tiistai 23. joulukuuta 2014

Turkissa oli Ankarat olosuhteet

Olen kotona Suomessa, huomenna on jouluaatto, ulkona on lumisen kaunista ja elämä on ihanaa. Matkasin Suomeen sunnuntaina Turkin Ankarasta, jossa pelasin siis Turkey International -kisan. Selvisin siellä puolivälieriin saakka, mutta kaikista suurin saavutus oli että ylipäätään selvisin. Selvisin turkkilaisista tuomareista, selvisin pelottavilla kaduilla kulkemisesta, selvisin epäilyttävistä ruuista ja selvisin hotellihuoneeseeni yrittäneestä tunkeilijasta. Kyllä Suomi on ihana tuohon kaikkeen verrattuna.
Well hello, look at this beeeautiful city!
Kaikki alkoi mennä alamäkeen jo saapuessani Ankaran lentokentälle viime keskiviikkoiltana. Kello oli jo 23.30 ja minulle luvattiinkin, että kyyti hotellille tulee 20 minuutin kuluttua. En tiedä onko minuutin käsite on Turkissa hyvin laaja, mutta lopulta odottelin kyytiä melkein pari tuntia. Seuraavana päivänä väsytti.

Perjantaina sitten pääsin aloittamaan pelit ja sain pian huomata, että pallot olivat aivan ihmeellisiä. Jokaista sulkaa oli taitettu ulospäin, jotta pallot olisivat olleet hitaampia, mutta melko nopeita ne olivat silti ja lensivät ihan miten sattuu. Tuntuman löytäminen olikin melko hankalaa. Pienten vaikeuksien jälkeen voitin kuitenkin turkkilaisen vastustajani suoraan kahdessa erässä.

Syy katsojien vähyyteenkin selvisi myöhemmin: mellakat lähialueella. Kiva.
Koska ulos ei uskaltanut paljoa mennä, urpoilin sitäkin enemmän hotellilla.
Toisella kierroksella vastaan tuli jälleen turkkilainen tyttö, hieman ensimmäisen kierroksen vastusta kovempi. Ihmettelin, miten tuttavallisesti vastustajani moikkasi tuomariamme ja pian sainkin huomata, että myös tuomari oli turkkilainen ja antoikin sitten vinkkejä erätauoilla sinne verkon toiselle puolelle. Hyvin se yritti sitä peitellä, jutteli hiljaa ja tietysti turkiksi, mutta kyllähän minä ymmärsin mistä oli kyse. Pari linjatuomiotakin vedettiin kotiinpäin, mutta pysyin rauhallisena ja voitin lopulta kolmannessa erässä.

Puolivälieräpaikan varmistuttua myöhään perjantai-iltana suuntasin takaisin hotellille ja yritin saada unta. Olin kuitenkin levoton ja jännitin seuraavaa päivää, ja lopulta nukuinkin ehkä viitisen tuntia. Eipä se kuitenkaan lauantain peliä haitannut, kun adrenaliini ja into pelata voittivat väsymyksen. Valitettavasti vastassa oli taas turkkilainen tyttö ja siksipä minua vastaan tuntui olevan taas myös tuomari, turkkilainen tietysti hänkin. Sain pelissä muun muassa syötön vastaanottovirheen, koska liikutin yläkroppaani ennen kuin vastustaja oli syöttänyt. Ihan kiva muuten, mutta yläkropan liikuttaminen on sääntöjen mukaan aivan täysin okei. Kysyinkin tuomarilta, että voitko kertoa selkeästi englanniksi, mitä tein väärin. Vastaus oli ytimekäs "yes".

Eipä se peli tuomarityöskentelyyn lopulta kaatunut, en vain pysynyt tempossa mukana ja hävisin suoraan kahdessa erässä. Tämä kyseinen turkkilainen kuitenkin pääsi lopulta seisoskelemaan palkintopallin korkeimmalle korokkeelle, joten voin lohduttaa itseäni sillä, että hävisin kisan voittajalle.

