoissani! Nyt kuitenkin täytyy ladata akkuja eli nukkua, nukkua ja nukkua. Palailen sitten kertomaan kisafiiliksiä viikonlopun jälkeen. :)

Kivaa viikonloppua kaikille! :)

Oon mä juonu viinii Vienissä...

Heips!

Mulle kuuluu kiirettä, ihan liikaa matkustelua ja huonoa omatuntoa bloggaamattomuudesta. Kirjoittelin lentokoneessa perjantaina kynä sauhuten blogitekstiä, mutta eipä sitä ole ollut aikaa kirjoittaa tänne. Nyt saatte kuitenkin lukea perjantaiset fiilikset näin jälkikäteen. :) Here we go...

Istuskelen lentokoneessa ja yritän kovasti saada ajatuksiani paperille. Osa niistä haluaisi tulla ulos englanniksi, osa taas ei ollenkaan. Omien ajatusten pukeminen sanoiksi on yksi elämän vaikeimpia asioita. Se on melkein yhtä vaikeaa kuin hyväksyä se tosiasia, että jälleen kerran mun lentolipussa lukee Copenhagen, ei Helsinki. Mutta silti se ei ole läheskään yhtä vaikeaa kuin sulkapallo oli mulle tänään.

Tiistaina heräsin kello 5.30, kipittelin juna-asemalle ja matka kohti Itävaltaa alkoi iloisesti. Kerroin kavereille koko lennon ajan levottomia tarinoita muun muassa mun prinssistä, joka tulee valkoisella hevosella hakemaan mua jonain kauniina kesäpäivänä. Leikittiin yhdessä myös suolakekseillä, joita lentokoneessa tarjottiin, ja naurettiin mahat ja posket kipeiksi.

Ohh, shopping paradise!

Viiden euron neule sai mut materialismionnellisuuden huipulle :)

Perille päästyäni loppupäivä kuluikin syöden, shoppaillen ja treenaillen. Samaa kaavaa noudatti myös keskiviikko, valitettavasti. Valitettava asia oli lähinnä shoppailu, sillä hulluista aleista tarttui mukaan niin mekkoa, shortsia, kenkää, alusvaatetta kuin neulettakin. Onneksi budjetti pysyi kaikesta huolimatta alle 50 euron eikä mitään turhaa tullut haalittua. Voin siis ehkä syödä myös tulevalla viikolla. ;)

Torstaina pääsin vihdoin tositoimiin myös pelikentällä. Odotin tiukkaa matsia Unkarin tyttöä vastaan, mutta loppujen lopuksi ottelu kesti vaivaiset 19 minuuttia ja voitin lukemin 21-7, 21-10. Haluaisin tottakai kehuskella omalla hyvällä pelilläni, mutta se ei tuntuisi reilulta. Vaikka mä fiksusti ja hyvin pelasinkin, niin kyllä tulokseen vaikutti myös se, että vastustaja löi suoraan sanoen vähän mihin sattuu. Noh, kaikilla on huonoja päiviä.

Huonoista päivistä pääsenkin sujuvasti hyppäämään tähän päivään. Tänään nimittäin mä olin vuorostani se onneton, joka löi mihin sattuu. Valmentajalle tiivistin pelin suunnilleen näin: "Hehe se oli ihan kamalaa. Tein tuhat virhettä enkä saanut mitään fiilistä palloon. Mutta taistelin kuitenkin kuin pieni idiootti!" Lopputuloksena tiukka tappio kolmannessa erässä 18-21 ja puolivälieräpaikka jäi harmittavan lähelle...

Tottakai harmittelen tappiota, maailmanrankingpisteetkin kelpaisivat. Tälläkin tuloksella tulen kuitenkin saavuttamaan ensi viikolla yhden tärkeän merkkipaalun. Kerron lisää sitten, kun ensi viikon rankingit julkaistaan. :) Hyvä mieli jäi myös siitä, että yksi ihana ihminen tuli ihan pyytämättä valmentamaan mua tämän päivän matsiin. En tiedä osasinko edes kiittää, enkä tiedä osaanko vieläkään, vaikka se istuukin tossa vieressä.

