sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Punttimaksimeita, mekkoja ja muita sunnuntaihöpinöitä

Moi!

Parasta tapahtumarikkaan viikon jälkeen on kellojen siirtäminen ja tunti lisäaikaa unille. Parasta on hitaat sunnuntaiaamut ja kuuma kaakao piparkakkumausteella maustettuna. Parasta on myös ansaittu lepopäivä kovan viikon jälkeen.

Parasta on ne aamut, kun on liikaa aikaa, energiaa ja mielikuvitusta. Kiitos aurinko ja valkoinen seinä :D
Viimeisen viikon aikana on sattunut ja tapahtunut. Eniten sattui häviäminen pikkuruudussa poikia vastaan ja kun ne sitten rangaistukseksi saivat lyödä mua pallolla peppuun niin kovaa kuin pystyivät. Vieläkin löytyy mustelmia muistona tuosta leikistä... Tapahtumista mainittavan arvoisia sen sijaan on ainakin yksi hieno illallinen Denmark Openin järjestäjille ja työntekijöille, yksi kiva synttäri-illanvietto kaveriporukalla sekä kauden ensimmäinen voitettu liigamatsi.

Kannatti auttaa Denmark Openissa, koska sain hyvän illallisen ja kerrankin syyn käyttää mekkoa!
Olen myös treenannut paljon ja kovaa. Joka viikko luulen, että meidän jalkatyötreenit on aivan älyttömän kovia, mutta sitten tulee seuraava viikko ja treeni kovenee ja sarjat pitenee vielä vähän lisää. Aina siitä silti jotenkin selviää, eikä niihin happoihin kuole. Kuitenkin loppuviikosta alkaa jumittaa koko kroppaa. Lihakset on kireinä hermoista nyt puhumattakaan. Se on jännä, miten väsyneenä yksikin pitkäksi läsähtävä cleari aiheuttaa "ei tästä tuu mitään %&##**!!!"-fiiliksen, vaikka näin iloisena sunnuntaina se sama cleari ei paljoa hetkauttaisi. Ihmisen mieli on hassu asia.

Maanantaina meillä oli puntilla maksimivoimatestit. Kyykkäsin viisi toistoa 100 kilolla, penkissä nousi viisi toistoa 55 kilolla, leukoja sain kuusi (seitsemännessä kuulemma potkin liikaa :D), punnersin 30 sekunnissa 28 kertaa ja linkkarivatsoja taisin saada 30 sekunnissa 26. Testit tuli vähän yllätyksenä ja suoritustekniikoissa ei annettu yhtään armoa. Kyykyssä mentiin syvälle ja pepun piti osua rimaan just eikä melkeen ja punnerruksissakin rintakehän piti osua mittamerkkiin joka kerta. Jäi sellainen fiilis, että montaa tulosta on kyllä parannettava, mutta sitä vartenhan siellä puntilla touhutaankin. :)

Torstaina lähdin parin päivän reissulle Hillerödiin. Treenasin siellä torstai-illan ja perjantain joukkueeni kanssa ja lauantaina voitettiin sitten liigamatsi lukemin 7-6. Yövyin reissulla yhden seuran pelaajan luona ja kyseinen hieman vanhempi herrasmies ei kovin hyvin englantia puhu. Ainakin se on nyt todistettu, että kyllä mä pärjään tanskaksikin, jos oikeasti on pakko. Ja senkin nyt tiedän, että on yllättävän hauskaa lauleskella tanskapoppia ja syödä jätskiä perjantai-iltana puolituntemattoman äijän kanssa. :D

Loppuun vielä muutama foto viikon varrelta. Nyt jatkan sunnuntailöhöilyjäni, ehkä pikku kävelylenkki ulkona, venyttelyt ja sitten villasukat jalkaan, joku leffa pyörimään ja toinen kupillinen joulupiparikaakaota...hihi :)

Martina täytti vuosia ja teki ihan itse pizzaa. Oli kiva tyttöjen ilta :)
"Hei sä näytät ihan hämähäkiltä!"
Satoi, mutta mua hymyilytti koska olin eskimo
Yksi maailmanmestari ja Denmark Openin voittaja halusi välttämättä kuvaan mun kanssa, enkä voinut sanoa ei... Vai mitenhän se nyt menikään :D Hihihi Chen Long on niiiiiiin ihana!!
xxx
Airi

lauantai 18. lokakuuta 2014

Denmark Open

Pettymys. Sitä oli mun Denmark Open.

