sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Uutta ulkoasua ja mallileikkejä

Moikka!

Huomaatko jotain uutta mun blogissa? Toivottavasti huomaat, sillä käytin juhannuksena hieman (tai siis hieman enemmän kuin hieman) aikaa kuvien muokkailuun. Mutta toisaalta olihan se paljon kivempaa lojua mökillä sisätiloissa kuin palella koko ajan ulkona.

Onneksi mulla on isä, joka on valokuvauksen ammattilainen ja kaiken lisäksi aina valmis toteuttamaan mun typeriäkin valokuvausideoita. Tällä kertaa mä keksin tarvitsevani kipeästi uuden bannerin sekä joitakin edustavia kuvia, joita aina tarvitsee kaikenlaisiin urheilijaprofiileihin ja sen sellaisiin. Niimpä me sitten pistettiin studio pystyyn ja kuvattiin muutama sata otosta. Niistä sitten valittiin parhaita, muokkailtiin, säädettiin valotusta, hiottiin rajauksia kohdilleen ja niin edelleen. Vaikka en mä mikään malli oikeasti olekaan, niin lopputulokseen ja näihin kuviin olen silti enemmän kuin tyytyväinen! :) Ja johan se edellinen bannerikin oli jo melkein vuoden vanha.

Näitä kuvia tulee varmasti vilahtelemaan täällä blogissa myöhemminkin, mutta tässä nyt ensi alkuun muutama otos meidän kuvaussessiosta:







Mitäs mieltä olet uudesta bannerista ja hieman uudistuneesta blogi-ilmeestä? :)

xxx,
Airi

torstai 19. kesäkuuta 2014

Tärkeintä ei ole voitto vaan fanit

Viime kuussa osallistuin TeamUp:n #SponsorshipMovement-kisaan, josta täällä blogissakin huutelin. Fanien kerääminen oli mulle uutta ja jännää, välillä ahdistavaa ja välillä tosi hauskaa. Kisa on nyt kuitenkin takanapäin ja mua pyydettiin kirjoittamaan blogiteksti TeamUp:n sivuille mun fiiliksistä ja kokemuksista kisaan liittyen. Järkevän ja fiksun tekstin kirjoittaminen osoittautui yllättävän haastavaksi, mutta lopputulos oli kaikesta huolimatta nähtävästi julkaisukelpoinen, sillä se löytyy nyt TeamUp:n sivuilta.

Mun on valitettavasti myönnettävä, että mun äidinkielen taidot ja kyvyt esseen kirjoittajana on päässeet pahasti ruostumaan sitten lukioaikojen. Toivon kuitenkin, että sain tällä tekstillä välitettyä kiitollisuuteni TeamUp:lle sekä erityisesti kaikille mua auttaneille ja fanitteneille. Ja kun mä nyt kerrankin tosissani yritin kirjoittaa, niin lukekaahan ihmeessä! ;)

Tärkeintä ei ole voitto vaan fanit <3

Eräänä huhtikuisena päivänä istahdin hikisenä treenien jälkeen hallin lattialle venyttelemään. Kuten aina, kaivoin pelilaukustani puhelimeni esiin toivoen, että joku olisi kaivannut minua treenin aikana. Tällä kertaa onnisti: minua odotti kaksi uutta sähköpostiviestiä! Ensimmäinen niistä oli huikea mahdollisuus voittaa miljoona dollaria niinkin helposti kuin antamalla tilinumeronsa ja salasanansa. Päätin kuitenkin jättää mahdollisuuden tällä kertaa käyttämättä ja siirryin lukemaan toista viestiä. TeamUpilta tulleen viestin avattuani silmiini pomppasivat heti sanat ”kilpailu”, ”voita” ja ”sponsorisopimus”. Jo nuo kolme sanaa saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että tähän mahdollisuuteen sen sijaan oli ehdottomasti tartuttava!

Intoilin ja kauhistuin – mutta päätin haastaa itseni

 

Kisan ideaan ja sääntöihin perehdyttyäni olin samaan aikaan innoissani ja kauhuissani. Kyseessä oli #SponsorshipMovement-nimeä kantava kisa, jossa tavoitteena oli kerätä uusia faneja TeamUp-profiiliinsa. Eniten uusia faneja keränneet talentit tulisivat saamaan palkinnoksi sponsorointidiilin joltain kampanjaan mukaan lähteneistä yrityksistä.