Puolivälierä on ihan okei tulos, mutta eipä tuosta kisasta kovin hyvä fiilis jäänyt. Muutkin kokivat epäreiluutta tuomareiden ja linjatuomareiden suunnalta ja hollantilaiset ovatkin vissiin jättäneet valituksen kansainväliseen sulkapalloliittoon. Ymmärrän heitä kyllä täysin.
Elämäni toinen kebab! Ensimmäisestä, ehkä 7 vuotta sitten syödystä, jäi traumat. Nyt päätin voittaa kebab-pelkoni ja selvisin siitäkin. Kyllähän tota söi, mutta taidan pärjätä hyvin ilman kebabbia jatkossakin. :D
Kaunista. Not.
Kaiken kaikkiaan Turkki ei ollut kiva maa. Oli likaista, kaikki miehet tuijottivat kaduilla, hallin vessat olivat vain reikä lattiassa (ja hyi se haju!!), ruoka oli aika mielenkiintoista (saako sanoa että kauheaa?) ja liikenne oli yksi iso kaaos. Myöhemmin kuulin myös, että hallin katsojakato johtui läheisen yliopistokampuksen levottomuuksista. Hyvä että sain tietää tästä vasta jälkikäteen, muuten olisi pelottanut! Kaiken kurjuuden kruunasi se, että vikana yönä heräsin keskellä yötä jonkun hakatessa huoneeni ovea. Ovi piti kuulemma avata, koska tämä mies halusi tulla sisään. Kädet täristen soitin hotellin respaan ja pyysin apua, jonka jälkeen lukittauduin vessaan tärisemään lisää. Lopulta tunkeilija häipyi, mutta minä en kovin paljoa enää sinä yönä nukkunut...
Katsoin, että onpas kiva maisema...
...sitten katsoin, että eipäs olekaan.
Sunnuntaina lensin Ankarasta Muncheniin, Munchenistä Köpikseen ja Köpiksestä Helsinkiin. Olin aivan nakit ja muusit kotiin päästessäni, mutta myös tajuttoman helpottunut ja onnellinen. Eilen ja tänään olen vielä treenaillut, mutta huomenna ja ylihuomenna aion ottaa ihan iisisti ja nauttia joulusta. Kuusi on jo koristeltu, huomenna leivotaan ja koristellaan pipareita, vietetään laatuaikaa perheen kanssa sekä tietysti herkutellaan ja syödään hyvät jouluruuat. Ihana ja kaivattu hengähdystauko. :)

Ihanaa Joulua kaikille, nauttikaa täysillä! :)

xxx
Airi

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Kebabit ja kamelit, täältä mä tuun!

Tervehdys Munchenin lentokentältä!

Olen parhaillaan matkalla kohti kebabin, kamelien ja karvaisten miesten luvattua maata, Turkkia. En voi sietää kebabia enkä halua vaihtaa itseäni kameleihin, joten suunnitelmissa on keskittyä sulkapalloon. Ja äiti, älä huoli ollenkaan, en aio mennä illalla yksin ulos ja mulla on hupullinen takkikin mukana, joten olen varmasti turvassa ja piilossa!

Vuorossa on tällä kertaa Turkey International, viimeinen turnaukseni vuodelle 2014. Aloitan pelini vasta perjantaina, mutta päätin matkustaa kuitenkin jo tänään. Syy tälle oli tyhmääkin tyhmemmät lentoajat. Lähdin nimittäin tänään aamulla kello 9.30 Odensesta, nyt istun viidettä tuntia Munchenissä ja perillä Ankarassa olen 22.55. Siitä vielä hotellille ja kello onkin varmasti jo huomisen puolella... Jos olisin reissannut huomenna ja pelannut perjantaiaamuna, niin olisin varmaan ollut yksi iso kebabbi siellä kentällä ja hyvin pian valmis vaikka kameliajelulle.