Tiistaina pelasin siis ensimmäisen Super Series -kisani. Olihan se vähän ihmeellistä ja aivan tajuttoman siistiä. Iso halli ja kirkkaat spottivalot, suuri yleisö ja älytön tunnelma, kaikki viimeisen päälle laitettu ja hawk eye -systeemitkin rajatuomioiden tarkastukseen löytyy. Oli huikeaa lämmitellä treenihallissa, kun viereisellä kentällä Lin Dan pelaili vähän puolen kentän pelejä. Siinä se naureskeli ja palloili ja näytti ihan perus hessulta. Mutta ei se kai ihan perus sälli ole, kun se on maailman paras! Chen Longiinkin rakastuin, ai että kun se on tyylikäs, rehti ja charmantti! En tosin myönnä, että olisin salaa ottanut treenihallissa kuvia kummastakaan...kröhöm.

Aika siistiä!
Ja tältä näytti sama halli vielä viikko sitten, kun kiinniteltiin mainoksia...
Mutta se oma peli olikin sitten vähemmän loistokasta. Hävisin Tanskan mestarille Mia Blichfeldtille 21-14, 21-14 ja olin hyvin, hyvin pettynyt. En ollut niinkään pettynyt tulokseen, ymmärrän kyllä hyvin että jos on Tanskan mestari, niin ei silloin voi olla huono. Mutta kun itse pelasin niin huonosti, tein tuhat ja sata virhettä ja mikään perusasiakaan ei onnistunut. Siellä mä smashailin hyvä etten viereiselle kentälle ja nostelin verkolta leveäksi ja pitkäksi. Siinä vaiheessa ei spottivalot ja iso yleisö kyllä kovin kivoilta tuntuneet. Nelinpelistä en halua edes kommentoida muuta kuin että sen olisi kyllä voinut jättää pelaamatta.


Nyt mä olen kuitenkin onnistuneesti noussut pettymyksen kuopasta. Se vaati pari päivää, pari hyvää treeniä ja vähän ajatustyötä. Ja vähän myös suklaata, anteeksi. Liian syvällehän ei saa ikinä vajota ja mitä nopeammin sieltä nousee, sitä helpompaa se on. Yhden päivän saa surkutella, mutta ei enempää. Se on kuitenkin lopulta vain urheilua, vain yksi peli ja vain yksi päivä.

Loppuviikon mä aion treenata hyvin ja nauttia Denmark Openin matseista. Joudun (tai no pääsen) ehkä myös töihin auttamaan kisajärjestelyissä. Saatan päästä myös dopingtestausapuriksi seuraamaan ja valvomaan testiin valittuja pelaajia siihen saakka, kunnes he ovat valmiita antamaan näytteen. Ei mua kyllä yhtään haittaisi seurata vaikka Chen Longia hihihi. :)

Loppuun vielä pätkä mixtin puolivälierän kolmannen erän vikoista pisteistä. Kuunnelkaa tota tunnelmaa tuolla hallissa! Halli oli niin täynnä, ettei meinannut mahtua istumaan mihinkään. Suomeen myös näitä, kiitos!



Kivaa viikonloppua kaikille! :)

xxx
Airi

maanantai 13. lokakuuta 2014

Höpsispöpsis-video

Moi!

Lupasin vähän aikaa sitten tehdä videon ja nyt mä sen sitten vihdoin tein. Ei mulla nyt sen kummempia, kunhan höpöttelin kuulumisiani ja jännitin, että onko hiukset hyvin. Kameran akku loppui kesken ja viimeiset muutama lausetta ei mahtuneet, mutta en mä kai muuta enää sanonutkaan kuin että pelaan siis huomenna tiistaina Denmark Openissa Tanskan mestaria Mia Blichfeldtiä vastaan.

