torstai 31. heinäkuuta 2014

Olipa kerran kesäloma, kaunis aikainen aamu ja ihana maalaismaisema...

...ja olipa paljon muutakin:

Kesäilta, kaveri ja hyvä leffa. Juttelut venähtääkin myöhään ja yhtäkkiä on jo yö, lämmin kesäyö. Jätski olis hyvää, mutta eihän sitä voi keskellä yötä syödä. Tai miksei muka voi? Hihitellen mä hipsin pakastimelle ja sitten me syödään jätskiä keskellä yötä. Ihan vaan siksi, että mä voin kerrankin tehdä niin. Kerrankin on kesä ja loma.


Astun ulos bussista ja kävelen kesäisessä aamuyössä kohti kotia. Kello on paljon, ihan liian paljon. Tai oikeastaan se on kai vähän, koska aurinko on jo nousemassa. Mietin, että kiltit tytöt on nukkumassa tähän aikaan, kiltit tytöt ei hihhuloi ulkona aamuyössä. Mutta mä vain hymyilen, koska kerran kesässä saa kyllä tanssia baarissa kavereiden kanssa aamuun asti. Ja mulla oli niin kivaa että mä hymyilen vielä pitkään!


Makoilen laiturilla, kuuntelen lemppari kesämusaa ja täytän ristikkolehteä. Ympärillä on suomalainen järvimaisema ja mä kuulen laineiden liplatuksen ja moottoriveneen äänen. Aurinko paistaa täydeltä taivaalta, mulla on kuuma. Ja mä olen niin loputtoman onnellinen.

Herään keskellä päivää. Olo on ihan nuutunut ja kaiken kaikkiaan kamala. Miksi piti taas olla kaverin luona niin myöhään ja syödä herkkuja ihan liikaa? Noh, oli ihan sairaan kiva ilta ja sitä paitsi nyt jos lähden juoksemaan niin kohta on hyvä olo. Kahden tunnin, 12 kilometrin ja yli 300:n hypyn jälkeen olo on kuin uudesti syntynyt. Ja jalat on ihan tuhottoman kipeät seuraavat viisi päivää. Hyvä minä, tää on just tätä lomailua ja palauttelua.


Istun moottoriveneessä keskellä järveä. Tuuli puhaltaa hiukset ihan miten sattuu ja moottorin ääni peittää kaiken alleen. Maisemat on niin kauniit, että meinaan pakahtua. Tiedän lähteväni muutaman päivän päästä Tanskaan ja jättäväni kaiken tämän taas hetkeksi taakseni. Jos mä avaan silmät tosi isoiksi, näänkö mä silloin enemmän tätä kaikkea tässä ja nyt? Auttaako se mua tallentamaan tämän hetken paremmin mun muistoihin?

"Mun tulee sua niin ikävä." Mä kuiskaan, koska en vaan saa sanotuksi ääneen. Sitten mä sanon moimoi. Kävelen yksin kotiin ja vakuuttelen itselleni, että aika menee taas nopeasti ja kaikki tulee menemään hyvin. Ei ne oo mua ennenkään jättäny, kyllä mä pärjään.


Mun puhelin soi. Tuntematon numero, vastaan kuitenkin. Aamulehdestä soitetaan ja ne haluaa haastatella mua. Ilahdun kovasti ja lupaan tottakai, että mua saa tulla kuvaamaan ja jututtamaan. Seuraavalla viikolla luen Aamulehdestä kolmen sivun juttua itsestäni ja äiti sanoo, että vaikutan jutun perusteella todella määrätietoiselta ja fiksulta nuorelta naiselta. Nauran että ai vain jutun perusteella? Hetken aikaa olen kuitenkin hirmu ylpeä itsestäni. :)


Nämä hetket ja niin monta muuta ihanaa ehdin kahden viikon kesälomallani elää. Oli Linnanmäkeä parhaassa seurassa, mökkeilyä, valokuvaushetki pellon reunassa kesäaamuna klo 7, kalastamista, kavereiden kanssa hengailua, shoppailua, mustikoiden poimimista ihan ikiomasta metsästäni, kävelyä Porvoon vanhassa kaupungissa ja myöhään valvottuja öitä.

Mun kesä oli kaiken kaikkiaan ihan paras. Ja tässä mä nyt istun haikeana ja mietin tota kaikkea. Treeniarki täällä Tanskassa on taas täysillä menossa ja kuviot on aivan toisenlaiset kuin vielä pari viikkoa sitten. Mutta en mä surullinen ole, tääkin on yhtä lailla parasta elämää.

