perjantai 30. toukokuuta 2014

Katsaus kuluneeseen kauteen, osa 1

Kausi on nyt paketissa ja on aika pohtia, mitä sitä oikein tulikaan tehtyä. Kokonaisuudessaan mulla on kuluneesta vuodesta todella hyvä fiilis. Mä tunnen kehittyyneni ja kasvaneeni niin urheilijana kuin ihmisenäkin. Kauteen mahtui todella paljon kaikkea uutta ja jännää, paljon hyvää ja myös jotakin huonoa. Hyviä asioita on etenkin kaikki uudet ihmiset mun elämässä ja myös se, että ne vanhatkin on pysyneet, vaikka mä sitä niin paljon etukäteen jännitin.

Kuluneella kaudella mä halusin saavuttaa monia asioita, kuten Suomen mestaruuden, paikan maailmanlistalla top 150 joukossa ja semifinaalipaikan jossakin kovassa kisassa. Näiden lisäksi mulla oli peliin ja fyysisiin ominaisuuksiin liittyviä sekä mentaalisia tavoitteita. Tavoitteista lähes kaikki toteutuivat loppujen lopuksi, mutta sopivasti jäi myös hampaan koloon tulevia kausia varten.

Koska vuosi on pitkä ja tapahtumia riittää, päätin jakaa tämän stoorin kahteen osaan. Siitäkin huolimatta tämä postaus on pitkä kuin.....no en nyt keksi mikä. Tässä on kuitenkin osa 1, here we go...

Elokuussa
- pakkasin laukkuni, otin Merly-nallen kainaloon ja lähdin kohti jotain uutta ja ihmeellistä
- jännitin, ihmettelin ja ujostelin kaikkea uutta
- naureskelin Tanskan hymyileville pistorasioille
- tutustuin heti yhteen nykyään todella tärkeään kaveriin
- nautin uudenlaisista treeneistä ja siitä, että sain pelata paljon hyviä treenimatseja
- avasin kisakauteni Bulgariassa häviten kolmannessa erässä 19-21. Intoa pelissä oli, mutten vielä silloin osannut kohdentaa sitä intoa oikeanlaiseen tekemiseen



Syyskuussa
- tutustuin lähemmin moneen uuteen ja mahtavaan ihmiseen
- opin, että tanskalaiset pojat on pinnallisia pelureita kaikki ja niiden kanssa pitää olla varovainen
- pelasin ensimmäisen liigamatsini Randersin riveissä
- pelasin huonosti Belgian kisassa ja melkein jo luulin, ettei tästä touhusta tulekaan yhtään mitään
- pelasin hyvin Tshekin kisassa ja tajusin, että kyllä tästä touhusta sittenkin voi tulla jotain
- treenasin kovaa - paljon sulkista, paljon takakentän lyöntejä ja paljon peliä
- inhosin yksin matkustamista ja myöhässä olevia lentoja


Lokakuussa
- jatkoin edelleen takakentän lyöntien treenaamista ja treenasin myös paljon puolustusta
- kärsin pienestä flunssasta
- pelasin lisää liigamatseja ja tutustuin lähemmin joukkuekavereihini
- kuulin monesti näyttäväni 16-vuotiaalta
- pelasin Irlannin kisan häviten semifinaalissa tavalla, joka jää ehkä ikuisesti kalvamaan mieltä
- kävin koti-Suomessa reilun viikon mittaisella reissulla ja sain taas virtaa jatkaa kovia treenejä Tanskan maalla


Marraskuussa
- pelasin Unkarin kisassa hyvin ja pääsin puolivälieriin asti
- treenasin todella hyvin koko kuukauden!
- eksyin junamatkalla mennessäni joukkuematsiin ja sain apua kiltiltä mummelilta, joka sanoi että on ihan normaalia eksyä, aikuisetkin eksyy ja sähän olet vielä noin nuori. Kyllä, 20v lapsihan minä :)
- aloitin parin kuukauden kisatauon Unkarin kisan jälkeen ja ohjelmassa oli todella raskasta treeniä
- juoksin viivajuoksuja, tein jalkatyötä, tein 2vs1-treenejä, pelasin paljon ja tein kovia punttitreenejä
- en ollut treenien jälkeen vain väsynyt, olin totaalisen loppu
- en jaksanut treenien välissä paljon muuta kuin yrittää palautua ennen seuraavaa treeniä, onneksi kuitenkin onnistuin aina palautumaan
- vietin kivoja tyttöjen leffailtoja, kokkailin yhdessä kavereiden kanssa ja vietin ensimmäiset pikkujoulut Randers-tiimin kanssa