Vaihtakaa ihmeessä videon laatua paremmaksi. :)


Huomenna siis pelaan elämäni ensimmäistä kertaa Super Series -kisassa! Tulokset ja livescoret löytyy Tournamentsoftwaresta (KLIK KLIK!). Mä jatkan täällä nyt huilailua ja huomiseen valmistautumista, jännää!! :)

xxx
Airi

torstai 9. lokakuuta 2014

People say nothing is impossible. But I do nothing everyday.

"Siis sä vaan urheilet? Eli treenaat kaks kertaa päivässä ja loppuajan sä et tee mitään? Aika helppo elämä! Mut eiks se oo tylsää?"

Tätä mä kuulen aika usein. Kysymyksiä, joihin on ihan mahdotonta vastata. Osaksi siksi, että mun mielestä noi ei oo oikeita kysymyksiä - kysyjällä on jo mielipide mun elämästä ja ihmisten mielipiteitä on yleisesti ottaen todella hankalaa muuttaa. Toisekseen mulla ei edes oikeastaan ole yksiselitteistä vastausta noihin kysymyksiin.

Niin, totuushan on, että mä en virallisesti tee mitään, olen ymmärtääkseni valtion papereissa työtön. En myöskään opiskele ja olen nuori vailla korkeamman asteen koulutusta, joten aika avuttomaltahan mun tilanne kuulostaa. Mä vain pelailen sulkaa pari kertaa päivässä ja chillailen lopun aikaa, mikäpäs tässä syrjäytyessä.

Mä kuitenkin itse koen, että mun elämä ei ole liian helppoa eikä millään tavalla tylsääkään. Tähänkin väitteeseen löytyy tottakai vastaväitteitä, joista yleisin mun kuulema on, että "sä olet ollut jo yli vuoden tekemättä mitään, joten et vaan enää muista miltä tuntuu tehdä oikeasti töitä tai käydä koulua". Ehkä ne on oikeessa, ehkä mä oon laiskistunut ja menettänyt otteen "oikeaan" elämään. Ehkä mä joudun sitten joskus tekemään hirveästi töitä nostaakseni itseni täältä laiskuuden loputtomasta suosta ja tottuakseni taas siihen niin kutsuttuun normaaliin opiskelu- tai työarkeen. Mutta jos asia on näin, niin sitten mä teen hirveästi töitä ja that's it.

Omasta mielestäni mun tilanne ei kuitenkaan ole täysin toivoton. Ensinnäkin urheileminen on hirmu kovaa touhua. Yhteen treenisessioon kuluu matkoineen, palautteluineen, venyttelyineen ja suihkuineen 3-5 tuntia treenien kestosta riippuen. Päivässä mulla kuluu itse treeneihin aikaa siis vähintäänkin 6 tuntia, mutta yleensä kyllä enemmän. Se on siis mun "työpäivä". Loppuaika, siis aika aamu- ja iltapäivätreenien välissä ja jälkeen, on se mitä moni ihmettelee. Miten mä jaksan kaiken sen ajan tehdä ei-mitään?

Mun on pakko sanoa, että ei-minkään tekeminen on toisinaan aika kiireistä hommaa. Ei-mihinkään kuluu päivittäin monta tuntia ja mä koen välillä jopa pientä stressiä siitä, että on niin paljon ei-mitään mitä pitäisi tehdä. Mä olen jopa joutunut tekemään itselleni säännön, että iltatreenien jälkeen ei-minkään tekeminen on kiellettyä, koska siihen aikaan illasta pitää jo rentoutua. Ei-minkään tekemiseen menee välillä jopa monta päivää. Ja usein myös hermot.