Nyt kuitenkin suuntaan kohti päivän toista treeniä ja jätän haaveilut sikseen! :)

xxx,
Airi

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Tanska, täältä mä taas tuun!

Moi!


Nyt on koittanut vihdoin se päivä, kun istuskelen jälleen lentokentällä valmiina nousemaan lentsikan kyytiin ja lentämään Tanskaan. En ymmärrä millään, että mihin ne pari Suomi-kuukautta oikein humahti. Kaikenlaista ehdin kuitenkin touhuta ja mun kesä oli kyllä ihan mahtava. Kirjoittelen lisää kesän touhuista heti kun mulla on Tanskan päässä aikaa.

Vaikka Suomen ja kavereiden jättäminen tuntuu taas hirmu haikealta, on musta silti ihan super kivaa päästä taas takaisin Odenseen. Odotan innolla kovia treenejä, kavereiden näkemistä pitkästä aikaa, kielikurssin jatkumista ja kisakauden alkamista. Muutan myös uuteen kämppään ja saan uuden kämppiksen. Myös uusi liigajoukkue täynnä vieraita ihmisiä odottaa mua. Uusia tuttavuuksia ja juttuja on siis taas tulossa elämään monen monta. Ihan parasta! :)

Treeniarki jatkuukin täysillä heti huomenna aamulla. Muuten pari ekaa päivää tulee olemaan hieman normaalista arjesta poikkeavia, koska äiti tulee vierailemaan mun luoksi pariksi yöksi. Ymmärtäähän sen, että sen täytyy nähdä, missä sen pikkuinen tyttö pyörii ja mitä se touhuaa. Ei vaan, kyllä mun mielestä on tosi kivaa näyttää mun Tanska-elämää ja Odensea äitille. Harmi vain, että onnistuttiin varaamaan meille vahingossa eri lennot, äiti odottelee nyt jossain tuolla toisella puolen tätä lentokenttää ja lähtee 10 minuuttia mua myöhemmin. Mutta ehkä me pärjätään ilman toistemme apua yhden lennon verran. :D

Mutta nyt on suunnattava tästä pikapikaa lennolle! Kirjoittelen Tanskasta heti kun pääsen taas treeniarkeen ja perus rutiineihin kiinni. Pari päivää menee varmaan säätäessä suuntaan ja toiseen, mutta sitten homma taas rauhoittuu ja elämä asettuu raiteilleen.

Ei tässä muuta kuin heihei rakas Suomi, nähdään toivottavasti pian!

xxx,
Airi

torstai 17. heinäkuuta 2014

Venyttele mun kanssa!

Tervehdys!

Mun kesäloma on lähtenyt käyntiin oikein mukavasti. On ihanaa kun mihinkään ei ole kiire ja vielä ihanampaa on kun kroppa alkaa palautua. Tuntuu, että kun virtaa ei mene treenaamiseen niin sitä riittää sitten kaikkeen muuhun vähän liikaakin.

Tämän lomailun suurin tavoitehan oli palautuminen ja lepo. Niinpä mä olen kiltisti yrittänytkin vain olla ja löhöillä. Pari kertaa olen käynyt pienellä hölkällä ja kerran puntilla vähän jumppaamassa, mutta muuten olen panostanut kaikenlaisiin vähemmän fyysisesti kuormittaviin aktiviteetteihin. Olen myös innostunut parina iltana kehonhuoltoon venyttelyn ja foam rollauksen merkeissä. On yllättävän mahtavaa käydä ensin lämmittelemässä lihaksia lyhyellä parinkymmenen minuutin hölkällä, laittaa sitten popit soimaan kotona täysillä ja venytellä oikein kunnolla!