Joulukuussa
- kävin lyhyesti Suomessa ja juhlistin uusia ylioppilaskavereita
- treenasin edelleen todella kovaa samalla tavalla kuin marraskuussakin
- olin toisinaan liiankin väsynyt treeneistä, mutta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että se oli kai osa suunnitelmaa
- ikävöin väsyneenä kotia ja Suomi-ihmisiä
- purskahdin itkuun treenien jälkeen, kun olin saanut kaverilta viestin jossa luki "<3"
- vietin lisää pikkujouluja, kävin joulumarketilla ja odotin joulua kuin kuuta nousevaa
- nautin joulusta mökillä perheen kanssa ja lepäilin ja palauduin


Ja osa 2 seuraa pian... :)

xxx
Airi

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

K niinkuin kesäloma ja O niinkuin onnellisuus

Hei moi!
Suomen ninjat Madridissa!
Viime postauksen jälkeen on ehtinyt tapahtua taas jo vaikka mitä. Kisakausi on nyt ohi, mä olen palannut Suomeen ja tällä hetkellä nautin pienimuotoisesta lomaviikosta. Kiirettä riittää ja matkalaukutkin on vielä purkamatta (jos sitä ei lasketa, että kamat heittää iloisesti ympäri huonetta), mutta mä olen onnellinen. :)


Espanjan kisasta ei paljoa jäänyt käteen tällä kertaa. Hävisin heti ensimmäisellä kierroksella tutulle Ranskan tytölle, joka pelasi aivan älyttömän hyvin. Treeneissä me ollaan väännetty vaikka kuinka tiukkoja matseja, mutta tällä kertaa olin kyllä aivan pulassa. Tosin peli oli kyllä hyvää ja pallorallit pitkiä, mutta jostain syystä se olin aina lopulta minä, joka sen virheen teki ja pallot hävisi. Delphine sanoi kyllä itsekin pelin jälkeen, että pelasi tosi hyvin ja niin se pelasi kyllä koko turnauksen, lopultahan tappio tuli vasta semifinaalissa. Noh, tästä jäi taas sopivasti hampaan koloon ensi kautta ajatellen!
MAD
Madridin keskusta oli ihan täynnä futisfaneja mestarien liigan finaalin takia...
...ja mähän olin se innokkain fani! .....not

Lauantaina sitten aloitin pitkänpitkän kotimatkan. Ensin metrolla Madridissa reilu tunti lentokentälle, sitten lento Amsterdamiin ja pienen odottelun jälkeen sieltä Köpikseen. Köpiksestä junalla pari tuntia Odenseen, 20 minuutin kävely junalta kotiin ja nukkumaan pääsin kahden jälkeen yöllä. Aamulla heräsin vähän ennen kahdeksaa, nappasin kolme matkalaukkuani mukaan ja junailin taas vaihteeksi kohti Kööpenhaminaa. Kun vihdoin laskeuduin Suomeen, oli kyllä aika voittajafiilis! Kotiin tuleminen on aina kivaa, mutta tällä kertaa mä jouduin tirauttamaan pari kyyneltäkin, kun ihana Riikka yllätti mut lentokentällä kukkien ja "tervetuloa kotiin"-kyltin kanssa. :''')

Nämä pari päivää täällä kotona on olleet mahtavia. Olen katsellut MM-lätkäfinaalia parin kaverin kanssa, käynyt sanomassa moimoi mun rauhanturvaajaksi lähteneelle sotasankarille, lähtenyt lähes suoraan sängystä ex tempore aamulenkille kaverin kanssa, shoppaillut ja saanut jopa pankkiasioita hoidettua. Tälle illalle on ohjelmassa vielä yhden kaverin synttärijuhlat ja huomenna on luvassa frozen yogurt -treffit. Elämä on siis kivaa.