Viimeisen parin viikon aikana mun ei-mitään lista on sisältänyt muun muassa tällaista:

Muista vastata siihen tärkeään sähköpostiin.
Ja taisi siellä olla pari muutakin meiliä vastaamatta.
Ja lähetä sille sponsorille se sähköposti!
Lupasin myös kirjoittaa niille sen blogi-tekstin, no hoituu.
Niin ja omaan blogiin täytyy laittaa siitä Solgar- ja Terranova-yhteistyöstä.
"Hei Airi, täyttäisitkö Olympiakomitealle vuosiraportin?" Tottakai! Ai oho kuusi sivua kysymyksiä... No ei kai se auta muu kuin alkaa naputella.
Ai niin valmentaja pyysi lähettämään kisakalenterin ja muut pläänit. Kirjoitan ne pian joo...
Pitää muistaa soittaa Hillerød-valmentajalle aikatauluista ja muusta, koska ylihuomenna on team match!
Ja lähettää sähköpostia sille toiselle Hillerødin äijälle, koska mun pitäisi mennä sinne taas kolmeksi päiväksi treenaamaan.
Apua se reissuhan on jo kahden viikon päästä -> äkkiä varaa ne junaliput!
Mun pitäisi myös saada täytettyä noi matkalaskut ja kululaskulomakkeet ja lähettää kuitit urheilijasäätiöön, että saan rahaa mun urheilijatililtä. Ja noita kuitteja on joku sata tossa oottamassa... No ei hätää, ei oo kuitenkaan tuhatta!
Eikä mulla vieläkään ole lentoja Suomeen marraskuulle.
Mutta pitää ensin ottaa selvää siitä marraskuun team matchin päivämäärästä.
Ai niin Unkarin kisan hotellikin pitää hoitaa. Ja muistaa lähettää niille mun lentotiedot, että saan kyydin lentokentältä hotellille.
Kaupassa on pakko lähteä käymään.
Ja postissa.
Ja pyykitkin pitää pestä. Taas.
Kuittien kokoaminen oli aika työlästä puuhaa. Jos ne nyt ei mee läpi ja en saa rahoja niin varmaan...no nauran todennäkösesti. :D
Mä täytin valmentajan kanssa vuosiraporttia Olympiakomitealle ja siinä meni 5 tuntia. Mä myös tein matkalaskut ja kululaskut kaikista kisamatkojen kuiteista, lennoista, hotelleista, junalipuista ynnä muista. Siinä meni kaksi päivää. Ja edelleen se paperinippu odottaa olohuoneen lattialla postiin viemistä. Yhteen blogi-tekstiin kuvien muokkauksineen uppoaa helposti pari-kolme tuntia. Sähköposteihin vastaaminenkin vie yllättävästi aikaa. Lentojen ja hotellien varaaminen ei ole kovin nopeaa ja helppoa puuhaa. Mutta enemmän aikaa ja voimia vie kuitenkin lopulta se itse matkustaminen.

Lisäksi mä autan seuran ja akatemian hommissa, viime viikolla esimerkiksi maalasin uutta asuntoa parina päivänä. Mä käyn kielikoulussa ja opiskelen uutta kieltä myös vapaa-ajalla. Laitan päivittäin ruokaa ja tiskaan. Kirjoitan ylös muistiinpanoja treeneistä. Näen kavereita ja yritän pitää yhteyttä myös Suomi-kavereihin, joita on niin ikävä.
Osuin välillä myös seiniin ton sutini kanssa ja kyllä tuli kaunista. Nyt kelpaa meijän poikien asustella siellä. :)
Palataanpa siis niihin alun kysymyksiin.

"Siis sä vaan urheilet?"
Joo...
"Eli treenaat kaks kertaa päivässä ja loppuajan sä et tee mitään?"
Eikun maanantaina ja keskiviikkona kolme ja launtaina en ollenkaan. Mut joo.
"Aika helppo elämä!"
Joo ja kiva.
"Mut eiks se oo tylsää?"
Ei. Paitsi joskus kun on tylsää.

On niin vaikeaa sanoa yhtään mitään muuta. Mä treenaan älyttömiä määriä, teen kunnianhimoisesti hommia, kasvan ja itsenäistyn, matkustan ympäri Eurooppaa, yritän hoitaa sponsorisuhteita, pidän parhaani mukaan huolta raha-asioista, törmään henkisiin seiniin ja koen pettymyksiä, pelaan joukkuematseja toisessa seurassa ja yritän olla kaikin tavoin mahdollisimman hyvä pelaaja ja yhteistyökumppani myös heille...

