tiistai 25. maaliskuuta 2014

Sillisalaattikuulumispostaus

Viimeiset pari viikkoa on menneet kyllä taas ihan hujauksessa. Treeniä, yliopistojuttuja, kavereiden kanssa hengailua, tanskan kielen opiskelua ja lukemista, siinä varmaan ne tärkeimmät. Tällä hetkellä meinaa melkein jo stressi iskeä päälle yliopistojutuista, mutta yritän vaan chillata ja suhtautua niihin niin, että jos jää tekemättä niin jääköön. Ei se niin vakavaa ole. :)


Vaikka päivät meinaa yliopistojuttujen kanssa loppua kesken, on ajan nopeassa kulumisessa hyvätkin puolensa. Viime viikkoina oon fiilistellyt kevättä oikein kunnolla ja melkein sekosin sunnuntaina lenkillä, kun yhden talon pihassa leikattiin nurmikkoa. Se vasta leikatun nurmikon tuoksu!!! Kevään ihanuuden lisäksi on sitten vielä toinenkin juttu: mitä nopeammin päivät kuluu, sitä nopeammin mä pääsen kotikotiin! Nyt ei montaa päivää enää olekaan, nimittäin pian on perjantai ja silloin mä lennän Suomeen. Jes! :)

Yks missio Suomeen tullessa on taas hiusten leikkaus, nää on aivan yli pitkät!
Myös liigakausi on nyt saatu päätökseen. Lauantaina matkustin nimittäin Randersiin pelaamaan kauden viimeisen joukkuepelin. Kaikkien yllätykseksi voitettiin 9-4 ja fiilikset oli tottakai katossa! Kahteen vuoteen ei ole toi joukkue voittanut ja nyt se sitten vihdoin tapahtui, vieläpä kauden viimeisessä matsissa. Oli kivaa olla mukana voittamassa ja tottakai illan bileissäkin tunnelma oli astetta upeampi voitokkaan matsin jälkeen. ;)

But first, let me take a selfie!


Koska mulla ei ollut Randersissa tällä kertaa mitään yöpymispaikkaa, jouduin tulemaan yöjunalla takaisin kotiin. Se ei kuitenkaan haitannut yhtään, oli kiva päästä omaan sänkyyn unille. Kuitenkin lähteminen Randersista tuntui ihan kamalalle, enhän mä tiedä näenkö niitä ihmisiä enää ja jos näenkin niin en ainakaan kovin pian. Vaikka meidän joukkue ei tuloksellisesti huippuluokkaa ollutkaan, ihmiset oli silti ihan huippuja. Ne otti mut niin hyvin vastaan ja mulla oli aina hyvä fiilis mennä sinne pelaamaan. Voih, ikävä tulee varmasti!

Penkkikisa kesken partyjen pienessä hiprakassa on aina hyvä idea! Ps. en voittanu:(

Mitäköhän muuta kertomisen arvoista on vielä tapahtunut viime aikoina? Ainakin oon leiponut ihan innoissani! Yhtenä viikkona leivoin sämpylöitä, sienipiirakkaa ja sitten tehtiin Lukaksen kanssa vielä tiikerikakkukin. Sienipiirakasta tuli niin hyvää, että ohje pitäisi melkeimpä jakaa täälläkin! Katsotaan jos muistan sen vielä ja saan aikaiseksi kirjoitella. :)

Parasta tulee kun keksii ihan ite! (Meinasin kirjottaa että "kun tekee omasta päästä" mut en mä sentään mun päätä tohon käyttäny :D )
Tikrukin oli hyvää! :)
 Niin ja sitten oon myös opiskellut sitä tanskaa! Eihän siitä puhumisesta mitään tule vieläkään, mutta aina välillä väläytän jotain todella nerokasta. Viime joukkuematsissa yksi joukkukaveri röyhtäisi ja sanoin ilahtuneena, että "hey now i know what to say! Du er en svin!" Eli siis "sinä olet sika". Sain pikku naurut aikaan mun tanskan taidoilla ja uuden lempinimen svin, mutta ei kait se haittaa. :D

Puhuminen ei ehkä vielä suju, mutta PIKKU avustuksella osaan kuitenkin jo kirjoittaa!
Hupsis, tulipas hirmuinen sillisalaattipostaus tällä kertaa, toivottavasti ketään ei haittaa! :D

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Epätäydellisen urheilijan tunnustukset

1. Taannun toisinaan viisivuotiaan mököttävän räkänokan tasolle tiukan tappion jälkeen. Esimerkiksi viime syksynä Irlannin kisassa olin niin pettynyt, surullinen ja vihainen hävityn pelin jälkeen, että en suostunut syömään muuta kuin palan leipää sinä iltana. Luulisi tajuavan, että jos lämmittelee hyvin, pelaa lähes tunnin kovan matsin ja jättää syömättä sen jälkeen, niin ei siitä mitään hyvää seuraa. No eipä sitä pikku kiukussa ajattele ja seuraavana aamuna sängystä noustessa meinasi sitten jalat lähteä alta. Mutta onneksi selvisin aamupalalle asti. Vähän hoiperrellen tosin.