Treeneistä en tällä viikolla ole ottanut minkään näköistä stressiä. Olen mä pari lenkkiä juossut, käynyt kerran aamutreeneissä ja kerran puntillakin. Nyt kun miettii, niin onhan toikin jo aika paljon kolmeen päivään. Tämä viikko nyt kuitenkin on tarkoituksella kevyt, stressitön ja kaikin puolin kiva. Perjantaina istun alas valmentajan kanssa suunnittelemaan kesätreeniohjelmaa ja ensi viikolla sitten startataan taas kovaa!

Yritän palailla taas pian, ainakin pikku yhteenveto kuluneesta kaudesta odottelee luonnoskansiossa. Mutta nyt mä jatkan lomaviikosta nauttimista, heipähei!

xxx
Airi

ps. TeamUp-kisaa on jäljellä enää perjantaihin asti eli kaksi päivää! Kaksi eniten uusia faneja kerännyttä talenttia siis voittaa 1500 euron arvoisen sponsoridiilin ja mä olen tällä hetkellä harmittavasti sijalla kolme. Kakkostila on kuitenkin vain parin fanin päässä... Eli mä tarvitsen just SUA! Mites ois, jos menisit http://www.tmup.co/t/AiriMikkel%C3%A4 , loisit profiilin ja klikkaisit sinistä sydäntä mun nimen vieressä? :)

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Viimeisiä viedään

Moi!

#selfiesareswag
Istun junassa matkalla kohti lentokenttää. Suuntana on tällä kertaa Espanja ja kauden viimeinen kisa Spanish Open. Mikäs sen parempaa kuin lopettaa kausi aurinkoisessa Espanjassa! Paitsi että sääennusteiden mukaan siellä on kyllä kaikkea muuta kuin aurinkoista. Tai ei nyt ihan kaikkea muuta ehkä kuitenkaan. Mutta tämä kausi alkaa siis olla hiljalleen takana ja kesä on jo ihan melkein täällä!

Mun täytyy myöntää, että ajatus hieman takkuaa nyt, mutta se on varmaan ihan okei, koska kello on vasta 6.32. Mulla oli niin paljon juttuja ja ajatuksia vielä eilen illalla, mutta nyt ne on kadoksissa. Tärkeimpänä varmaan kuitenkin se, että fiilis on oikein hyvä. Odotan innolla tulevaa kisaa ja odotan innolla myös sunnuntaita, jolloin lähden Suomeen kotikotiin kesän viettoon.

International marketilla oli kiva lippu! Mutta sitten mulle sanottiin, että älä koske ja ei ollukkaan enää niin kivaa :(
Viime viikko oli treenien kannalta vähän erilainen, koska meidän valmentaja lähti ehkä hieman yllättäen lomamatkalle. Tottakai me hyvät treenit saatiin aikaan keskenämmekin, kun ohjelma oli tiedossa, mutta tehoja oli monella ehkä hieman normaalia vähemmän. Lähestyvä kesäkin vaikuttaa kyllä varmasti ja pientä väsymystä on havaittavissa. Loppuviikosta myös kaikki tytöt oli kisamatkoilla, liigamatseissa tai hajalla. Niimpä mä treenailin, pelailin ja hengailin enimmäkseen poikien kanssa. Hyvän treeniviikon sain kyllä aikaiseksi ja olen itseeni oikein tyytyväinen. :)

Eilen aamulla oli vuorossa mun viimeiset 9x400m juoksut täällä vähään aikaan ja illalla puolestaan kauden viimeinen lajitreeni. Olihan se aika siisti fiilis tavallaan, vuosi on mennyt hirmu nopeasti! Niin monta tuntia mä olen siinä pienessä hallissa hikoillut ja kirmannut pallojen perässä... Pakko sanoa, että alkaa kyllä riittääkin jo vaihteeksi ja kesä tulee ihan hyvään kohtaan. :)

Kesäsuunnitelmia ja pientä (tai voi olla että suurtakin) yhteenvetoa kuluneesta kaudesta olen ajatellut kirjoitella lähipäivinä, mutta ensin on aika keskittyä tulevaan kisaan. Olen todellakin valmis pistämään kaiken peliin kauden vikaan kisaan, leeeet's go!


xxx
Airi

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Suomi-sulkis vs. Tanska-sulkis

Tanska on Euroopan johtava sulkapallomaa. Täältä tulee jatkuvasti uusia staroja kansainvälisille kilpakentille ja maailman kärkinimien ohella täällä riittää myös hieman alemman tason pelaajia vaikka kuinka. Selvästi täällä siis tehdään jotakin paremmin kuin muissa maissa. Treenaamisen on pakko olla laadukasta ja tietoa treenaamisesta on oltava paljon.