Lentokentällä on tylsää, mutta onneksi mulla on kavereina herra Kirja ja rouva Samsung Laptop. Luottokaverit!
Viime viikonlopun pikkujoulut sujuivat oikein kivasti ja sain myös muutettua uuteen kämppään. Treenitkin ovat sujuneet, vaikka myönnän kyllä että odotan jo innolla joulua ja sitä, ettei tarvitsisi juosta niitä intervalleja ja tehdä maailman hapottavinta jalkatyötä. Valmentaja kuitenkin kysyi meiltä, että aiotaanko me sitten soittaa kaikkien maiden pelaajat läpi ja käskeä niitäkin lepäämään joulun ajan. Eli lupaa joululepsuiluille ei tainnut herua tällä kertaa...

Edustin Japania syömäpuikot päässä "MM-kisoissa" viime lauantain pikkujouluissa. Ja arvatkaa mitä? Huikeiden tietovisojen, pöytäjalkapallon, keilailun ynnä muiden jälkeen Japani on uusi maailman mestari!
Nyt suuntaan viimeinkin lennolle kohti Ankaraa! Tavoitteena ja toiveena on pelata hyvä vuoden viimeinen kisa, ja ehkäpä mä sitten ansaitsen ottaa edes pari päivää iisimmin joulun aikaan. Here we go, wish me luck! :)

xxx
Airi

perjantai 12. joulukuuta 2014

Aika ennen joulua on hapottavaa

Moi!

Olen jo ties kuinka monena päivänä halunnut ja yrittänyt saada blogitekstiä aikaiseksi, mutta en ole siinä onnistunut. Treenit ovat olleet todella raskaita ja sosiaalistakin elämää tuppaa näin joulun alla olemaan jostain syystä tavallista enemmän. Kaiken kaikkiaan joulun odotus tuntuu olevan aika kiireistä ja rankkaa, olen aivan hapoilla niin fyysisesti kuin henkisestikin!

Tällä setillä lähtee aamut hyvin käyntiin!:) Kaurapuuroa, muussattuja taateleita + piparkakkumaustetta ja raejuustoa. Sekä tietysti perus vitamiinit, Life Drinkiä ja omega-öljyä.
Viime lauantaina oli liigapeli, josta ei kyllä paljoa jäänyt lapsenlapsille kerrottavaa. Hävittiin 3-10, mutta onneksi onnistuin voittamaan kaksinpelini kolmessa erässä, vaikka olinkin raskaan treeniviikon jälkeen aivan loppu. Itse asiassa jo menomatkalla junassa olin niin väsynyt, että suututti junan katossa ollut rikkinäinen lamppu. Ihan oikeasti teki mieli huutaa, koska se lamppu oli rikki.

Hallilla jo hymyilytti ja jaksoin jopa ottaa typeriä (ja tärähtäneitä) peiliselfieitä :D
Tiedän olevani todella tunneherkkä, suuntaan tai toiseen, silloin kun olen väsynyt. Viime lauantaina se meni niin, että menomatkalla junassa kiukutti, ennen peliä nauratti kaikki, pelin aikana vuoroin nauratti ja kiukutti ja paluumatkalla sitten en tajunnutkaan enää mistään mitään. Väsyneenä pelaamista on ehkä hyvä treenata, mutta on kyllä pakko myöntää, että viime viikko meni vähän yli.


Treenit ovat viime viikkoina sisältäneet mm. kädenvoimatreenejä painomailalla, 1vs1-intervallitreenejä, 2vs1-treenejä, matalalla verkolla tehtyjä treenejä (ai mun peppu!) sekä viivajuoksu- ja jalkatyöintervalleja. Lisäksi ollaan tietysti pelailtu matseja ja tehty punttitreenejä, olipa tällä viikolla taas maksimivoimatestitkin puntilla. Kovaa on siis menty ja sen kyllä myös kropassa tuntee...

Treenien ohella olen myös käynyt luistelemassa ja syömässä kakkua kaverin synttäripäivän kunniaksi, käynyt kielikurssilla, kannustanut seurakavereita parissa liigamatsissa, askarrellut joulukortteja sukulaisille, shoppaillut joululahjoja ja valmistautunut muuttoon. Tänään on myös aika avata pikkujoulukausi ja kun sen kerran avaa, niin se kausihan jatkuu luontevasti heti huomenna. Viikonlopun aikana pitäisi kaksien pippaloiden lisäksi ehtiä myös aloitella muuttohommia, sillä tästä kämpästä pitää luopua ennen joulua. Tekemistä siis riittää!

