maanantai 29. kesäkuuta 2015

Monday Motivation #4: I failed and look how funny that was!

Moi!

Vaikka urheilu on monesti totista ja raakaa hampaat irvessä puskemista, niin onhan se myös aivan älyttömän hauskaa. Varsinkin silloin kun mokaa ja osaa nauraa sille. Minusta on tärkeää muistaa aina se, että urheilun kuuluu olla urheilua, ei murheilua!

Joskus isoissakin kisoissa käy esimerkiksi näin:


Hey!

Even though doing sports and competing is often serious and tough, it's good to remember that it's also extremely fun. Especially when you fail and can laugh at yourself. I think it's very important to have fun and enjoy!

This video above is an example of something that can happen even in bigger events...

Well done, Airi!

xxx
Airi

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

#Baku2015 #whatanexperience

Moi!
Tiedättekö sen tunteen, kun kokee tai näkee jotain huikean siistiä ja yrittää epätoivoisesti selittää sitä jollekin? Ja kun sitten silmät loistaen ja kädet huitoen selittää ja kuvailee kaikkea näkemäänsä, mutta mitään muuta järkevää ei saa suustaan ulos kuin "se oli niiiiin siistiä!"-huokauksen.

Tällainen fiilis mulla on Bakusta ja European Gameseista. Se oli mahtava kokemus, jota en millään osaa pukea sanoiksi. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ajattelin iskeä tähän postaukseen tuhat kuvaa ja vain pari sanaa.

Kerrottakoon nyt vielä kuitenkin se, että voitin alkulohkossani kaksi kolmesta pelistä ja pääsin siten jatkoon 16 parhaan joukkoon. Sitten jouduin kuitenkin kisan ykkössijoitettua vastaan ja hävisin. Pelasin siis ihan hyvin. On ihan kivaa pelata ihan hyvin, mutta olisi tosi kivaa pelata tosi hyvin... Kisasta jäi kuitenkin positiivinen mieli. Pohdintojani parin ensimmäisen pelin jälkeen voi katsella ja kuunnella Olympiakomitean julkaisemalta videolta, joka löytyy TÄÄLTÄ.

Hey!

Do you know the feeling when you experience something amazing and you desperately try to explain it to someone? And then your eyes are shining and your arms moving like a wind mill as you describe everything you've seen, but all you manage to say is "oh, it was so so so cool!".

This is how I feel about Baku and the European Games. It was an amazing experience which I don't even have words to descripe. Because one picture tells more than a thousand words, I decided to post here a thousand pictures with not so many words.

One thing I still want to tell. I won two out of three of my matches in the group stage and made it further to the top 16. I played against the top seeded girl and lost. So all in all I played quite well. It's pretty nice to play pretty well but it would be very nice to play very well... Anyway I feel positive about the tournament.

Tässäpä joitakin Bakun ihmeitä:
Here are some wonders of Baku:

Kisakylä oli aivan viimeisen päälle hieno! // The athletes' village was awesome!