No näyttääkö ees hyvältä? Olisin voinu syödä kaikki.

Vaikka nyt onkin väsynyt ja sen takia myös vähän apea olo, olen tyytyväinen tähän reissuun. Ihan ok kisasuoritus, kivoja  ihmisiä, hyvää shoppailuseuraa, randomeja naurukohtauksia, namnam ruokaa ja mikä tärkeintä: euron viinipullo! Nyt voin lauleskella täysin vapaasti, että "oon mä juonu viinii Vienissääääää" :)

Cheers!

MOI

 Väsynyt tyttö täällä taas vaihteeksi kirjottelee ja siitä syystä saatte kuulla ihan vain pikakelauksen tästä viikosta EM-kisareissuineen.

Maanantaiaamuna treenien jälkeen jouduin myöntämään ääneen valmentajalle, että väsyttää ja en tiedä mitä EM-reissusta tulee. Sehän tietenkin huolestui ja pisti viestiä vielä illalla, että onhan kaikki hyvin, oothan valmiina pelaamaan huomenna ja eihän ole syytä huoleen. Siispä lesson learned: älä ikinä valita mistään!

Väsymyksestä mua herätteli kuitenkin lentokentän henkilökunta, joka kertoi tylysti, että mun lento on ylibuukattu ja mulla ei olekaan paikkaa. Pikku paniikin jälkeen kaikki kuitenkin päättyi hyvin, pääsin kuin pääsinkin kolmannelta varasijalta kyytiin ja matka pääsi alkamaan. Kiitos vaan niille kolmelle, jotka päättivät jättää saapumatta lennolle <3

Ja sitten ei muuta kun smurffaamaan!

Illalla syötiin hyvin, soviteltiin meidän joukkueen ihania smurffi-vaatteita ja naurettiin sille miten kamalilta näytettiin. Into pelaamiseen alkoi onneksi syttyä ja seuraavan yön nukuinkin totuttuun tapaan todella huonosti, intoillen ja jännittäen kauheasti, ihan niinkuin mulle käy aina ennen kisoja.

Itse pelit ei menneet ollenkaan toivotulla tavalla. Hävittiin kaikki joukkuematsit ja omiinkaan suorituksiini en kovin tyytyväinen ole, vaikka pari ihan hyvää voittoa tulikin. Joten ei siitä varmaan sitten sen enempää tarvitse kertoa.

Se, mikä kuitenkin on peleistä ehdottomasti mainittava, on tämä: Suomen miehet voittivat EM-pronssia!!! Ihan huikeeta ja mahtavaa, käsittämätöntä suorastaan!

Kuva: Badminton Europen Facebook-sivuilta

Peleihin en sen enempää jaksa nyt paneutua, mutta mainittakoon nyt jälkipelit kuitenkin. Minut siis ylipuhuttiin players partyihin ja tulos on tässä:

Epämääräistä riehumista...

...yksi pinacolada...

...ja yksi yli-innokas islantilainen poika. Siitä ei kuitenkaan ole kuvamateriaalia, koska pakenin poika-rukan luota äkkiä tottakai.

Perjantaina sitten lensin takaisin tänne Odenseen ja vietin ystävänpäivän iltaa tyttöjen ja sydämen muotoisten suklaamuffineiden kanssa.

Viikonloppu on kulunut ihan liian nopeasti ja jostain syystä myös hyvin onnellisesti. Kaverit - täällä ja skypen päässä Suomessa - on kyllä ihania. :) Myös pari hyvää treeniä oon saanut vedettyä. Niin ja pari superhyvää kavereiden kanssa kokkailtua hampurilaista!

Ei siis ihme, että onnellisuus paistaa kasvoilta myös kesken kovan punttitreenin! x)

Viikko siis paketissa ja uusi starttaa taas pian, jännä juttu. Paljon on taas ohjelmaa tiedossa ensi viikolle, muun muassa reissu Itävaltaan kisailemaan. Palailen pian kertomaan lisää! :)

Viikkokatsaus

Tervehdys täältä sängyn pohjalta...