Eilen illalla sainkin loistoidean kuvata mun lempparivenytykset ja tehdä niistä postaus. Se venytysten kuvailu itselaukaisimen avulla leikkien ei sitten enää ollutkaan ihan niin kivaa kuin olin ajatellut, mutta joskus asioiden eteen pitää kai nähdä vaivaa. Ehkä mä olen vaan liian perfektionisti, mutta kun musta tuntui että aina jotain meni pieleen. Jos kropan asento oli hyvä, niin ilme oli kamala. Ja jos ilme oli okei, niin sitten oli hirveä kaksoisleuka. Ja jos kaikki muut asiat oli kuvassa kohdillaan, niin unohdin vetää napaa sisään ja olin kuin venyttelevä hylje. Mutta lopulta päätin, että nyt saa kelvata! :D

Tässäpä siis muutama mun lemppariliike:

1. Sisäreidet + takareidet + kyljet
- Tämä asento on mun mielestä ihan loistava siksi, että tässä saa hoidettua niin helposti monta eri lihasryhmää. Eteenpäin taivutus venyttää sisäreidet, sivulle taivutus kyljet ja takareidet ja etuviistoon taivutus tuntuu takareiden ja pakaran välisellä alueella. Mulla itselläni on etenkin takareisi+peppu-osasto tosi usein jumissa.

Sisäreisivenytys
Kylkivenytys
Ja takareisivenytys
2. "Alaspäin katsova koira"
- Tämä on todella hyvä liike! Peppua kohti kattoa, mutta jalkoja ja käsiä kuitenkin eri suuntiin. Venyttää vähän koko kroppaa, mutta mulla tuntuu eniten yläkropassa olkapäiden ja hartioiden suunnalla, mitkä onkin mulla ongelmallisia alueita.


3. Lonkankoukistaja
- Lonkankoukistajat on mulla myös yksi ikuinen jumin paikka! Tässä tulee kaksi hieman eri versiota tästä venytyksestä, mutta tärkeää molemmissa on pitää selkä suorana, etujalan polvi varpaiden takana ja työntää lantiota eteenpäin.





 4. Olkapään takaosan venytys
- Sulkapallossa lyödään paljon yläkautta, eli teen siis jatkuvasti heittoliikettä eteenpäin. Sen takia olkapää kiertyy helposti eteenpäin ja lihakset kirraa. Sama ilmiö tapahtuu monelle tietokoneen ääressä paljon istuskelevalle. Tämän venytyksen olen kokenut todella toimivaksi olkapäätä auttamaan. Tee kuten kuvassa ja paina varovasti kämmentä kohti lattiaa. Älä missään nimessä riuhdo, pelkkä ajatuskin ton venytyksen kanssa riehumisesta saa mulle kylmät väreet!


5. Reiden ulkosyrjä/pakara
- Mä olen rakenteeltani sellainen, että mulla menee reiden ja pakaran ulkosyrjät todella helposti tukkoon. Sen takia tämä venytys on ihan yks lemppareista! Ideana on siis työntää koukkupolvea itsestä poispäin. Mitä lähempänä polvi on itseäsi (eli mitä enemmän "sykkyrällä" olet), sitä tehokkaampi on venytys.


6. Takareisi
- Koska sulkapallossa tulee tehtyä monia ja monia ja monia askelkyykkyjä, on tärkeää pitää takareidestä huolta. Tässä on yks mun lempparivenyistä sille alueelle. Käsien paikalla voi kivasti säätää, mille alueelle takareittä venytys osuu.

Takareiden keskiosassa tuntuu tällä tavalla
Tämä tuntuu takareiden ulkoreunassa
Ja tämä puolestaan sisäreunassa
 7. Pakara
- Edellä mainittujen askelkyykkyjen ansiosta mulla on aina jumissa myös peppu. Parhaita pepun venytyksiä on mun mielestä nämä kaksi:


 8. Etureisi
- No otetaan nyt vielä numero 8, koska kasi on kivempi kuin seiska! Eli etureisi. Itse olen etureisien osalta melko liikkuva, joten mulle paras venytys on alla oleva. Tässä helpottaa suuresti, jos laittaa polven alle jotakin pehmusteeksi. Ja selkä taas suorana ja etupolvi varpaiden takapuolella!


Siinäpä siis muutama perusliike. Varmasti useimmat onkin ihan tuttuja monelle, mutta näähän on tällaisia perus hyviä. Huomasin juuri, että oli aika vakavaa touhua toi mun venyttely ilmeistä päätellen, mutta pistetään keskittymisen piikkiin. :D

Ja hei, oli mulla oikeesti ihan kivaa!
......paitsi lopussa kun alkoi itselaukaisintouhut jo melkein hirttää :D
 xxx
Airi

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Yks lomalainen täällä terve

Moi!