Hallille mentiin bussilla poliisisaattueessa ja teillä oli erikseen vain meille varatut Baku2015-kaistat // We drove to the hall with police cars escorting us and there were special lanes on the roads only for us
Oli kuuma, jopa yli 40 asteen helteet! Näissä maisemissa oli kyllä ihan ok aamureippailla :) // It was hot, even more than 40 degrees! I really enjoyed going for a little wake up run in the mornings :)
Olosuhteet ja puitteet hallilla olivat superit, peukut sille! // The conditions at the hall were super, thumbs up for that!
Kisakylässä pääsi ilmaiseksi manikyyriin, ja olihan se siis hyödynnettävä! // There was a free manicure at the village and of course I had to take the advantage of that!
Huoneet oli tilavat, kivat ja siivottiin hyvin päivittäin. Tuon hienon päiväpeiton sai ottaa kotiin mukaan :) // The rooms were big, nice and carefully cleaned every day. We also got to take those bed covers home with us :)
Kaikista tärkein juttu oli akreditointikortti ja kaikista jännin juttu oli kerätä pinssejä muiden maiden urheilijoilta. // The most important thing was the accreditation card and the most exciting thing was collecting pins from the other athletes from different countries.
Kisakylässä oli myös yhteisiä hengailutiloja urheilijoille, muun muassa "village square", jolta löytyi suuren suuri screeni kisojen seuraamiseen. // There were different places for chilling and meeting other athletes in the village, for example this village square with a big screen with live stream from different events of the games.
Saatiin myös halutessamme mennä katselemaan (ja ihmettelemään) muita lajeja. Tämä kuva on judoareenalta, oli aikas magee! // We also had a chance to go and see other sports. This is from the judo arena, it was so cool!
Tv-kentällä pelaaminen oli todella jännää! Ja jänniä olivat myös viestit, jotka mua facebookissa odottivat sen matsin jälkeen.. :D // Playing on the tv-court was exciting and amazing! And so were the facebook messages I got after my match haha.. :D
Kisakylässä oli vaikka ja mitä aktiviteettiä ja itse osallistuin esimerkiksi tähän #formymum-kampanjaan. // There were many different activities in the village and I attended for example this #formymum thing.
Iltaisin tunnelma kylässä oli melkeinpä taianomainen! // The evenings in the village were magical!
Kaiken tämän lisäksi
  • Kisakylästä löytyi vuorokauden ympäri auki oleva ruokala, josta löytyi vaikka ja mitä ruokaa
  • Oli mahdollista heittää pyykit pyykkipussiin, marssia pesulaan ja hakea sitten pyykit muutaman tunnin päästä
  • Kaikki kasvit, koristeet ynnä muut oli laitettu kylässä ja bussireitin varrella vimpan päälle
  • Pelikentälle marssittiin aina tuomarin perässä musiikin soidessa
  • Meillä oli tarkat säännöt vaatteista ja sponsoriasioista sekä kuvien ja videoiden julkaisusta
  • Tv-kentällä oli hawk eye -systeemi, eli sai haastaa linjatuomion ja tarkastaa sen siten videolta
Besides all of this
  • In the athletes' village there was a 24/7 restaurant where you could choose from many, many different dishes
  • You could leave your laundry to the cleaner's and then pick them up after a few hours
  • All the decorations, flowers and so on were very beautifully set up
  • We always walked to the court following the umpire and with some music playing on the back ground
  • The rules for clothing, sponsors and taking photos and videos were quite strict
  • There was hawk eye system on the TV-court, which meant that the players could challenge the line jugde's call and so get it checked on a video
Kuva: Olympic Team Finlandin Facebook-sivulta // Photo: Olympic Team Finland Facebook page

xxx
Airi

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Greetings from Baku!

Moi!

Kirjoittelen nyt pikaiset terkut Bakusta European Gamesien kisakylästä. Tarkoituksena oli kirjoitella vähän pidemminkin, mutta kun elämässä ei kaikki aina mene niinkuin elokuvissa, ja matkasuunnitelmat menivät hieman uusiksi eilen... Lyhyt versio tarinasta on sellainen, että mokasin, säädin, epäonnistuin ja tuli niin kutsuttu äkkilähtö. Tai ehkä paremminkin paniikkilähtö. Pidempi versio seuraa mahdollisesti joskus myöhemmin, sitten kun tälle asialle osaa jo nauraa kunnolla.


Pääasia on kuitenkin se, että olen nyt onnellisesti perillä Bakussa ja täällä on aivan huikeat puitteet! European Games on siis suuri olympialaisiin verrattavissa oleva tapahtuma, jossa kisaillaan monessa eri lajissa. Kisakylä, kisapaikat ja kaikki muutkin järjestelyt ovat olympiatasoa ja onhan tämä urheilijalle aika mahtava kokemus ja mahdollisuus. Näitä kisoja voi seurata telkkaristakin YLE:n kanavilta sekä areenasta, kannattaa siis olla linjoilla!