Marginaalilajin edustajana ja nuorena kilpaurheilijana, jonka matka maailman terävimmälle huipulle on vielä kesken, olen ymmärrettävästi jatkuvassa rahan tarpeessa. Näistä syistä kisa kuulosti minun korvaani melkein liiankin hyvältä. Samoista syistä #SponsorshipMovement kuulosti kuitenkin myös pelottavalta, mahdottomalta ja sellaiselta ”no enhän minä pieni sulkapalloilijatyttö nyt mitenkään tällaiseen pysty”-tyyppiseltä kisalta. Mietin ja pohdin, että mistä voisin löytää tarpeeksi sellaisia ihmisiä, jotka uskoisivat minuun. Tai edes sellaisia, jotka eivät uskoisi mutta haluaisivat silti käyttää pari minuuttia sinisen sydämen klikkaamiseen TeamUp-profiilissani.

Näin jo sieluni silmin, kuinka kisan loputtua muilla olisi kymmeniä uusia faneja ja minulla vain muutama hassu: äiti, isi, paras kaveri ja naapurin Seppo. Kilpailun huikeat palkinnot ja jatkuva itsensä haastamisen tarve veivät kuitenkin voiton epäonnistumisen pelosta ja niinpä klikkasin itseni mukaan #SponsorshipMovementiin.

Kaikki peliin…. ja sisulla loppuun asti

 

Jos vertaisin kilpailun kulkua sulkapalloerään, sanoisin olleeni vahvasti niskan päällä aina 11 pisteen tauolle saakka. Mutta vaikka aloittaisikin vahvasti, on aina kuitenkin muistettava, että erä pelataan 21 pisteeseen saakka ja sinne asti on jaksettava.

Johdin siis #SponsorshipMovement-kilpailua reilusti aina sen puoleen väliin saakka. Sen jälkeen muut talentit pistivät uuden vaihteen silmään ja kirivät rinnalle. Tämä tilannehan toistuu usein myös sulkapallokentillä: aloitat hyvin, mutta vastustaja parantaa yhtäkkiä peliään ja sinunkin olisi löydettävä jostain vielä se yksi rutistus lisää. Yritin totta kai parhaani ja pistin peliin kaikki temput, mitä osasin, mutta hävisin niukasti. Sulkapallotermein sanottuna oli ”ihan hullut mähinät, pitkiä palloralleja ja kaikki pelasivat tarkasti ihan viivoille”.

Lopun hyytymisestäni huolimatta tuloksena oli kuitenkin hienosti kolmas sija, lähes 300 fanittajaa ja hyvä mieli.

Lopputuloksena sponssidiili, uusia ajatuksia – ja yllätyspaljon fanittajia

 

Vaikka en lopulta sitä kirkkainta sijaa ja rahakkainta sponsorisopimusta kilpailussa saavuttanutkaan, jäi minulle käteen paljon muuta. Palkinnoksi hienosta kolmannesta sijastani solmin TeamUp:n kanssa 300 euron arvoisen sopimuksen, minkä turvin parin kisamatkan hotellikulut on turvattu. Sen lisäksi, että kisasta jäi jotain käteen, jäi paljon myös päähän. Itse sponsoridiilin koen taloudellisen hyödyn lisäksi myös suurena motivaationa: minulla on tukija, joka uskoo minuun ja jonka haluan tehdä ylpeäksi. Tämän lisäksi opin kilpailun aikana paljon uutta itsensä esille tuomisesta ja uskaltamisesta.

Oli myös mahtavaa huomata, miten moni minua loppujen lopuksi fanitti ja tällä pienellä tavalla osoitti tukensa. Kaikki kannustavat sanat ja viestit tuntuivat mahtavilta, varsinkin kun tällainen fanien kerääminen on minulle uutta enkä koe olevani siinä vielä kovin hyvä. Itsensä markkinointi ja julkisuus ovat tärkeitä asioita urheilussa ja vaikka nautinkin enemmän siitä itse urheilusta, on tärkeää oppia myös tämä puoli. #SponsorshipMovement-kisa pakotti olemaan rohkea, tekemään hommia ja tuomaan itseään esille.

Lopuksi lähetän suuret kiitokseni, kumarrukseni ja niiaukseni kaikille niille, jotka minua kisassa tukivat ja fanittivat!

 
xxx
Airi

torstai 12. kesäkuuta 2014

Miltä näyttää mun kesä?

Ulkona sataa kaatamalla vettä ja mä nökötän sisällä sohvan nurkassa. Näitä hetkiä ei montaa ole mun kesään vielä mahtunut, vaikka välillä näitä olen jo kaivannutkin. Kaatosadetta en kyllä ole kaivannut, mutta sohvan nurkkaa toisinaan sitäkin enemmän. Menoa on siis riittänyt suuntaan ja toiseen, eikä tylsää ole tosiaankaan ollut. Tää on kivaa. :)

Tältä kesältä mä toivoin ihan ensimmäiseksi kesätyötä. Naputtelin työhakemuksia monena päivänä alkuvuodesta ja tuskailin, kun en osannut kehua itseäni järkevän kuuloisesti. Sähköposteja lähti monia ja olin toiveikas ja odottelin vastauksia, mutta loppujen lopuksi en päässyt mihinkään niistä yli 20:stä paikasta, joita hakemuksillani pommitin. Musta ei tullut jätskin myyjää, huoltoasematyöntekijää, kaupan kassaa, leiriohjaajaa eikä edes varastotyöntekijää. Ja nyt mä istun tässä. Huokaus.