2. Syön usein kolmekin päivää putkeen samaa ruokaa, koska on helpompaa ja halvempaa tehdä paljon kerralla. Valitan siitä aina ja sanon, että "siis oikeesti yhyy en kestä enää syödä tota chili con carnea tänäänkin!". Oikeasti olen kuitenkin salaa tyytyväinen siitä, ettei tarvitse kokata tänäänkään.


3. Punttitreeniä tehdessäni en tykkää kuunnella musiikkia napit korvilla, mutta Suomessa ollessani yksin puntilla pidän usein kuitenkin napit korvilla. Ihan vain siksi, etten halua puhua kesken treenin kenellekään. Varsinkaan niille punttijunteille, joiden kanssa keskustelut menee aina suunnilleen näin:
"Moi, mikä sun nimi on? Käytkö usein täällä?"
"Ööö... Jenna! Joo."
"No ajattelinkin että käyt kun nostelet noin isoja painoja ;) missäs päin asut?"
"Öhhmm... Oulussa!"
"Oho, mites sä käyt täällä niin usein sitten?"
"Hehe joo ois pitäny vissiin heittää joku toinen kaupunki vähän lähempää..."

 4. Toinen punttitreeniin liittyvä tunnustus on se, että yksin puntilla ollessani minuun iskee toisinaan laiskuus. Homma menee haaveiluksi, tauot venyy ja vikat toistot ei nouse millään ilman jonkun tsemppausta. Ja jos olen ainut koko salilla, niin sitten on ne peilit. Tiiättekö sen tunteen, kun tekis mieli kaivaa kännykkä laukusta, ottaa pari selfietä ja instaspämmätä! Niin no, onneks en ole usein yksin puntilla.


5. Vihaan aikaisia aamutreenejä. Vihaan heräämistä. Vihaan lämpimästä sängystä nousemista. Vihaan treenivaatteiden pukemista puoli tokkurassa. Vihaan omaa hitauttani aamulla. Vihaan sitä, että aina tulee kiire hallille vaikka kuinka ajoissa heräisin. Ja kaikista eniten VIHAAN niitä 12 ensimmäistä juoksuaskelta lämmittelyssä. Mutta niiden jälkeen peli on jo menetetty, mä olen herännyt ja saanut itseni liikkeelle, joten vihaamisen voi onneksi lopettaa saman tien.

6. Omien matsien videoiminen ja katsominen on todella hyödyllistä. Se on kuitenkin jotain, mistä en tykkää ollenkaan. Muutaman pallorallin verran pystyn analysoimaan hyvin, minkä jälkeen huomaan jotain nolon näköistä itsessäni ja keskittyminen pelin taktiseen puoleen hajoaa täysin.

7. En osaa hallita käytöstapojani kesken kovan treenin. Jos joku pahalla hyytymisen hetkellä pilaa mun treenin pelleilemällä tai sanoo jotain negatiivista, ärähdän saman tien. Tästä olen tosin opetellut jo aika hyvin pois. Tänään kuitenkin treenikaveri sparrasi mua naureskellen ja jutellen samalla, joten kysyin vähän vähemmän kohteliaasti: "Can you shut up?" Tsekkipoika tais vähän pelästyä, kun se hiljeni niin tehokkaasti. Vaikka treenin laatu paranikin kaikkien osalta ainakin 250%, pyysin kuitenkin jälkeenpäin varmaan tuhat kertaa itku silmässä anteeksi. Olin ihan oikeassa, mutta olishan sen nätimminkin voinut ehkä ilmaista. :D


8. En kestä ollenkaan, jos joku kannustaa mua hävityn pisteen jälkeen huutamalla "camooooon". Flippaan ihan täysin. Tiedostan kyllä, ettei se sen huutajan vika ole missään nimessä, vaan vika on mun omassa päässä. Silti en vaan kestä, jos tiukassa matsissa annan kaikkeni ja taistelen kuin pieni eläin ja sitten katsomosta kuuluu väsähtänyt "camoooon". Rehellisesti sanottuna tekisi mieli heittää mailat menemään, polkea jalkaa kuin pikkulapsi ja huutaa takaisin että "no joojoo, etkö sä nää että mä yritän, sori että oon näin huono!!!". :D