Viikko alkaa olla taas paketissa ja yhtä jos toista olen taas saanut aikaan.

Viikon suurimmat saavutukset liittyvät tällä kertaa nukkumiseen. Olin aivan yliväsynyt koko viikon ja nyt viikonlopun olenkin sitten viettänyt flunssan kourissa sängyn pohjalla tehden ei mitään. Laskeskelin juuri, että olen nukkunut viikonlopun aikana noin 25 tuntia. Hups. Flunssa on kuitenkin helpottamaan päin eli ehkä olin vain aika väsynyt. Tai siis miten niin EHKÄ?

Viikon uusi kokemus oli ensimmäinen tanskan oppitunti. En tiedä opinko vielä mitään, mutta hienon pinssin sain. Ei siis mennyt se kolme tuntia hukkaan.

Jeg lærer dansk - ved at tale dansk! Opettelen tanskaa puhumalla tanskaa! :)

 Viikon paras treeni oli keskiviikkoaamun pelitreeni. Voitin kaikki pikku väsymyksestä huolimatta ja muistin ajatella ja keskittyä hyvin koko ajan. Yksi kaveri myös sanoi, että siitä tuntuu aina että sillä on maailman huonoin puolustus, kun se pelaa mua vastaan. Ehkä mun kovasti treenattu hyökkäyspelaaminen siis alkaa toimia? Jes:)

Viikon "en siis oikeesti kestä enää"-hetki oli tänään iltapäivällä, kun tajusin etten ole tehnyt koko viikonloppuna mitään muuta kuin ollut kipeänä. Niin ja maanantaina, kun jouduin lähtemään taas pois kotoa ja jättämään kaverit ja perheen sinne. Yritin lohduttautua hamstraamalla ruisleipää mukaan. Mutta älkää kaverit huoliko, ei teitä parit ruisleivät kyllä kuitenkaan korvaa.

Viikon typerin keskustelu käsitteli ensin alieneita, sitten elämän tarkoitusta, sitten työttömyyttä ja päättyi pohdintaan siitä, onko järkevämpää lähteä ulos kävelylle vai kävellä sittenkin ympyrää omassa huoneessa ikkuna auki.

Viikon biisi oli ehdottomasti NOAH - Det' okay. Ihan vaan siksi että vaikka se on tanskaa, niin siinä lauletaan niin kivan hitaasti, että jopa mä saan selvää sanoista. Ja sitä paitsi bare sig jeg tog fejl, bare sig du hader mig, det' okay.

Viikon ihanin piristys oli pieni lahja kaverilta, joka tuli tänne muutamaksi viikoksi treenaamaan. Se on kuulemma tehty maissista ja tuo onnea. Nyt se katseleekin mua ikkunalaudalla ja vahtii, että saan nukkua rauhassa. :))

Viikon pelastus oli sulkiksen Tanskan mestaruuskisat, jotka tuli telkkarista tänään ja eilen. En tiedä miten olisin pysynyt järjissäni kipeänä kotona ilman niitä!

Viikon suurimmat pohdinnat liittyivät siihen, että treenaaminen tuntui super raskaalta ja pelkäsin jo olevani laiska ja saamaton. Ja tottakai syytin itseäni siitä, että olen liian tyytyväinen viime aikojen tuloksiin tai jopa ylimielinen ja sen takia ei treenit vaan kiinnosta. Melkein itkutkin sain väännettyä valmentajalle tästä, mutta lopulta pääsin itseni kanssa yhteisymmärrykseen siitä, että nyt vain väsyttää ja se on ihan okei.

Viikon hauskin treenihetki oli keskiviikkoaamuna, kun varvas tuntui jotenkin hassulta koko treenien ajan. Treenin jälkeen otin kengät pois ja olikin käynyt näin:

Viikon lempiruoka oli kaalilaatikko. Kaali, jauheliha ja riisi oli sitä paitsi kaikki tarjouksessa! Ja niin oli raejuustokin. Vaikkei se nyt mitenkään kaalilaatikkoon liitykkään.