Arvaa mitä? No sitä vaan että mulla on loma! Seuraavat pari viikkoa otan ihan rauhassa, menen ja tulen miten hyvältä tuntuu ja nautin elämästä. :)


Mä en ole oikein ikinä viettänyt kunnon lomaa treeneistä. Pisin sulkapallovapaa jakso piiiitkiin aikoihin on ollut ehkä muutaman päivän flunssan aiheuttama pakkolepo Tälle kesälle halusin kuitenkin ottaa ohjelmaan pienen lomajakson. Olen treenannut täysillä koko vuoden ja uskon, että tekee pelkästään hyvää palautella hieman kroppaa ja mieltä.

Yksi ilon ja ehkä ylpeydenkin aihe mulle on se, että mä en koe olevani henkisesti loman tarpeessa. Vaikka treenitunteja on kertynyt tänä vuonna ihan tositosi monta, en silti koe henkistä väsymystä tai minkäänlaista kyllästymistä. Kroppa sen sijaan ilahtuu varmasti, kun se saa hetken olla ilman rääkkiä. Tällä viikolla olen heräillyt monta kertaa keskellä yötä ihan hädissäni ja levottomana. Tuntuu, että kroppa on aika loppu ja siksi pienessä jatkuvassa stressitilassa. Onneksi mä tiedän, että asia korjaantuu pian!

Kerran oli hieman hiki treenin jälkeen, mutta onhan tossa paidassa pari kuivaakin kohtaa eli ei hätää.. :D

Kesä- ja heinäkuun treenit sujuivat mun mielestä oikein hyvin. Suomessa treenatessa on vain ongelmana se, että meitä on ainoastaan kaksi tyttöä ja treenataan aina yhdessä. Sitten kun jommalle kummalle sattuu huono päivä, väsyttää, kroppa on sipissä ja kaikki on huonosti, niin se toinen on ihan tyhjän päällä. Tämä on yksi syy, minkä takia mun on helpompi olla Tanskassa. Siellä meitä tyttöjä on useampi ja jos mulla tai jollain muulla on se huono päivä, niin aina löytyy kuitenkin kolme muuta treenikaveria tilalle. Onneksi tämä ei kuitenkaan ole ollut suuri ongelma tänä kesänä, vaan ollaan molemmat tytöt tsempattu hienosti lähes tulkoon kaikissa treeneissä. Olenkin tosi tyytyväinen treenien laatuun. :)

Myös puntilla oon käyny pullistelemassa aina silloin tällöin :)
Koska loma on mulle vähän vieras käsite, en vielä tiedä mitä silloin pitää tehdä. Mutta ainakin mä haluan
  • nukkua pitkään
  • nähdä paljon kavereita
  • mökkeillä
  • harrastaa liikuntaa niin paljon kuin kivalta tuntuu
  • olla harrastamatta minkäänlaista liikuntaa jos se tuntuu kivemmalta
  • syödä paljon jätskiä
  • valvoa myöhään ihan vaan siksi koska kerrankin voi
  • käydä Linnanmäellä
  • lukea rakkaushömppäkirjoja
  • viettää laatuaikaa itseni kanssa
  • siivota huone kerrankin kunnolla ja popittaa samalla musaa täysillä
  • shoppailla alennusmyynneissä
Hihi, vitsit kesä on kiva asia ja lomakin tuntuu yllättävän hyvältä! Nyt mä alan viettää leffailtaa kaverin kanssa ja aion myös valvoa myöhään jo heti tänään. :)

Nauttikaahan te kaikki muutkin kesästä!

xxx
Airi

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Uusi yhteistyökumppani

Moi!
 
Mulla on hyviä uutisia. Ne uutiset on niin hyviä, että haluan ehdottomasti jakaa ne kaikkien kanssa. Kuten viime postauksessa vihjaisinkin, on mulla uusi yhteistyökumppani, rahastoyhtiö Quorum. Tuntuu niin älyttömän hyvältä saada tukijoita matkalleni - ihmisiä, jotka uskovat minuun ja haluavat auttaa. Tottakai myös taloudellinen tuki tulee todellakin tarpeeseen ja on suuri helpotus.