Olin mä kuitenkin varautunut siihen, että täytyy olla sellainen Hannu Hanhi -tyyppinen onnekas ihminen tai sitten jonkinlainen Einstein, jos kesätyöhön tahtoo päästä. Mä en taida sopia kumpaankaan kategoriaan, joten suunnitelma numero B oli pakko kehitellä. Nyt mun kesään kuuluukin sitten paljon treenejä, kavereita, mökkeilyä ja ihan mitä vaan, mikä tuntuu kivalta.

Olisin ollut valmis panostamaan parin kuukauden ajan työntekoon ja treenaamaan siinä sivussa niin hyvin kuin pystyn. Nyt kuitenkin kävi niin, että panostan näköjään ympäri vuoden täysillä treenaamiseen ja kaikki muu tulee siinä sivussa. Mutta toisaalta mähän olen ammattiurheilija, niin hullulta kuin se kuulostaakin, joten treenaaminen on se mun työ. Tällä hetkellä näyttää jopa taloudellisestikin ihan hyvältä, pientä raha-apua saattaisi nimittäin olla tulossa jos hyvin käy. Ehkä mä siis selviän tulevastakin kaudesta ilman todella suurta miinusmerkkistä saldoa pankkitilillä. :)

Tällä hetkellä mun treenien täyttämä viikko-ohjelma näyttää tältä:

Ma: Aamulla lajitreeni 9-11.30 ja illalla lajitreeni 17-19
Ti: Aamulla lajitreeni 10.45-13 ja illalla omatoimisesti puntti
Ke: Aamulla paljon unta tai kevyt lenkki ja iltapäivällä pelataan matseja 15-17
To: Aamulla lajitreeni 9-11.30 ja illalla lajitreeni 16-18
Pe: Aamulla lajitreeni 7.45-10 ja illalla omatoiminen puntti
La ja su: Toisena päivänä lepopäivä eli ei yhtään mitään treeniä ja toisena päivänä puntti/crossfit-treeni ja mahdollisesti lenkki

Tällä kaavalla mennään koko kesäkuu ja heinäkuun alku. Sen jälkeen tapahtuukin sitten jotain aivan uskomatonta, uutta ja ihmeellistä: LOMA. Uskokaa tai älkää, mutta mä tosiaankin ajattelin ottaa parin viikon loman. En edes tiedä, mitä lomalla kuuluisi tehdä, mutta enköhän mä keksi vaikka mitä kivaa. :) Pienen lomailun jälkeen onkin sitten hyvä aika lähteä takaisin Tanskaan ja alkaa keskittyä kohti uutta kautta.

Tähän loppuun isken pläjäyksen kuvia parilta viime viikolta. Muun muassa tällaista kaikkea olen siis saanut aikaan:

Grillailtiin hyvällä porukalla ei niin hyvällä säällä todella hyvää ruokaa. Oli siis tosi hyvä ilta :)

Koska kaikkeen pitää sanoa kyllä, lähdin ihan ex tempore hietsuun poikien kanssa yhtenä kauniina iltana!

Sain valmiiksi ja postitin mun TeamUpin fanikaupasta tilatut lapaset ja sukat. Kuulemma olivat tositosi kivat ja mulle tuli hyvä mieli :)

Juhlistin kavereiden ylppäreitä. Mä niin tykkään tästä kuvasta ja noista tytöistä!

Yhtenä päivänä oli lämmin ja Helsinki oli kiva ja me oltiin siellä Oskun kanssa. Sitten Osku lähti Libanoniin ja se ei ollu kivaa.

Possuiltiin Riikan kanssa frozen yoghurtia, koska kaksi yhden hinnalla!

Taas niitä ylppärijuhlia ja mulla oli mun lempparimekko :)

Lähdin spontaanisti junalla Kouvolaan moikkaamaan Mummia, koska sillä oli synttärit ja se on muutenkin paras. Oli kiva päivä!
Nyt on jo pian aika mennä nukkumaan, huomenna odottaa super rankka aamutreeni, yks palaveri, sitten punttitreeni ja leffailta. Elämä on kivaa :)

xxx
Airi

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Katsaus kuluneeseen kauteen, osa 2

Kausikatsaus jatkuu siis siitä mihin ensimmäisessä osassa jäin, here we goooo... :)  