Pikkutyttönä mä aina ihmettelin, että mitä ne oikein siellä kaukana Tanskassa tekee. Mulla oli suuria kuvitelmia siitä, miten siellä treenaataan kahdeksan tuntia päivässä hampaat irvessä. Iän myötä mä tottakai viisastuin ja ymmärsin, ettei se ihan niin voi mennä - ihmisiähän nekin on. Mä pohdin ja pähkäilin yhä enemmän, että mikä se ero Suomen ja Tanskan välillä on. Mitä ne tanskalaiset osaa tehdä meitä suomalaisia paremmin? Ja mitä me taas toisaalta ehkä osataan tehdä niitä paremmin?

Nyt mulla on kokemusta kahdesta erilaisesta sulkapallokulttuurista. Siksipä haluan vertailla Suomen ja Tanskan treenauskulttuuria pienen kisan muodossa. Ennen kisan starttia haluan kuitenkin ehdottomasti korostaa, että arvostan molempia treenauskulttuureita suuresti, enkä halua missään nimessä haukkua tai mollata ketään tai mitään!

Joten eiköhän aloiteta...



1. Treenimäärät

Suomi: Mä koen, että Suomessa ollessani treenasin kyllä varmastikin tarpeeksi. Tuntimäärät ei siis Tanskaan muuton jälkeen ole hirveästi muuttuneet, ennemmin jopa vähentyneet kuin lisääntyneet. Kyse onkin enemmän siitä, mitä treenataan ja miten treenataan.

Tanska: Jos joku joskus juksaa sua sanomalla, että "treenaamaan nyt siitä, Tanskassakin ne treenaa koko ajan ja paljon enemmän kuin sä!", niin älä missään nimessä usko. Legendat 6-8h treenipäivistä ei pidä paikkaansa. Ainakaan yleisellä tasolla, poikkeuksiakin voi toki löytyä. Hyvänä esimerkkinä voin kertoa viikon takaisesta juttutuokiostani Slovenian kisassa miesten kaksinpelin voittaneen tanskalaispojan kanssa. Tämä kyseinen jäbä kertoi treenaavansa vain 6-7 kertaa viikossa, mutta koska intensiteetti treeneissä on niin kova, ei enempään vaan pysty ilman loukkaantumisia.

Pointsit tästä siis sekä Suomelle että Tanskalle, tilanne jännittävästi 1-1.

2. Lämmittely

Suomi: Suomi-mallin mukaisessa treenissä lämmitellään yhdessä pitkään ja hartaasti. Jumpataan, vahvistetaan kroppaa, venytellään ja vaikka mitä. Aikaa menee helposti yli puoli tuntia. Ja tämä kaikki tapahtuu kentän ulkopuolella. Isona plussana tässä on loukkaantumisien ehkäiseminen ja kropan tehokas huoltaminen.

Tanska: Juostaan ympäri hallia 5min, mahdollisesti venytellään pari venytystä ja sitten siirrytäänkin jo kentälle pelaamaan puolen kentän pelejä tai muita pienpelejä. Aamutreeneissä tosin ensimmäiset 20min täytyy lämmitellä kentän ulkopuolella omatoimisesti. Tässä systeemissä pidän siitä, että pikkupeleissä tulee tehokkaasti lämmin, ne on hauskoja ja hyödyllisiä taktisia pelejä ja samalla treenataan sitä tärkeintä asiaa eli sulkapalloa.

Kenelle tästä menee pointsit? Mun mielestä Suomessa hukataan joka treenissä 15min sulkapalloa edistävää pelitreeniä, mutta Tanskassa puolestaan kropan huolto jää täysin omalle vastuulle. Vaihtoehto näiden kahden ääripään väliltä olisi ehdottomasti paras. Ei siis pisteitä kummallekaan.

3. Lajitreenien laatu ja määrä

Suomi: Jos multa kysytään, niin tässä me ollaan eniten jäljessä tanskalaisia. Laadukasta lajitreeniä ja pelaamista ei Suomessa ole yhtä paljon kuin Tanskassa.