Kivat tytöt ja kiva luistelupäivä :)
Anna on Uudesta-Seelannista ja luisteli ekaa kertaa. Se oli aika hauskaa!
Vaikka happojen määrä on tällä hetkellä melkoinen, ovat ne kuitenkin kivoja happoja. Opin treeneissä jatkuvasti uutta ja punttitesteistäkin sain hyvät tulokset, vaikka testit tehtiinkin keskellä viikkoa kaikkea muuta kuin tuoreilla jaloilla. Kavereiden kanssa hengailustakaan ei voi valittaa ja kaiken kaikkiaan kaikki sosiaalinen toimintahan on aina kivaa. :)
Joulukorttiaskartelujen satoa:)
Nyt alan valmistautumaan pikkujouluiluun! Jipii, tänään saa laittaa meikkiä ja mekon päälle :)

xxx
Airi


torstai 4. joulukuuta 2014

Hyvää nimipäivää kaikille Airi-nimisille!

...ja loistavaa Airinpäivän iltaa myös kaikille muille :)

Itselleni nimipäivä merkitsee ainakin sitä, että joulu alkaa olla lähellä! Tämän huikean juhlapäivän kunniaksi ajattelinkin jakaa muutaman jouluisen kuvan täältä Odensesta. Kävin nimittäin tiistai-iltana pienellä kävelyretkellä peruuntuneen tanskan oppitunnin sijasta, otin kuvia ja fiilistelin. Tämä on niin kaunis kaupunki, treenit sujuu, pian on joulu ja mulla on monta unelmaa. Näitä asioita mielessäni pyöritellen talsin pitkin Odensen katuja ja olin hetken hyvin tyytyväinen. Kun sitten pääsin kotiin ja sisälle lämpimään, tein hyvää ruokaa ja hautauduin peiton alle katselemaan joululeffaa. (Siiri, se oli se loppu sä tiedät mistä. Hihi miten söpöä!) Se ilta oli omistettu positiivisille ajatuksille ja haaveilulle. Niistä asioista saa voimaa vaikka mihin.

 


Kello on pian 11 illalla ja mun pitäisi olla jo höyhensaarilla unelmoimassa lisää. Ongelma on se, että treenit loppuivat vasta alle tunti sitten enkä todellakaan ole vielä tarpeeksi rauhallinen nukkumaan. Toinen ongelma on se, että aamutreeni alkaa jo yhdeksän tunnin päästä. Huomisesta taitaa tulla päiväuninen päivä...

Lauantai puolestaan on jälleen liigapelipäivä, mikä tietää matkustusta. Tiedossa on taas kova vastus, enkä todellakaan ole millään tapaa herkistellyt sitä peliä varten. Tällä viikolla on treenattu älyttömän kovaa, joten saa siis nähdä, mitä lauantain pelistä tulee... Toisaalta treenit menevät juuri nyt tuon pelin edelle ja sitä paitsi uskon vahvasti, että joskus on hyvä päästä harjoittelemaan vähän väsyneenä pelaamistakin.

Palailen sitten sunnuntaina liigapelin jälkeisissä tunnelmissa! :)

xxx
Airi

tiistai 2. joulukuuta 2014

IN juuri nyt

Moikkamoi :)

Kiireisen, kavereiden ja treenien täyteisen Suomi-viikon jälkeen oli ihanaa palata sunnuntaina takaisin Tanskaan ja arkeen. Vielä ihanammaksi kaiken tekee se, että tiedän pääseväni takaisin rakkaiden luokse Suomeen viettämään joulua jo kolmen viikon päästä. Kaverit ja perhe kun vaan on tärkeitä, niin sanotusti "in".