Tammikuussa
- vietin uuttavuotta Tanskassa, join kaksi lasia viiniä ja yhden lasin skumppaa ja nauroin viis minuuttia putkeen koiralle, jolla oli vilkkuva kaulapanta. Jep, ei alkoholia mulle.
- kärsin pienestä nilkan venähdyksestä
- kovien fyysisten treenien tilalle tuli todella paljon pelitreenejä ja taktisia pelejä
- pelasin treeneissä paremmin kuin koskaan ja odotin kamalasti seuraavaa kisaa
- taoin ennätyksiä puntillakin ja tunsin olevani fyysisesti ihan loistavassa kunnossa
- lähdin kohti Islantia ja jännitin hirveästi, olihan edellisestä kisasta jo pari kuukautta
- voitin Islannin kisan, ensimmäisen kansainvälisen kisani aikuisten sarjassa ja olin aivan häkeltynyt ja hyvinhyvin onnellinen
- ilmoittauduin tanskan kurssille, vietin iltoja kivojen ihmisten kesken ja juttelin syvällisiä kavereiden kanssa





Helmikuussa
- voitin ensimmäisen Suomen mestaruuteni naisten kaksinpelissä, sain paljon onnitteluja ja kehuja ja olin hieman häkeltynyt kaikesta
- olin voittanut kahden viikon aikana sekä Islannissa että SM-kisoissa, enkä tiennyt miten siihen pitäisi suhtautua
- nousin ekaa kertaa maailmanlistalla 150 parhaan joukkoon
- olin tottakai onnellinen ja ylpeä saavutuksistani, mutten ehtinyt oikein iloita niistä, sillä huolehdin niin kovasti että treenit jatkuisivat edelleen hyvällä asenteella. Yritin tsempata niin kovasti että olin lopulta aivan poikki.
- pelasin jokkue EM-kisoissa Sveitsissä ja reissusta ei oikein jäänyt hyvä fiilis
- pelasin myös Itävallan kisassa, missä peli ei kulkenut ollenkaan. Ymmärsin vasta paljon myöhemmin, miten hyvin taistelinkaan ja miten lähellä voittoa olin huonosta pelistä huolimatta


Maaliskuussa
- treenasin paljon verkkolyöntejä ja puolustusta
- kärsin usein selkälihasten krampeista ja kerroin vahingossa treeneissä, että helpottais jos hirttäytyisin. Tarkoitin siis tietenkin, että jos pääsisin roikkumaan jostain, mutta käsite "hang myself" ei osunutkaan ihan oikeaan
- pelasin kauden viimeisen joukkuematsin ja hyvästelin joukkueen haikeissa fiiliksissä
- kärsin liian pitkistä hiuksista ja liian kovasta koti-ikävästä
- kokkailin kavereiden kanssa muun muassa laskiaispullia, tiikerikakkua ja hampurilaisia


Huhtikuussa
- matkasin Suomeen Finnish Open -kisaan
- treffasin myös kavereita ja sain olla perheen kanssa
- vietin synttäreitä perheen ja kavereiden kanssa ja nautin ihan hirveästi joka hetkestä
- Monika ja Zuzana yöpyi meillä Finnish Openin ajan ja juhlistettiin mun synttäreitä hirvipihvien merkeissä. Kerroin vahingossa, että kyseessä oli tonttupihvit (hirvi=elk ja tonttu=elf) ja tytöt ihmetteli, että kuinka sekaisin mun isä on kun se metsästää tonttuja. Sanoin vaan, että sehän on hei hyvä asia vaan, niin ei sitten tuu niin paljon niitä tonttukolareita. Hups.
- petyin pelaamiseeni Hollannin kisassa, mutta yritin silti tsempata kaikkeni treeneissä
- aloin juoksemaan joka viikko 400m intervalleja ja yllätin itseni kovilla ajoillani



Toukokuussa
- nautin täysillä treeniarjesta, vaikka peli ei aina niin kulkenutkaan
- pelasin hyvän kisan Sloveniassa ja ihastuin sen maan luontoon ja maisemiin ihan täysillä
- kärsin jälleen koti-ikävästä
- podin lievää kisa- ja treeniväsymystä ja laskin jo päiviä kesälomaan
- huomasin, etten tosiaankaan ole ainut kesäloman tarpeessa oleva ja kuuntelinkin avuliaasti kavereiden huolia ja murheita jätskikulhojen äärellä
- paransin jatkuvasti aikojani 400m vedoissa
- osallistuin TeamUpissa fanikisaan, sain kasaan melkein 300 fania ja olin kiitollinen kilpailun kolmannesta sijasta ja etenkin jokaikisestä fanista
- tajusin, että tulen ikävöimään tanska-kavereitani ja tunsin olevani tärkeä
- päätin kauteni Espanjassa en hyvällä, mutta ihan ok pelillä ja matkasin takaisin Suomeen


xxx
Airi