9. Ja entäs sitten nämä tämän postauksen kuvat? Viimeinen tunnustus on se, että joskus keskittyminen saattaa treenissä herpaantua ja homma lähteä lapasesta. Mutta hei, näissä ideana oli oikeasti alunperin se, että Monika tarvitsi sponsoria varten edustavan kuvan. Sellaista ei saatu aikaiseksi, mutta paljon muuta kyllä sitten saatiin. Ja ne versiot, joissa seistään käsillä ilman paitaa, jää arkistojen kätköihin ikuisiksi ajoiksi. :D

torstai 6. maaliskuuta 2014

Kisakauden punttitreenejä

Sain parin päivän sisään useammankin pyynnön kirjoittaa mun oheistreenauksesta ja erityisesti punttitreeneistä. Koen itse oheistreenit hyvin tärkeinä, enkä usko, että pysyisin edes kasassa ilman säännöllistä punttitreeniä, huoltavia treenejä ja venyttelyitä. Kuulemma "ois super mielenkiintoista tietää millasia punttitreenejä sä teet, silleen jopa tylsän tarkasti et miten, kuinka monta sarjaa, ja kuinka usein sitä samaa ohjelmaa", joten täältähän pesee!

Punttitreenit on asia, joihin mulla on tavallaan viha-rakkaussuhde. Pidän kyllä niiden tekemisestä, on mahtavaa haastaa itseään ja päästä tosissaan puskemaan niitä isoja painoja. Toisaalta kaikki varmaan ymmärtää, että vaikka mä olen urheilija, olen mä silti tyttö. Tyttö, joka miettii ulkomuotoaan ja panikoi sitä, kun joku huolimattomasti kommentoi tyyliin "tytöillä ei yleensä oo noin isoja lihaksia" tai jopa että "sun on varmaan vaikee löytää poikaystävää kun oot noin vahva". Kyllä, molemmat "kohteliaisuudet" olen kuullut (vieläpä pojilta) ja tuollaisten jälkeen se tyttöpuoli pään sisällä kyllä vahvasti huutaa, että en varmasti tee punttia enää ikinä, koskaan ja milloinkaan.

No mutta, onneksi on myös se urheilijapuoli, joka ei ole niin ulkonäkökeskeinen ja joka haluaa kehittyä vahvemmaksi ja kestävämmäksi. Siispä tällä hetkellä teen punttitreenin kolme kertaa viikossa. Niistä kaksi on vähän lyhyempää settiä ennen lajitreeniä ja yksi vähän pidempi ihan oma treeninsä. Lyhyemmissä punteissa teen yleensä vähän vähemmän liikkeitä, kun taas pidemmässä ohjelmassa jumppaan myös huoltavampia liikkeitä. Liikkeinä käytän hyvin perusliikkeitä ja suosin vapaita painoja laitteiden sijaan. Pidän tärkeänä myös sen, että painot ovat tarpeeksi isot eli haastetta pitää olla ja kehitystä pyrin saamaan aikaan koko ajan.

Joko siirrytään hei siihen tylsän tarkkaan punttiohjelmaosuuteen pliis??! Kyllä siirrytään ja anteeksi pitkäksi venähtäneet alkuhöpinät. :) 

Tässä esimerkki lyhyemmästä punttitreenistä:

1. Rinnalleveto, 3-5 sarjaa ja 1-6 toistoa. (Teen yleensä niin, että aloitan vähän kevyemmillä painoilla, joilla jaksaa sen kuusikin toistoa ja etenen sitten kohti maksimeja sarja kerrallaan.)

2. Leuanveto (toisinaan myötä- ja toisinaan vastaotteella), 3-4 sarjaa ja aina maksimimäärä toistoja


3. Perus kyykky tai etukyykky syväkyykkynä tai yhden jalan kyykky jalka takana korokkeella ja käsipainot käsissä, 3 sarjaa ja 4-6 toistoa

Yhden jalan kyykky käsipainot käsissä

4. Penkkipunnerrus, 3 sarjaa ja 4-8 toistoa

5. Romanian deadlift eli yhden jalan maastaveto (takareisiliike), 3 sarjaa ja 8-12 toistoa


Suurin piirtein nämä liikkeet pyrin yleensä tekemään. Välillä saatan jättää jonkun liikkeen kuitenkin tekemättä (esim. toisen käsiliikkeistä) tai korvata niitä jollain vastaavalla (esim. takareidet laitteessa romanian deadliftin sijaan). Näiden liikkeiden lisäksi jaksan ja ehdin usein tehdä myös pari muuta (huoltavaa) liikettä, kuten keskivartaloa tai olkapään huoltavia liikkeitä.