Just "a few" busses down there for us athletes... :D
Sulkapallon osalta kisa alkaa täällä maanantaina eli ylihuomenna. Pelit pelataan lohkoissa, ja minun lohkossani on itseni lisäksi Tanskan, Islannin ja Maltan tytöt. Kaksi parasta pääsee jatkoon, ja jatkopaikka on kyllä todellakin tavoitteena!

Pistän lisää ja parempia kuvia myöhemmin aivan varmasti, mutta ihan vielä en ole ehtinyt kuin nukkua ja ihmetellä. Täällä on lämmin, tai oikeastaan kuuma, sillä mittari näyttää +35C, aurinko paistaa ja pilviä ei pahemmin näy. Halleissa saattaa siis olla ilmastointi kovalla ja pallot lennellä miten sattuu sen takia, mutta ihan hyvä päästä sellaisissakin olosuhteissa pelaamaan välillä.

Tällä hetkellä suurinta huolta aiheuttaa kadonnut matkalaukku, koska siellä on pelikengät. Ja meikit. Mutta jospa se nyt löytäisi perille ennen maanantaita... Nyt on kuitenkin mentävä syömään ja sitten treenihallille, kirjoittelen myöhemmin lisää! :)


The balcony is nice and so is the wiev but I'm starting to miss my make up bag which is in the lost suitcase...
Heyy!

A quick hello from the athelete's village of the European Games in Baku. I was planning to write a bit more but life doesn't always go as planned and so I had to change my original travelling plans yesterday... A short version of this story is that I made a mistake, I failed and screwed up some things and ended up having a so called last minute take off to Baku. A longer version of the story might come later when I can already laugh about the whole thing.

Crazy to think that these huge apartment houses were built just for this event!
Anyway, I am in Baku now and ready to play in the first ever European Games. Everything is great here, the circumstances are perfect and it's easy to see that they have actually put a lot of effort into this event. I will start my matches on Monday and in the group stage I'm playing against girls from Denmark, Iceland and Malta. The two best players of each group will go further and my goal is to be one of those two in my group.


At the moment the thing that worries me the most is the fact that my suitcase got lost and I don't know when I'm gonna get it. I really need it before Monday so fingers crossed! Apart from that everything is fine. It's very hot here, the temperature is +35C. I will for sure write more and post more photos later but now I have to get something to eat and then catch a bus to the practice hall! :)

xxx
Airi

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Mauritius-video

Moi!

Mauritiuksen reissu alkaa olla hiljalleen paketissa. Pääsin finaaliin, sain uusia kokemuksia ja uusia kavereita, pääsin käymään paratiisirannalla ja olin ensimmäistä kertaa Afrikassa. Kuvailin joka päivä pieniä videopätkiä ja nyt tässä Lontoossa kahdeksan tuntia lentojen välissä istuskellessani päätin kasata niistä pienen koosteen.

Videolla näkyy ainakin hienoja maisemia sekä pohdintojani peleistä. Lisäksi ihmettelen muun muassa sitä, että iltaisin tulee pimeän sijaan mustaa ja sitä, että biitsillä on hiekkaa. Joten ei muuta kuin vaihtakaa videon laatu hyväksi sieltä oikeasta alakulmasta ja nauttikaa! :)



ps. I have to apologize for those who don't understand Finnish... But this time it would have been too much work to make an English version also :)

xxx
Airi

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Off to Mauritius - and more than excited about it!

Moi!

Istun Köpiksen lentokentällä ja olen innoissani. Tai siis että hei miettikää, mä olen menossa Mauritiukselle pelaamaan sulkapalloa! Aika siistiä ja olo on paitsi innokas niin myös onnekas. :)


Tosin edessä on vielä pitkä matka. Lennän tästä pian Lontooseen Heathrow'n kentälle, etsin bussin ja kuljetan itseni Gatwickin kentälle ja sieltä sitten lennän yön yli pitkän lennon Mauritiukselle. Perillä olen siis huomenna aamupäivällä.