Mä vaan urheilen ja se on kivaa. Mutta mikään ei tule itsestään. Ehkä joku tän tekstin jälkeen ymmärtää mua paremmin. :)

xxx
Airi

torstai 2. lokakuuta 2014

Lisäravinnejuttuja

God aften mine damer og herrer!

Tässä tekstissä kerron mun lisäravinteiden käytöstä sekä uudesta sponssikuviosta lisäravinteisiin liittyen. Aloitin nimittäin yhteistyön Nordic Premium Groupin kanssa ja he sponsoroivat minua Solgar- ja Terranova-sarjojen tuotteilla. Kuten täältä mun blogistakin saattaa käydä ilmi, niin mua kiinnostaa jonkin verran hyvinvointi ja fiksusti syöminen. Uskon lisäravinteista olevan hyötyä ja siksipä onkin ihan huippua päästä tekemään yhteistyötä laadukkaan lisäravinnefirman kanssa. :)


Lisäravinteet ja niiden käyttö on aihe, joka jakaa jonkin verran mielipiteitä. Moni miettii, onko niiden käyttö turvallista ja onko niistä edes hyötyä. Itselleni on erittäin tärkeää, että en missään nimessä napsi ihan mitä tahansa pillereitä. Haluan ehdottomasti olla varma siitä, että käytän laadukkaita, turvallisia ja puhtaita tuotteita. Mua on tämän uuden lisäravinnesponssin myötä varoiteltu moneen otteeseen doping-jutuista ynnä muista, mikä on tietysti ymmärrettävää mutta tavallaan myös hassua. Tottakaihan mä heti ensimmäiseksi otan selvää tuotteiden laadusta ennen kuin ryhdyn yhtään mihinkään. Säästääkseni kuitenkin kaikkia enemmiltä huolen aiheilta, skippaan suosiolla typerät pilleri- ja purnukkavitsit tästä tekstistä ja yritän pysyä asiallisena.
  
Laadun lisäksi mulle on myös tärkeää pitäytyä lisäravinteiden suhteen maltillisena. En siis koe tarpeelliseksi hifistellä liikaa ja syödä jokaista erilaista a-, b-, c-, d- ja ö-vitamiinia sekä suolistobakteerietanankuorikuiturasvanpolttajaa, jotka lupaavat vähentää stressiä, pitää mut terveenä ja mitähän nyt vielä. Tärkeämpää on syödä hyvin ja monipuolisesti sitä oikeaa ruokaa. Niimpä mun vitamiinivalikoimasta löytyy siis vain hyvinkin perustuotteita.

Olen tottakai kysynyt apua lisäravinneasioissa myös mua viisaammilta ihmisiltä. Onhan se nyt huomattavasti parempi juttu kysyä oikealta ravitsemusterapeutilta kuin vaikkapa googlelta. Neuvojen pohjalta olen sitten päätynyt tällaiseen settiin:

- Monivitamiini
- D-vitamiini
- Maitohappobakteeri
- Omegaöljy
 
Näitä kaikkia lähtikin tilaukseen ja pari viikkoa sitten sain ilokseni postipaketin, josta paljastui vaikka mitä jännää. Valitsin Terranova-sarjan tuotteista Living Multinutrient Comlex -monivitamiinin, Maitohappobakteeri Complex:n sekä Luomu Omegaöljy -valmisteen. Solgarin tuotteista tilasin D-vitamiinin. Lisäksi sain Terranova-sarjan Life Drinkiä, mikä onkin ollut mielenkiintoinen uusi tuttavuus! Mutta siitä kerron lisää joskus toiste. :)

Life Drink! Ehkä tämä kuva auttaa ymmärtämään, miksi sanon että tämä on ollut mielenkiintoinen tuttavuus :D

Lisää tietoja Solgarista ja Terranovasta löytyy muun muassa TÄÄLTÄTÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ. Ja vinkkinä kaikille hyvien lisäravinteiden perään haikaileville: Solgarin ja Terranovan tuotteita myyvät monet suomalaiset luontaistuotemyymälät. ;)

xxx
Airi