Tanska: Intensiteetti nousee jo heti alun pienpeleissä. Ne ei ole vain lämmittelyä vaan samalla myös taktisia pelejä. Tehdään paljon pelinomaisia treenejä yhdellä pallolla ja myös treenimatseja pelataan paljon. Tehot on kovat, tempo on kova ja asiat tehdään kunnolla ilman juttelu- tai istuskelutuokioita.

Pisteet ihan ehdottomasti Tanskaan. Tilanne siis Tanskalle 2-1.


4. Fysiikkatreenit

Suomi: Suomessa tiedetään fysiikkatreeneistä paljon. Me osataan harjoitella kestävyyttä ja voimaa ja tietämystä näistä löytyy vaikka ja kuinka. Mä tunnen myös itse muun muassa käsitteet nopeusvoima, maksimikestävyys ja anaerobinen kynnys. Tiedän myös, mitä ne merkitsevät ja miten niitä harjoitetaan.

Tanska: Fyysisten ominaisuuksien kehittäminen jää selkeästi sulkapallon varjoon. Tanskalaiset pelaajat vaikuttaa melkein pelästyneiltä, kun ne kuulee että ohjelmassa on juoksuintervallit. Ja pienikin kipu kropassa on pelottavaa.

Tästä siis pisteet puhtaasti Suomeen. 2-2.


5. Suhtautuminen loukkaantumisiin

Suomi: Treenissä on 12 pelaajaa, joista yhdellä on polvi kipeä, toista sattuu olkapäähän ja kolmatta koskee korvaan. Sitten valmentajan on keksittävä olkapäävammaiselle hyökkäystreeni ilman hyökkäystä, polvivammaiselle puolustustreeni ilman puolustusta ja kaiken lisäksi kuunneltava korvasärkyisen valitusta. Huomio keskittyy ihan liikaa loukkaantuneiden pelaajien auttamiseen ja lopulta kukaan ei saa treenattua täysillä.

Tanska: Minä: "En pysty treenaamaan, mulla on nilkka venähtänyt." Valmentaja: "Okei, järjestä itse itselles tekniikkatreeni tai jotain muuta korvaavaa ja infoa sitten kun olet taas valmis treenaamaan täysillä."

Tämä jakaa varmasti mielipiteitä ja ymmärrän täysin, jos joku muu on toista mieltä. Mutta mun mielestä ehdottomasti pisteet Tanskaan. 3-2.


6. Valmennus

Suomi: Valmennuspuolella on Suomessa mun mielestä asiat suht hyvin. Ainakin mun kohdalla on aina ollut. Ainoastaan suurempaa auktoriteettia kaipaisin valmentajilta kovasti ja sitä, että uskallettaisiin vaatia pelaajilta enemmän.

Tanska: Täällä mulla on ihan huippuvalmentaja. Neuvot ja ohjeet on ihan loistavia ja mä todellakin joudun tekemään parhaani joka treenissä. Pelleily, hessuilu, juttelu ja yleinen hölinä ei vaan käy. Mä myös ehdottomasti haluan tehdä parhaani, koska mä tiedän saavani muuten palautetta joko suoraan päin naamaa tai sitten jään ilman minkäänlaista huomiota.

4-2 Tanskalle.

Lopputuloksena on täten Tanskan voitto 4-2. Mulle itselleni Tanska on siis tällä hetkellä paras vaihtoehto. Olen kuitenkin todella onnellinen siitä, että mulla on Suomi-tausta. Mä sanoisin, että tanskalaiset on parempia sulkiksessa niinkin yksinkertaisesta syystä, että ne treenaa ja pelaa enemmän sulkista. Ja ne tekee sulkistreenit laadukkaasti ilon kautta. Kuitenkin loukkaantumisriski on suurempi kuin suomalaisessa systeemissä, minkä vuoksi arvostankin sitä, että mua on Suomessa opetettu pitämään kropastani huolta. Nyt mä osaan tehdä sen täällä itsenäisesti, vaikkei mua enää kukaan vahdi. Koen myös olevani fyysisiltä ominaisuuksiltani jonkin verran muita tyttöjä edellä ja nautin suuresti poikienkin päihittämisestä juoksutreeneissä ja leuanvedossa. Kaiken kaikkiaan mun mielestä on kuitenkin siis parasta, kun pystyy yhdistelemään palan Tanskaa ja palan Suomea. :)


xxx
Airi

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Help this little girl to get a sponsor!