Tällaiset matkat eivät ole mitenkään erityisen kevyitä, ei varsinkaan yksin matkatessa. Siksi olenkin viime päivät yrittänyt malttaa ottaa treenien kanssa vähän iisimmin, niin etten lähde matkalle jo valmiiksi täysin rättipoikki ja lihakset hirveässä jumissa. Melkein liikaa innostuin kuitenkin pelaamaan sunnuntaina ja eilen, koska peli vaan sujui ja oli niin älyttömän kivaa. Onneksi kuitenkin vain melkein, joten nyt on fiilis mahtava ja pää sekä kroppa valmiina seikkailuun.

En ole kovin montaa kertaa lentänyt 12 tunnin lentoja, ja kertaakaan en ole sitä tehnyt yksin. Afrikan mannerkin on vielä valloittamatta ja itse asiassa Lontoossakaan en ole ikinä ollut. Monta uutta juttua on siis edessä, mutta mä olen valmiina seikkailuun. Salaisina aseina on muun muassa:
  • Lentosukat
  • Kolme kirjaa
  • Hedelmiä, pähkinöitä, ruissipsejä sekä eilen itse leivottuja feta-pinaattimuffineja
  • Sudokuita ja muita ristikoita
  • Pari juomapulloa, joita täyttelen jatkuvasti (paitsi en tietenkään juo hanavettä enää perillä, älkää huoliko!)
  • Hyvää musiikkia
  • Iloinen mieli
  • Itseluottamus (siis että en aio näyttää siltä eksyneeltä pikkutytöltä, jolta on helppo varastaa sulkismailat......ja lompakko, jos se jotain kiinnostaa mailoja enemmän)
  • Sekä TIETYSTI pinkki pehmolentokone! :))
Tällä reissulla haluan erityisesti oppia rutiineja pitkille matkustuspäiville, kokea kisajärjestelyt Euroopan ulkopuolella sekä pelata hyvin ja rennosti kaikesta uudesta ja jännästä huolimatta. Mutta tämän lisäksi on ehdottoman tärkeää bongata ainakin pari palmua, liika urheiluun keskittyminen ei tee hyvää kenellekään!

Mutta nyt heihei, päivittelen kuulumisia sitten seuraavaksi jostain palmun alta!


Hello!

I'm sitting at the Copenhagen airport and I'm excited. I mean like this is awesome, I'm going to Mauritius to play Badminton! I feel not only excited but also extremely lucky. :)

BUT I still have a long trip ahead. I'm soon flying to London Heathrow from where I will take a bus to Gatwick airport. From Gatwick I will then fly over the night to Mauritius. That means I will arrive in Mauritius tomorrow morning.

This kind of trips are not easy, especially when you're travelling alone. That's why I've tried to take it a bit easier with the trainings the last couple of days so that I'm not feeling totally exhausted and stiff in my muscles already before the long trip. Unfortunately training and playing matches felt way too good and I almost ended up doing a bit too much of those... Luckily only almost so I feel amazing and my head and body are ready for this adventure.

I haven't been on a 12h flight many times in my life, and I've never done it alone. I've never been to Africa either and actually even London is a new city to me. In other words, many new things coming up this week, but I feel ready for the adventure. I've prepared well for this and I have with me for example:
  • Compression socks
  • 3 books
  • Fruits, nuts, rye nachos and feta-spenach muffins that I baked yesterday
  • Sudokus and other crossword puzzles
  • A couple of water bottles that I will be filling again and again (although of course I'm not gonna drink tap water in Mauritius, don't worry!)
  • Good music
  • Happy attitude
  • Self-confidence (I mean I'm not gonna be that little girl looking confused and lost and whose badminton rackets are easy to steal......or a wallet if someone is more interested in that)
  • And OF COURSE my little pink airplane :))
On this trip I want to learn routines for long days of travelling, see how the tournaments really are outside of Europe and manage to play well and relaxed despite all the new and exciting things. However, it's extremely important to also find at least a couple of palm trees, focusing too much on sports is not good for anyone!