Tästä sponssista saan kiittää suuresti Pontus Jänttiä, joka on itse entinen huippusulkapalloilija. Pontus oli halukas auttamaan minua ja tämän jeesin avulla olenkin nyt onnellinen sponsoroitu urheilija. Olen hirmuisen kiitollinen tästä avusta ja pyrin tekemään parhaani ollakseni kaiken sen arvoinen. :)

Mulle, niinkuin varmaan jokaiselle urheilijalle, sponssidiilit merkitsee tositosi paljon. Motivaatio treenaamiseen ja halu onnistua kasvaa ihan huimasti, kun joku sanoo sulle että "me uskotaan suhun ja halutaan tukea sua". Voisin sanoa kiitos ainakin tuhat kertaa, mutta uskon kuitenkin, että paras tapa kiittää on tehdä parhaansa, antaa kaikkensa ja tehdä kovasti töitä. Sillä tavalla mä voin näyttää, miten paljon mä sitä tukea arvostan. Mulle myös painotettiin, ettei mun heidän takiaan tarvitse stressata tuloksista ja kisoissa onnistumisesta. Tärkeintä on vaan treenata motivoituneesti ja tehdä ahkerasti töitä. Sehän sopii! Kyllähän niitä tuloksia syntyy väkisinkin, jos asenne on treeneissä kohdillaan. Ja sitä paitsi kyllä mä itse itselleni osaan menestystavoitteita ja -paineita asettaa ihan tarpeeksi. :D


On ihan mahtava fiilis valmistautua kohti tulevaa kautta, kun tietää pystyvänsä elämään omilla rahoillaan ja pelaamaan tarpeeksi kisoja. Tottakai mä edelleen joudun säästämään joka asiassa ja kyttäämään niitä halvimpia lentoja ja ruokakauppojen tarjouksia, mutta homma ei tunnu enää niin stressaavalta. Ja onhan se vähän ahdistava fiilis, kun joutuu sanomaan että "äitiiiii, älä osta mulle synttärilahjaa äläkä joululahjaa, mutta tonne yhelle kisareissulle ois kiva päästä...". Nyt näitäkin lauseita ehkä saa viljellä vähän harvemmin. :)

Jatkankin nyt lepopäivästä nauttimista ja mikäs onkaan sen parempi tapa sitä viettää, kuin tulevan kauden kisakalenterin suunnittelu. Reissua näyttää pukkaavan taas yhteen ja toiseen suuntaan. Ja vähän vielä kolmanteenkin. Näyttää siis oikein lupaavalta ja vauhdikkaalta tulevan syksyn ohjelma!

Kivaa viikonloppua kaikille!


xxx
Airi

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Aamusykkeet ja treeneistä palautuminen

Lepo on tärkeää.
Palautumisesta täytyy pitää huoli.
Jipii, huomenna on lepopäivä!
Pitää muistaa levätä, ettei mene ylikuntoon.
Tänään kyllä tuntuu jalat harvinaisen painavilta.
Miksen jaksa mitään ja hyydyn heti?
Tekipäs hyvää eilinen lepo, nyt vois hyppiä vaikka koko päivän!
Olipas terävä ja nopea olo tänään.

 
Nämä on ajatuksia ja fiiliksiä, joita mä koen joka viikko. Kun treenaa kovaa, täytyy muistaa pitää huoli itsestään ja malttaa levätä tarpeeksi. Levosta muistuttaa aina joku: valmentaja, kaverit, äiti tai vähintäänkin kaupan hyllyllä fitness-lehtien otsikot. Mutta mistä sen sitten tietää, mikä on tarpeeksi lepoa? Miten voi huomata ajoissa, jos menee liian lujaa?

Itse ylikunnon kokeneena ja siitä jotain oppineena olen ottanut tavakseni seurata aina silloin tällöin aamusykkeitä. Silloin kun kaikki ei mennyt ihan putkeen - suoraan sanottuna kaikki meni hyvin kaukaa ohi siitä putkesta - opin tulkitsemaan aamusykearvojani. Mun käyttämää mittaustapaa kutsutaan ortostaattiseksi sykekokeeksi. Aamusykkeet on mun mielestä mielenkiintoinen asia, ja niistä voi oikeasti nähdä ja päätellä paljon. Siksi mä kirjoitan nyt aiheesta silläkin uhalla, että mut tuomitaan tämän jälkeen hifistelijäksi.