Esimerkki pidemmästä punttitreenistä:

1. Erilaisia keskivartalon voimaliikkeitä ja pitoja (yleensä 2-3 eri liikettä ja niitä 3 sarjaa)

2. Leuanveto, 3-4 sarjaa ja maksimimäärä toistoja

3. Perus kyykky tai etukyykky syväkyykkynä tai yhden jalan kyykky jalka takana korokkeella ja käsipainot käsissä, 3 sarjaa ja 6-8 toistoa

Etukyykky. Menen siis ihan syvälle, mutta kuvan onnistumisen kannalta tämä näyttää nyt tältä. :)
4. Päänyliveto käsipainolla (leveä selkälihas), 3 sarjaa ja 6-8 toistoa


5. Romanian deadlift, 3 sarjaa ja 8-12 toistoa

6. "W T Y -liike", 3 sarjaa ja 15-20 toistoa (yläselän lihaksia vahvistava/olkapäätä huoltava liike)


7. Vipunostot sivulle käsipainoilla (olkapään huoltoa ja vahvistusta tämäkin), 8-12 toistoa

Tässä siis pari esimerkkiä siitä, mitä yleensä puntilla touhuan. En tietenkään koko vuotta tee samalla ohjelmalla tai joka treeniä samalla tavalla, koska monipuolisuus ja vaihtelevuus on tärkeitä asioita. Mun treeneissä korostuu jonkin verran myös mun henkilökohtaiset ongelmakohdat eli olkapäästä ja selästä (--> keskivartalon voima + pidot) on pidettävä huolta.

Toivottavasti tästä nyt kuitenkin sai jonkinlaisen peruskäsityksen. Yritin parhaani mukaan kirjoitella järkevästi ja havainnollistaa kuvillakin, mutta kysyä ja kommentoida saa tottakai vapaasti. :)

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Sometimes it's all about being the biggest b*tch

Hejsan!

Viikonloppu oli ja meni ja siinä samassa Odense Classic -kisa, josta etukäteen kerroin. Vaikka pelaaminen innostikin kovasti, niin kyllä se ehkä silti vähän siihen väsymykseen kaatui. En jaksanut taistella tarpeeksi, mikä harmittaa näin jälkikäteen. Hävisin toisella kierroksella niin singelissä kuin tuplassakin, mutta neljä kovaa matsia riitti silti enemmän kuin hyvin.

Toisinaan pitäisi osata olla vähän bitch kentällä. Tällä mä tarkoitan sitä, että joskus on okei tuulettaa vähän härskisti, pitää tiukasti puolensa rajatuomiokiistoissa ja jättää pyytämättä anteeksi onnekasta "pokalla-verkkonauhankautta-viivalle"-lyöntiä. Varsinkin jos vastustaja tekee myös niin. Ihan oikeasti, ei se ole väärin. Mutta huijata ei saa, ei ikinä!

Sunday-selfie 11h yöunien jälkeen. Oli hyvä fiilis :)

Mun peli kaatui lauantaina ehkä eniten siihen, että en uskaltanut olla se kentän isoin bitch. Mä olin nössö, hyi! Vaikka vastassa oli mua kaks päätä pidempi ja kentällä pelottavasti käyttäytyvä tyttö, niin ikinä ei saisi tehdä niinkuin mä tein. Kolmannessa erässä suostuin aivan liian helposti antamaan periksi, jos tuli kiistaa rajatuomioista. Ja mikä pahinta: "Is it 15-14?" "Yeah... Oh wait, dont I have 16?" "No... Or okay whatever, let's say you have 16". Haloo, kuka piipittää peloissaan vastustajalle "whatever" kun on kyse tärkeistä pisteistä??? Minä. Ja tein sen vieläpä kolme kertaa siinä erässä.

Seuraava missio on siis oppia olemaan bitch. Että varokaa vaan! ;) En tosin oikein usko onnistuvani, mutta varmuudeksi aloitin kuitenkin massan kasvatuksen uutta pelottavaa itseäni varten tänään laskiaispullien merkeissä. Kun viisi tyttöä viidestä eri maasta leipoo laskiaispullia, niin ei voi tulla kuin hyvää! Kaksi meistä ei ollut ikinä kuullutkaan laskiaisesta tai pullista, mutta kyllä nekin nyt myönsi, että on tää ehdottomasti vuoden kivoin tiistai. Oli kyllä niin sairaan hyvät pullat, että nään uniakin niistä varmaan vielä monta yötä. :D


Aloittelin tänään myös kirjoittelemaan toivottua postausta mun punttitreenailusta. Yritän saada sen torstain aikana valmiiksi, sillä huominen menee tehokkaasti treenien ja tanskan kielikurssin parissa.

Mutta nyt on aika lukea iltasatu (tanskan kielellä tottakai, koska menin ja hankin kirjastokortin!), hyvää yötä ja hyvää loppuviikkoa kaikille! :)