But now it's time to say byebye! I will write next time when I'm somewhere under a palm tree!


xxx
Airi

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Eat, sleep, train, repeat - pieces of my everyday life

Ajattelin kirjoitella vaihteeksi ihan höpönpölöjä ja kuulumisia, niinkuin että mitä kuuluu ja miten on mennyt. Näitä tuntuu ehkä vähän hölmöltä kirjoitella, kun en tiedä kuinka moni tällaisia tykkää lueskella... Mutta itse tykkään kovastikin lukea toisten blogeista ihan perus arkijuttuja, joten ehkä meitä on muitakin :)

Vaikka lähes koko toukokuu meni miten meni sairastelun ja kaiken muun epäonnen takia, olen onnekseni taas oikein hyvin back on track. Itse asiassa hyvinkin kirjaimellisesti sillä "trackillä", koska näin kesän kunniaksi on taas aloitettu kova fyysinen treenaaminen, johon kuuluu muun muassa 400 metrin vedot juoksuradalla. Lisäksi ollaan sulkapallotreenien ulkopuolella tehty muun muassa viivajuoksua, hyppyjä ja muita nopeustreenejä sekä perus punttitreeniä. Kun vielä itse lajitreenitkin ovat olleet pääosin pelinomaista 1vs1- tai 2vs1-treeniä, niin maitohapoista ja jumisista lihaksista on tullut tuttuja kavereita.

This text is just a story about nothing, I just wanted to write about my everyday life and how I'm doing at the moment. Writing this kind of posts feels kinda silly as I don't even know if anyone likes to read something like this... Anyway, I really enjoy reading about other people's everyday life myself so maybe there is someone else who feels the same way :)

Almost the whole May was a struggle for me with all the bad luck I had and the problems with my health and so on. Anyway, I'm happy to tell that I'm back on track now! Actually I'm literally back on track as we have started running 400m intervals on the track again. Besides badminton we have also done other physically hard things, for example jumps, speed trainings and of course basic strength training at the gym. Also the badminton sessions have been tough, mostly 1vs1 and 2vs1 exercises, and at the moment I know very well how it feels like to be stiff in every single muscle.

I visited H.C. Andersen's museum with my family a couple of weeks ago and got so inspired by a wall full of this kind of inspirational quotes


Vuosi sittenhän me juostiin myös 400 metrin vetoja, ja muistan kuinka paljon aina jännitin niitä. Vaikka olen nyt vuoden verran vanhempi ja viisaampi, niin jostain syystä jännitän yhä edelleen. Se tunne, kun kävelee kohti urheilukenttää ja tietää, että kohta tuntuu aivan järkyttävän pahalta... Vaikkei tarvitse eikä edes voi tehdä muuta kuin mennä ja juosta, niin silti tärisen joka kerta ja mietin pakokeinoa. Mutta kerta toisensa jälkeen vain juoksen, vasen-oikea-vasen-oikea, eikä se lopulta ole sen kummempaa.

Ehkä olen vain liian kilpailuhenkinen, mutta en missään nimessä voi hävitä itselleni. Kaikki kahdeksan vetoa on päästävä 1min20s tai sen alle, koska niin pääsin viime kesänäkin. Eilen juoksin tasaisen varmasti kaikki vedot välille 1.16-1.18 (ja vain kerran 1.18!) ja olin niin kovin tyytyväinen. Se vaan on niin hienoa, kun saa aikaiseksi hyvän treenin, ei sitä osaa edes selittää.

Those 400m intervals are nothing new to me. A year ago we also run them every week and I can still remember how nervous I felt every time before running. Although I'm one year older and smarter now, I still get just as nervous. The feeling when you're walking towards the track and you know that soon your life is gonna be so so so painful... I know that there's nothing else I need to do or even can do but just run, but still I'm shaking and thinking about a way to escape. However, time after time I just run, left-right-left-right, and that's how simple it is after all.