Sykkeiden mittaus tapahtuu heti aamulla heräämisen (plus mahdollisen WC-käynnin) ja parin minuutin vaakatasossa rauhoittumisen jälkeen.
  1. Makoilen ensin 5 minuuttia
  2. Nousen reippaasti seisomaan
  3. Seison paikoillani 3 minuuttia
Testi siis kestää 8 minuuttia, minkä aikana chillailen mahdollisimman rauhassa, en juttele, pyöri, kieri tai tee yhtään mitään muitakaan ylimääräisiä aamujumppia. Testi olisi myös hyvä tehdä aina samoissa olosuhteissa eli samaan aikaan ja samassa paikassa.

Ja mitä ortostaattinen sykekoe sitten kertoo? Kokeen avulla saadaan selville kolme eri sykearvoa:
  • Leposyke = pienin sykekeskiarvo minuuttia kohden 5 minuutin makaamisen aikana
  • Parasyke = kolmen suurimman sykkeen keskiarvo seisomaan nousun jälkeen
  • Stressisyke = viimeisen minuutin sykkeen keskiarvo
 Näiden lukemien avulla voi sitten päätellä tiettyjä asioita omasta palautumisestaan. Muutamia esimerkkejä tulee tässä:
  • Leposyke on sitä matalampi, mitä paremmassa kunnossa on
  • Palautumiskyky levossa on sitä parempi, mitä matalampi on parasyke
  • Kova harjoittelu tai harjoittelemattomuus nostavat parasykettä
  • Stressitekijöiden vaikutus on sitä suurempi, mitä korkeampi on stressisyke
  • Kova harjoittelu ja psyykkinen stressi nostavat stressisykettä
  • Jos stressisyke ja parasyke nousevat eivätkä palaudu normaalille tasolle parin päivän levolla, voi ylikuormitustila olla lähellä
  • Toisaalta myös jatkuvasti alhaiset sykearvot voivat olla merkki yliharjoitustilasta
  • Yleisesti on hyvä, jos parasyke on vähemmän kuin 15-30 lyöntiä ja stressisyke vähemmän kuin 10-15 lyöntiä leposykettä korkeampi
 
 Jokaisella meistä on tietysti omat sykearvonsa eikä niitä sen takia voi verrata. On myös kuunneltava omaa kroppaansa ja fiiliksiään, eikä vain sokeasti tuijotettava sykkeitä. Välillä on myös hyväksyttävä se asia, että sykkeet eivät ole optimiarvoissaan, sillä jaksoittainen ylikuormitus kuuluu asiaan kun on kyse kovasta urheilusta.

Omalla kohdallani ylikuormitusjaksoni pari vuotta sitten oli vähän turhan pitkä enkä meinannut palautua normaaleihin sykearvoihin millään. Pahimmillaan leposyke oli noin 50, parasyke päälle 80 ja stressisykekin 80 pintaan. Hyvistä arvoista oltiin siis kaukana ja fiilis oli sen mukainen. Jossain vaiheessa en edes halunnut enää mitata aamusykettä, sillä aamua ei ollut kiva aloittaa ihan hirveillä lukemilla. Joskus jopa jätin testin kesken, sillä säikähdin niin paljon korkeita arvoja.

Nyt voin ylpeänä kertoa, että tänään aamulla mittaustulokset näytti taas oikein hyviltä. Leposyke oli 53, parasyke 76 ja stressisyke 67. Tällä hetkellä on kuitenkin menossa kova treeniviikko ja treenijakso, joten täysin parhaimmillaan nuo arvot eivät nytkään ole, mutta ylikunnon oireista ollaan kaukana. Ja enpä mä sen asia huomaamiseen mitään sykkeitä tarvitsekaan. Kun on hyvä olla, treenit kulkee ja hymyilyttää, niin kyllä sen siitä jo tietää. :)

Mun mielestä on hullun siistiä, että sykkeet voi kertoa niin paljon! Jos mulla on lepopäivä sunnuntaina, niin maanantai- ja lauantaiaamujen sykkeillä saattaa olla ihan huima ero. Myös kisamatkat vaikuttaa usein sykkeisiin pitkien matkustusten ja kaiken kisajännityksen takia. Ja tottakai henkinen stressikin on yksi tekijä.

Nyt sekin on sitten paljastettu, että kaiken muun lisäksi mä olen tällainen hifistelijä. Tai sitten mä vaan oon kiinnostunut ihmisten sydämistä. Muutenkin kuin romanttisessa mielessä. :)

xxx
Airi

PS. Mun bogin oikeeseen reunaan on ilmestynyt yks yhteistyökumppanin logo lisää! Olen kamalan onnellinen ja kirjoittelen asiasta pian lisää :)