Viikon suurin epäonnistuminen on se, että kello on yhdeksän sunnuntai-iltana enkä vieläkään ole pakannut huomenna starttaavaa reissua varten. Nyt siis lopetan tämän viikkokatsauksen tähän, alan pakkailemaan ja huomenna suuntaan (terveenä, jos multa kysytään!) kohti Sveitsin Baselia ja joukkue-EM-kisoja!

Haluisiks sä olla mun fani?

Oletko innokas sulkapallon ystävä? Vai ihan kaiken urheilun ystävä? Tai kenties minun ystäväni? Tai ehkäpä olet vain tylsistynyt? Vai päädyitkö sittenkin vain googlettamaan hakusanoilla "airi mikkelä alasti"?

Todennäköisesti vastasit ainakin yhteen ylläolevista kysymyksistä myöntävästi, sillä tulkintani mukaan nämä edellä mainitut seikat ovat päteviä syitä päätyä lukemaan blogiani! Älä kuitenkaan murehdi vierailusi syytä, sillä tänään sinulla - aivan, juuri sinulla! - on loistava mahdollisuus alkaa fanittaa minua. Tähän loistavaan tarjoukseen kuuluu mahdollisuus vierailla TeamUp:in nettisivuilla, liittyä faniksi, klikata itsesi talenttiprofiiliini ja painaa sinisen sydämen kuvaa nimeni vieressä. Kaiken tämän saat pienellä vaivalla, ilman minkäänlaisia kuluja tai korkoja. Lisäksi sinulla on mahdollisuus kerätä fanipisteitä ja päästä fanirankingissani terävimpään kärkeen! Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta? Selaile rauhassa tätä postausta eteenpäin tai klikkaa itsesi osoitteeseen www.teamup.fi ja lue lisää!

Huom. Tarjous koskee kaiken ikäisiä ja kokoisia ihmisiä sukupuoleen katsomatta ja se on voimassa kauan.

Tältä näyttää mun profiili. (Ja oi kyllä, jouduin googlettamaan miten screen shot otetaan :D)

Ei, en mä tosissani ajatellut tuota "mainosta" kirjoitellessani, että nyt ihmiset innostuu klikkailemaan itsensä mun faniksi. Ja joo, kyllä mä tiedän ettei toi nyt ehkä ole se paras tapa markkinoida itseään urheilijana. Mutta kun en mä tiedä ollenkaan, että mikä sitten on.

Joulun aikoihin sain Facebookissa viestiä TeamUp-sivuston perustajilta ja he tarjosivat minulle mahdollisuutta luoda profiili kyseiselle sivustolle. TeamUp:issa on kyse yhteisöstä, jonne talentit, yritykset ja fanit voivat muodostaa profiileja. Talenteista löytyy niin urheilijoita, muusikoita kuin taiteilijoitakin ja yhteisön avulla he voivat helposti jakaa kuulumisiaan ja fiiliksiään fanien kanssa. Sivuston avulla voi myös luoda kontakteja yrityksiin ja näin ehkäpä saada uusia yhteistyökumppaneita. TeamUp-profiili on siis ikään kuin käyntikortti talentille.

Nyt olisinkin todella onnellinen, jos saisin monta fania! Näin aluksi mun mielestä on ollut lähinnä hauskaa vitsailla kavereille tyyliin: "Hei haluutko olla mun fani? Voit jakaa mua Facebookissa tai Twitterissä ja sit voit saada hirveesti pisteitä mun fanirankingiin ja olla mun ykkösfani hihii jee!:)))" Jos mä kuitenkin oikeasti jossain vaiheessa rohkaistun lähestymään yrityksiä TeamUp:in kautta, näyttää mun profiili tietenkin paremmalta, jos mulla on faneja.