Myös muutama muu juttu on tällä hetkellä in. Olen sellainen asioista innostuja ja uudet jutut on aina kivoja. Uutta hyvää biisiä pitää kuunnella koko ajan ja kun innostun yhtäkkiä lukemaan, en muuta haluaisi tehdäkkään. Myös uutta hyväksi todettua ruokalajia voisi helposti syödä joka aterialla ja kun löydän uuden kivan sarjan netistä, on kaikki jaksot saatava katsottua heti eikä kohta. Aika pian hyväkin biisi alkaa kuitenkin tällä menolla kyllästyttää ja lukeminen maistua puulta, siitä uudesta ruokalöydöstä nyt puhumattakaan. Kyllästymisvaiheessa aina harmittelen sitä, miten typerä olen intoillessani asioiden suhteen liikaa ja kuluttaessani kaiken sen innon loppuun saman tien. Mutta lopultahan löytyy aina onneksi uusia juttuja, joista innostua, ja sitten taas mennään.

Viime aikoina elämässäni in ovat olleet muun muassa tällaiset jutut:

Kompressiosäärystimet. Sain käyttööni Zeropointin kompressiosäärystimiä ja tykästyin. Olin niiden suhteen tosi skeptinen, koska näyttäähän ne ehkä vähän hassuilta. Nyt kuitenkin hengailen ne jalassa joka treenin jälkeen ja pelatessakin käytän mielelläni. Tunne jaloissa on ihan uskomaton, etenkin nyt kun on niin kylmä. Eikä tämä ole edes maksettu mainos! Ehdottomat lempparit on pinkit, koska tunnetustihan tykkään pinkeistä jutuista. Ja nämä onkin tosi pinkeät. Hehe.
Joulumausteet. Inkivääriä, kanelia, neilikkaa ja kardemummaa vaan joka paikkaan. Aamupuuroon, jugurtin sekaan ja kaakaoon ne sopivat ainakin mainiosti. Tämä innostus lopahtaa aivan varmasti heti joulun jälkeen, kun piparkakut mausteineen pursuavat taas jo korvistakin ulos. Ps. muistakaa käyttää ceylon-kanelia eli luomukanelia, koska tavallinen on myrkyllistä!
Life Drink. Sain yhteistyökumppaniltani Terranovalta kokeiluun Life Drink -juomaa. En olisi ensi näkemältä ikinä uskonut, että tykkäisin siitä oikeasti, mutta nyt se on jo ihan lemppari. Täyttä superfoodia, joka sisältää mm. kasviproteiinia, tuorepakastekuivattuja kasvi-, marja- ja sienijauheita, maitohappobakteereja, rasvahappoja ja kuituja. Joku voisi väittää muuta, mutta itse olen aivan vakuuttunut tämän tehosta, sillä en ole ollut pahemmin kipeänä koko syksynä!


Uunijuurekset, etenkin punajuuri. Olen aivan rakastunut uunissa paahdettuihin juureksiin ja vihanneksiin. Punajuuri, porkkana, bataatti, lanttu...ah nam.
Jogurtti- ja suklaapähkinät. Kyllä, valitettavasti olen rakastunut myös näihin. Tämä innostus saisi olla yksi niitä nopeasti ohimeneviä. Onneksi täällä ei ole Punnitse&Säästä-kauppoja, joista kyseiset pähkinät ilkeästi huutelee mun nimeä hyllyiltä ja hyppii väkisin mukaan, vaikka kuinka vastustaisin. Täällä olen siis turvassa.
Operaatio nilkkojen vahvistus. Olen huomannut pientä (ja välillä ei niin pientä) lonksumista ja kipua nilkoissani. Kysyin asiasta fyssarilta ja mulla on kuulemma todella löysät nilkat. Sehän selittääkin paljon! Jotta suuremmilta ongelmilta vältyttäisiin, päätin innostua vahvistamaan nilkkojani. Tasapainotyyny ja kuminauha on nyt kavereita. Toivottavasti innostutaan pysymään kavereina vielä pitkään.
Kuumat juomat. Näin kylmällä ei ole mitään ihanampaa kuin sohvan nurkka ja kupillinen teetä tai kaakaota. Mega hygge, sanoisi tanskalainen.

xxx
Airi