Usually I write only in Finnish here but this time there is an English version as well. I decided to share a link to this post on Facebook and I have quite a few friends there who don't understand Finnish so perfectly so I wanted to make it easier for them. :)

So the thing is, I was told a couple of weeks ago that I have a great chance to get a new sponsor by winning a little competition. New sponsor? Sounds awesome! Chance to compete? Well of course I'm in!

This competition is called SponsorshipMovement and it's on a webpage called TeamUp. There are hundreds of different talents on that page and I am one of them. The goal in this SponsorshipMovement competition is to get as many new fans on your profile as possible. The five talents who get the largest number of new fans, will get a sponsorship.

So, please go to http://www.tmup.co/t/AiriMikkel%C3%A4 (I hope it will be in English, I really tried to fix it that way!), click the little blue heart next to my name and sign up using your Facebook account or your e-mail address.
After all it's quite easy and if you choose to use your e-mail, you can create a nickname for yourself and no one will ever know it was you who clicked that heart. And I can live with the fact, that I will never know who that "Airi'sTrueFanLolxxx" is. :)


I guess it's not a surprise for anyone that I really need some economical help to be able to practise and compete also in the future. Besides, I think it would be really awesome, if badminton won. The talents I'm "competing with" are for example runners, cross-country skiiers and floorball players. Those are all quite popular sports in Finland whereas badminton is just a tiny little thing. It would be so great, if badminton could be the number one for once! Because, you know, badminton is the best thing ever. :)

I've already asked a lot of friends, family members and even my parents' friends and co-workers to help me, but I still need more fans. I know that most of you reading this text will not go and click that little blue heart next to my name on TeamUp website and I will end up feeling like an idiot as always but I still kindly ask you to do this... :)

The competition will end on 30th of May and I can tell you already now that I will be dancing and singing and laughing and doing everything else stupid as well if I win! Or I guess I will do all that anyway but that's another story... :D

So, could you please give me 2min of your time? :)

 xxx
Airi
----------------------------------------------------------------------------------------------

Mulle kerrottiin pari viikkoa sitten, että nyt olis loistava mahdollisuus saada sponsori voittamalla pikku kisa. Uusi sponsori? Kelpais kyllä! Kilpailu? No tottakai oon mukana!

Kyse on siis TeamUp-sivuston SponsorshipMovement-kisasta, jossa tavoitteena on saada itselleen mahdollisimman monta uutta fanittajaa. Viisi eniten uusia faneja saanutta talenttia saa sitten sponsorisopimuksen jonkun yrityksen kanssa.

Eli mene osoitteeseen http://www.tmup.co/t/AiriMikkel%C3%A4, klikkaa pientä sinistä sydäntä nimeni vieressä ja liity Facebook- tai sähköpostitunnuksella. 
Se on loppujen lopuksi yllättävän helppoa ja sähköpostilla jos kirjaudut, voit keksiä itsellesi nimimerkin eikä kukaan saa ikinä tietää, että se olit juuri sinä. Eikä muakaan haittaa, vaikka en tietäisi kuka sen "AirinIhQFani"-nimimerkin takana piileksiikään. :)


Ei varmaan tule yllätyksenä kenellekään, että mä todella tarvitsen taloudellista tukea, jotta mä voisin urheilla ja kisata jatkossakin. Itseni lisäksi ajattelen myös sitä, miten mahtavaa olisi, jos sulkapallo voittaisi. Mun "vastustajat" on muun muassa juoksijoita, hiihtäjiä, säbäpelaajia ja muita isompien lajien edustajia. Olisi hienoa, jos sulkapallo päihittäisi nämä lajit kerrankin ja saisi edes vähän näkyvyyttä! Koska sulkapallohan on paras juttu. :)

Kavereita, sukulaisia ja jopa vanhempien työkavereita olen tällä asialla jo ahdistellutkin, mutta lisää faneja kaipaan silti kipeästi. Mä tiedän, että useimmat tämän tekstin lukeneista eivät sitä pientä sinistä sydäntä TeamUp-sivustolla eksy klikkailemaan ja tunnen itseni ihan idiootiksi, mutta mä pyydän nyt silti...