No mutta, jos haluat tehdä pienen hyvän työn ja tehdä mut iloiseksi, toimi näin:

1. Mene osoitteeseen www.teamup.fi
2. Klikkaa oikeasta yläkulmasta "Liity"
3. Luo itsellesi faniprofiii. Käytä tunnuksena joko Facebookkia (se on super helppo tapa, suosittelen) tai seuraa ohjeita ja luo profiili muulla tapaa
4. Profiilin luotuasi voit tutustua sivuun esittelydemon avulla, mutta se ei ole pakollista ollenkaan
5. Kirjoita hakukenttään "Airi Mikkelä" ja siirry profiiliini
6. Klikkaa nimeni vierestä pientä sinistä sydämen kuvaa ja TADAA olet fanini! :)

 Toivottavasti saan edes pari uutta fania ja kiitän jo etukäteen niitä, jotka tämän pienen vaivan viitsivät vuokseni nähdä. :))

SM-viikonloppu

Viime sunnuntaina sain kirjoitella iloisia uutisia turnausvoitosta ja nyt saan tehdä sen jälleen. Sunnuntait on kovaa vauhtia muodostumassa mun lempparipäiviksi! Tällä kertaa voin iloisena kertoa, että voitin tänään ensimmäisen naisten kaksinpelin Suomen mestaruuteni. :) 

Keskiviikkona illalla lensin Suomeen ja vaikka SM-kisat oli tulossa, lento oli myöhässä, väsytti ja kello oli paaaaljon, oli mulla hyvä mieli. Sellainen rauhallinen ja luottavainen mieli. Jotain hyvää se Islannin kisavoitto sai aikaan mun pään sisällä ja kaikkea paransi vielä hyvät treenipelit tiistaina ja keskiviikkoaamuna.

Kaikkihan varmaan ymmärtää, miten iso tapahtuma SM-kisat Suomen sulkapallolle on. Ja tietenkin meitä pelaajia se pistää sitten helposti jännittämään. Mua jännitti tänä vuonna jo hallille meneminenkin, olenhan ollut muilla mailla ja kaikkien tuttujen näkeminen pitkästä aikaa jännitti jostain syystä kovasti. Näin myös etukäteen unta, että hävisin 10-vuotiaalle tanskalaistytölle, joka oli yllättäen tullut meidän mestaruuskisoihin. Pohdin myös, pitäisikö mun nyt olla paljon parempi, kun kerran Tanskassa treenaan? Ja mitähän kaikki ajattelee kun ne huomaa, että ihan sama sählä mä vieläkin olen?

Peleissä ei jännitys kuitenkaan onneksi päässyt liian isoksi. Pelasin läpi viikonlopun hyvin ja erityisen hyvä mieli itselleni jäi omasta keskittymisestäni ja asenteestani kentällä. Tänä viikonloppuna oli mun viikonloppu: mä pelasin hyvin, mä hallitsin hermoni ja niin, kai mä voin uskaltaa sanoa että mä olin paras. Meidän kärkityttöjen kesken on kuitenkin melko tasaista ja ehkä jo ensi viikonloppuna asiat voisi mennä toisinkin päin, kuka tietää. Tänään oli kuitenkin mun päivä. :)

Tänä iltana aion hyvillä mielin nauttia kavereiden seurasta ja hyvästä ruuasta. Huomenna aamulla lennänkin jo takaisin Tanskaan ja sitten on palattava kovaan treeniarkeen. Viikon päässä odottaa joukkue EM-kisat, kahden viikon päässä Austrian International -kisa ja joukkuepeli. Kaikkea odotan kuitenkin innolla ja luottavaisin mielin, koska mä olen nyt näyttänyt itselleni että mä osaan ja mä pystyn.

Kaiken kaikkiaan viikonlopusta jäi oikein hyvä fiilis. Niin no, kuinkas nyt muutenkaan. Tottakai on aina kivaa kun onnistuu. Vielä kivemmaksi kaiken tekee ne ihmiset, jotka onnittelee ja kehuu. Olin otettu siitä, että sukulaisia ja tuttaviakin oli ehtinyt paikalle mua kannustamaan. Hyvältä tuntui kuulla myös eräältä pieneltä tyttöseltä, että kirjoitan kuulemma kivaa blogia. Nää on niitä pieniä palkitsevia hetkiä. :)

Niin ja kyllä ne valmentajatkin on ihan kivoja :)