Maybe I'm too competitive but there's just no way I could ever lose to myself. I must run all the eight intervals under 1min 20sec, because I know I was able to do that last summer also. Yesterday I managed to run steadily between 1.16 and 1.18 (and only once 1.18!) and I was so very happy. It's just the best feeling when you manage to reach your goals, no words can describe that feeling.

Sweet potato burger kind of a friday with my lovely friend Riikka a couple of weeks ago :)
Näin kesän vuoksi myös treeniajat ovat vähän muuttuneet. Aamutreenit ovatkin kello 10-12 normaalin kello 8-10 sijaan, mikä on tavallaan luksusta mutta toisaalta ei ollenkaan kivaa. Pidän siitä fiiliksestä, kun kympiltä aamulla on jo treeni paketissa ja koko päivä aikaa tehdä muita juttuja. Nyt tuntuu olevan kiire koko ajan, eikä aina tarpeeksi aikaa palautua seuraavaan treeniin ja hoitaa kaikkia hommia. Myös syömisten rytmittäminen on jostain syystä hankalaa ja tuntuu, ettei millään ehdi syömään tarpeeksi kovaan kulutukseen nähden. Hirveällä tsempillä tyhjennän kuitenkin jääkaappia ja kaikkia muitakin kaappeja minkä kerkiän!

Mitähän vielä muuta? En oikein tiedä, olen elänyt viime viikot taas ihan sulkapallokuplassa. Kaikki fokus on treeneissä, levossa, ravinnossa ja muissa urheilujutuissa. Olen niin innoissani joka ikisestä treenistä ja varsinkin niistä hetkistä, kun saa ottaa mailan käteen ja juosta sen pallon perässä. En edes tiedä, mistä tämä kaikki motivaatio taas kumpuaa, mutta ihan kivaa että kumpuaa!

Noh, olen mä sentään vähän muutakin välillä ajatellut ja tehnyt kuin urheilua. Yhtenä viikonloppuna sain perheeni tänne vierailemaan ja viettämään isin synttäreitä, viime viikolla kävin puolestani yhden kaverin synttäribileissä ja parina muunakin viikonloppuna olen saanut vieraita tänne ilokseni.


Because of the summer period we also have a bit different time schedule. Instead of practicing from 8-10 in the mornings we are now practicing from 10-12. That feels kinda like luxury but then on the other hand I don't like it at all. I like the feeling of being done with the first training session of the day at 10 already and then having the whole day for doing other things. Now I feel like I'm busy all the time and I don't have time to do all the other things I need to do. For some reason I also find it hard to eat enough but I'm really doing my best to eat as much and as often as I possibly can!

Hmm what else? I don't know really, I've been just living in a little badminton bubble. I'm totally focused on training, resting, eating and doing other sports related stuff. I'm just so excited about every single practice and especially the ones where I can use my racket and run after that shuttlecock. I don't even know where all this motivation is coming from but I'm just extremely happy that it does!

Well okay, I have actually been doing and thinking about something else than badminton every now and then. One weekend I had my family here in Denmark and we celebrated my dad's birthday together, last week I went to another birthday party and I've also had lovely people from Finland visiting me a couple of weekends.

Brother and sister :))
Myös pari super kivaa pakettia olen saanut. Tai ei ne paketit niinkään, mutta niiden sisältö! Solgarilta ja Terranovalta sain pari viikkoa sitten lisäravinnetäydennystä, muun muassa Terranovan Life Drink -jauhetta ja Solgarin todella korkealaatuista Whey to Go -proteiinia. Näistä on kehitteillä joku kiva terveysreseptikin, jonka julkaisen pian. Toinen paketti oli olympiakomitealta saadut kamppeet European Games -kisoihin Bakuun. On muuten aika tyylikäs Suomen tiimi siellä kisoissa!