30.5. päättyy kisa ja mä voin nyt jo kertoa, että tanssin ja nauran ja laulan ja kaikkea sellaista, jos voitan! Tai kyllä mä varmaan noita kaikkia teen muutenkin... :D

Joten, pystyisitkö kykenemään pariksi minuutiksi mun vuokseni?:) 


xxx
Airi

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

sLOVEnian International

Ehkä maailman historian pienin ja tylsin lentokenttä, väsynyt tyttö, neljä tuntia myöhässä oleva lento... Pitkä ilta ja yö on vielä edessä ennenkuin olen takaisin Odensessa. Eli siis iloiset terveiset Ljubljanan lentokentältä Sloveniasta :))))


Pelasin tänä viikonloppuna täällä kauden toiseksi viimeisen kisani Slovenian Internationalin. Jäi vähän kummallinen fiilis koko touhusta. Lopputuloksena oli puolivälieräpaikka sekä kaksin- että nelinpelissä, mikä ei todellakaan ole huonosti. Kuitenkin se tapa, millä kaikki matsini läpi räpelsin, oli aika.....noh, mielenkiintoista.

"Älä enää kuvaa mua pliiiis" vai "Hyi kun mä pelasin huonosti voi eiiii"? :D
Kisa pelattiin ihan super nopeilla palloilla ja kaksi ekaa matsia menikin mun osalta lähinnä kentän rajojen etsimiseen. Varsinkaan takaraja ei tuntunut löytyvän millään ja vaikka miten yritin sinne takakentälle tähdätä niin useimmiten lopputulos oli kaksi metriä liian lyhyt tai liian pitkä lyönti. Pienellä tsempillä ja taistelulla sain kuitenkin matsit hoidettua kotiin. Ei ollut kyllä hyvää peliä ollenkaan, mutta joskus vaan on otettava niitä voittoja rumallakin pelillä.

Lauantaina oli sitten vuorossa kvartsi kisan neljänneksi sijoitettua Venäjän tyttöä vastaan. Pallot oli jättinopeita edelleen, mutta mun peli alkoi kulkea heti alusta asti vähintäänkin 300% paremmin perjantaihin verrattuna. Lyöntien kaaret oli hyvät, jalat liikku oikein terävästi ja fiilis oli loistava. Ekan erän voitinkin pistein 21-9 ja toistakin johdin vissiin 16-10. Ja sitten tapahtui taas se sama, mikä on käynyt niin usein ennenkin. Siis että mä sössin koko matsin. Toinen erä päättyi 18-21 ja kolmas 19-21. Mietin kovasti, että miten ihmeessä tässä nyt kävi taas näin?

Hetken aikaa matsia pohdiskelin ja yritin taas hahmottaa, että miksi mä teen tolla tavalla. Että mistä se oikein johtuu, että mä en vaan pysty pelaamaan loppuun asti. Ajatuksia ja ideoita on nyt taas kirjoitettu ylös mun super salaiseen Nalle Puh -vihkooni ja ehkä jotain opittu ja oivallettu. Jälkeenpäin mua harmitti eniten se, että olisin halunnut pelata lisää koska se oli kivaa!

Koska en kuitenkaan päässyt pelaamaan lisää, oli keksittävä jotakin muuta. Onneksi mun slovenialainen kaveri lupasi näyttää mulle jotain siistiä ja niin me sitten ajeltiin katselemaan vuoria ja järviä. Slovenian luonto on kyllä ihan mahtava ja mä vaan ihmettelin koko matkan, että "Hei tuollakin on vuori! Ja kato tuolla! Ne on kaikkialla ja ne on tosi isoja!".

I am in sLOVEnia :)
Loppujen lopuksi mulle jäi tästä reissusta ihan hyvä fiilis. Kvartsin olisin tietenkin halunnut voittaa, se oli mun peli ja pelasin hyvät puoltoista erää! Olen kuitenkin ihan hyvillä mielin ja todella motivoitunut treenaamaan seuraavat kymmenen päivää ennen kauden viimeistä kisaa Espanjassa.
Kausi on siis melkein jo paketissa, enää loppurutistus jäljellä. Jipii :)

Ja hei, kattokaa nyt näitä maisemia!


xxx
Airi