No mutta, ei kai tässä sen suurempia... Vielä muutama päivä tätä perus arkea treeneineen ja tiistaina sitten koittaa lähtö kohti Mauritiusta. Muutamia juttuja pitäisi ennen reissua saada vielä hoidettua, mutta noin niinkuin henkisesti olen kyllä täysin valmis matkaan. Vähän sellainen "joko mennään hei??!?!"-fiilis pukkaa päälle, mutta nyt vain täytyy malttaa keskittyä hyvin viimeisetkin päivät ja hoitaa valmistautuminen kaikin puolin mallikkaasti.

Hups, tästä tuli hieman pitkä tarinatuokio, vaikkei mulle edes pitänyt kuulua mitään... No mutta, hyvää viikonloppua kaikille! :)

Some of the clothes I got for the European Games. Not even half of them though... :D
Sooo in love with this sweatpants!! So cozy and cool
I've also received a couple of super exciting packages. One of them was from Solgar and Terranova and it contained some new vitamins and other dietary supplements for me. Another one was from the Finnish olympic committee and now I have some very stylish and nice clothes to wear in the European Games in Baku in a couple of weeks!

Well, that's all I guess... A few more days of this basic every day life and then next Tuesday it's time to leave to Mauritius. I still have a few things to take care of before that trip but mentally I feel ready to go. Actually I feel a bit like "can I just go already, pleeeease??!?!" but I just have to chill and focus on the trainings for a few more days.

Oops, this little story ended up being a not so little story, even though I thought I had nothing to tell... But anyway, have a nice weekend everyone! :)

xxx
Airi 
 
This was supposed to look like a heart because I just love the quality and pure natural ingredients of these <3

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Koska mikään ei opeta yhtä paljon, kuin asioiden tekeminen itse

Heippahei!

Huokaisin maanantaina helpotuksesta ja onnesta, kun tajusin että kesäkuu on vihdoin täällä. Kesäkuussa inspiroi sana kesä ja tieto siitä, että pian on siis lämmin. Paitsi että vielä täällä ei kyllä todellakaan ole lämmin... Onneksi treenit ovat kuitenkin olleet fyysisesti tosi raskaita, joten olen saanut hikoilla vähintäänkin tarpeeksi. Tänä vuonna kesäkuussa ja kesässä ei sitä paitsi innosta eniten lämpö ja aurinko, vaan edessä olevat jännät kisareissut ja kaikenlaiset seikkailut.

Olen päässyt taas pitkästä aikaa juoksemaan 400m vetoja. Tai no "päässyt"....
Tähän väliin on pakko pikaisesti valittaa siitä, miten kamala toukokuu oli. Mutta hyvin pikaisesti, ja sitten siirrytään niihin kesäkuun tuleviin kivoihin juttuihin. Eli siis: toukokuussa meni tosi moni asia pieleen, olin kipeänä, kisailmoittautumisten kanssa oli ongelmia, olin ärsyttävä kaveri ihan sama mitä tein tai jätin tekemättä, en saanut asioita hoidettua kun en saanut vastauksia meileihin, olin epäonnekas aivan liian monessa asiassa ja lopulta tuntui etten pääse pian mihinkään kisoihin kun mikään ei toimi.

Kaikesta edellämainitusta johtuen kisakalenteri meni uusiksi kerta toisensa jälkeen aiheuttaen vuorotellen pahaa mieltä ja stressiä. Kaikesta epäonnesta huolimatta sain kuitenkin lopulta muutaman kisan sopimaan kesäsuunnitelmiini, ja nyt edessä onkin sitten astetta jännempiä juttuja! Ensi viikon tiistaina lähden ehkä tähän astisen elämäni eksoottisimmalle reissulle, suuntana on nimittäin Mauritius. Mauritiuksen reissun jälkeen on välissä neljä päivää, minkä jälkeen lähden Azerbaidzaniin European Games -tapahtumaan. Sieltä sitten palaan Suomeen ja lähden parin päivän päästä Pietariin kisoihin. Tästä parin viikon päässä odottaakin sitten vielä toinen Venäjän reissu Vladivostokiin, ja se kaupunki on muuten kaaaaukana...

Kun googlettaa hakusanalla "Mauritius", löytää heti ensimmäiseksi tällaista:


Ei pahalta vaikuta ollenkaan! Toinen aivan super siisti juttu on European Games Bakussa. Ne ovat siis vähän niinkuin olympialaiset pienemmässä mittakaavassa, ohjelmassa on monen monta lajia ja virallinen kisakyläkin löytyy. Suomesta lähtee kisaan suuri joukkue ja mukana on monen eri lajin edustajia. Tasokin on tietysti kisassa kova ja pääsen varmasti pelaamaan hyviä matseja.

Jos joku nyt noita Mauritiuksen kuvia katsellessaan tunsi kateuden piston syvälle sisimmässään, niin voin lohduttaa että pahalta tuntuu minustakin. Mauritiukselta, kuten niin monesta muustakin paikasta, jää todennäköisesti päällimmäisenä mieleen halli, hotelli ja kisajärjestelyt. Itse asiassa googletin kyseisen saaren sijainnin ja ylipäätään koko paikan vasta kolme päivää sitten. En siis ole miettinyt ollenkaan uusia bikinejä, beachillä makoilua tai aurinkorasvojen suojakertoimia. Myös Bakun kisan idea valkeni minulle vasta pari viikkoa sitten, kun postissa tuli olympiakomitealta kisaohjeet. Lueskelin niitä ja ihmettelin, että "ai häh, mikä kisakylä? Siis mitä, onks tää oikeesti NÄIN iso tapahtuma?"


Tällä hetkellä mielessä pyörii nimittäin bikineiden ja aurinkorasvojen sijaan aika moni muu asia. Miten selviän yön yli kestävästä yli 20 tunnin matkustuksesta Mauritiukselle? Miltä jalat tuntuvat tuollaisen reissun jälkeen? Minkälainen halli siellä on, entä pallot? Löydänkö varmasti Lontoossa lentokentältä toiselle, kun on vaihdot siellä? Onhan hotelli ja kyyditykset lentokentältä hoidossa? Olenhan varmasti kirjannut ylös puhelinnumerot kisajärjestäjille, että saan soitettua apua? Paitsi että toimiiko siellä puhelin ja mitä se sitten maksaa soitella Afrikassa? Riittääkö kaksi vuorokautta perillä ennen kisaa palautumiseen matkasta? Saanko syötyä ja juotua kunnolla reissun aikana?

Ja entä sitten kun palaan Mauritiukselta taas yön yli lentäen ja jo neljän päivän päästä on edessä pitkä matka Bakuun? Muistanko varmasti hoitaa kaikki junaliput, lennot ja hotellit oikein? Entä onhan kaikki viisumit, vakuutukset ja rokotukset joka puolelle kunnossa? Saanhan myös järjestettyä treenikaverit itselleni kisojen aikana? Mitäs jos pankkikortti ei toimikaan jossain päin maailmaa, kuinka paljon käteistä pitäisi varata ja mitä valuuttaa?

Kaikista kysymyksistä suurin on kuitenkin se, että miten jaksan ja selviän tästä kaikesta yksin?


Kaikesta huolimatta olen edelleen sitä mieltä, että selviän kyllä ihan mistä vain. Vaikka tämä on välillä yksinäistä touhua, niin tämä on mun matka ja mun polku. Kukaan ei tee asioita puolestani, eikä voikaan tehdä. Mutta kun mikään ei opeta yhtä paljon kuin asioiden tekeminen ja kokeminen itse.

Ja hei fiilistellään nyt vähän: MUN KESÄSTÄ TULEE AIVAN SAIRAAN SIISTI! 
Niin, ja kyllä mä taidan sitä aurinkorasvaakin muistaa hankkia matkoille mukaan...

xxx
Airi