perjantai 31. heinäkuuta 2015

Just tea for two and two for tea

English version below...

Olen hulluna teehen. Juon teetä joka päivä isosta kupista ja pidän erityisesti maustetusta vihreästä tai mustasta teestä. Hyvä tee on mielestäni suurta herkkua ja rakastan myös sitä lämmintä oloa, joka teen juomisesta seuraa. On niin ihanaa nauttia kuppi teetä, lueskella samalla hyvää kirjaa ja rentoutua.

Teeinnostuksestani tietoinen isoveljeni vinkkasi minulle jokin aika sitten, että Kampista Helsingin keskustasta löytyy todella kiva pikkuinen teepuoti, The Ounce. Heti Suomeen palattuani pistinkin viestiä veljelleni ja niin me sitten suuntasimme istuskelemaan teekupposten äärelle ja vaihtamaan kuulumisia.


Nyt olen käynyt The Ouncessa jo kolmesti nauttimassa teestä, hyvästä tunnelmasta ja kavereiden seurasta. Jep, taidan siis tykätä kyseisestä paikasta! Treffaan usein kavereitani kahviloissa tai ravintoloissa, mutta on mukavaa vaihtelua mennäkin välillä pikkuiseen, suloiseen ja rauhalliseen teepuotiin istuskelemaan ja juttelemaan. Ja sitä paitsi siitähän saa revittyä kypsääkin kypsempää ja ah, niin hauskaa kakkapissahuumoria, kun pyytää kaveria kanssaan ulos_teelle. Anteeksi, täysin sopimaton juttu!

Viime viikonloppuna vietin The Ouncessa pari kivaa tuntia suklaaviettelystä ja japanilaista vihreää teetä siemaillen ihanan Riikan kanssa. Suklaaviettelys oli juuri niin hyvää miltä kuulostaakin! Hyvää on ollut myös ananaksen ja kookoksen makuinen pina colada -tee, chilillä maustettu tee sekä toffeepaloja sisältävä creme bruleé.

Kun mä maanantaina lähden taas pitkäksi aikaa Tanskaan, niin mun tulee ikävä näitä teehetkiä mun kivojen ihmisten kanssa. Valitettavasti en voi ottaa kavereitani mukaani Tanskaan, mutta onneksi mä ostin mukaani herkkuteetä, montaakin eri makua. Ehkä mä sitten syksyn pimeinä iltoina voin niitä nautiskellessani muistella näitä kesän teetreffejä lämmöllä - kirjaimellisesti lämmöllä. :)


Shortly in English:

I'm a huge tea lover. I drink tea pretty much every day and I like especially flavoured green and black teas.. I also love the warm feeling that drinking tea gives to you. Drinking tea, reading a book and relaxing is something I really like.

My brother knows my passion for tea and he wanted to take me to a small tea shop called The Ounce in Helsinki when I come back to Finland again. So as soon as I came home a few weeks ago I texted him and so we met up for a cup of tea.
 Since then I have visited The Ounce three times already. Yeah, I think I really like that place! I often go for coffee or lunch with my friends but sitting and talking in a small and quiet tea shop is a nice change of scene.


Last weekend I spent a couple of hours drinking Japanese green tea and chocolate flavoured rooibos tea with my lovely friend Riikka. All the different flavours I've tried so far have been so yummy! Pineapple and coconut flavoured pina colada tea, chili flavoured balck tea, caramel flavoured creme bruleé tea...oh, I'm in heaven!

As I'm going back to Denmark on Monday, I am really going to miss my friends and talking with them over a cup of tea. Unfortunately I can't take my friends with me but at least I bought a couple of ounces of this delicious tea. :)

 xxx
Airi 

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Russian Open GP - and jet lag

Hejsan!

Istuskelen Moskovassa ja odottelen lentoa Suomeen. Aikaero Vladivostokissa pisti pään ja unirytmin aika mukavasti sekaisin, ja joudun toistuvasti muistuttamaan itselleni että on perjantai, olen Airi, olen Moskovassa, kello on 15.30 ja lentoni lähtee 18.20. On se vaan kummallista herätä aamulla, lentää 9 tuntia ja silti vielä senkin jälkeen on aamu.


The boys told me that those ships were from North Korea... And I believed them hahah :D
Saavuin siis Vladivostokiin maanantaina, treenailin ja palauduin matkasta tiistain ja aloitin pelit keskiviikkona. Keskiviikon vastaisena yönä en kuitenkaan saanutkaan nukuttua, kärsin aikaerosta ja mahakin oli hirmuisen kipeä. Ajattelin kuitenkin selviäväni ja matsinikin oli onneksi vasta illalla. Olo ei kuitenkaan oikein kohentunut päivän aikana ja kentälle mennessäni olin voimaton, huonovointinen ja löysä kuin keitetty spagetti. Monesti pelin aikana luulin, etten enää jaksa, että jalat pettävät alta ja että en vain pysty. Halusin liikkua nopeammin, lyödä kovempaa ja pelata kovemmalla tempolla, mutta kun ei ollut voimia.

Onnistuin kuitenkin pelaamaan kai ihan hyvin, koska voitin kaikesta huolimatta. Voitin kolmannessa erässä 23-21 ja selvitinpä yhden vastustajan ottelupallonkin. Olen niin iloinen, etten antanut periksi missään vaiheessa vaikka kuinka pahalta tuntui!

Toisen kierroksen matsi oli vuorossa torstaina. Aikataulu julkaistiin vasta myöhään keskiviikkoiltana ja toivoin sormet ja varpaat ristissä hieman myöhäisempää peliä, jotta ehtisin nukkua ja olo kohenisi. Noh, otteluajakseni pärähti sitten tiestysti klo 9.10 aamulla, mikä ei erityisemmin lämmittänyt mieltä. Menin ajoissa nukkumaan ja makoilin monta tuntia sängyssä silmät kiinni, mutten vain nukahtanut. Uni tuli vasta aivan liian myöhään ja aamulla heräsin hieman yli kolmen tunnin unien jälkeen. Ja maha edelleen kipeänä tottakai.

Olo oli kuitenkin yllättävän hyvä ja lähinnä naureskelin tilanteelle. Halusin vain tehdä parhaani ja antaa kaikkeni, halusin pelata ja olin innoissani. USA:n tyttö osoittautui kuitenkin yllättävän pahaksi, olin aivan pihalla kaikista niistä hämätyistä lyönneistä, enkä saanut kyllä oikein mitään aikaiseksi. Hävisin 15-21, 12-21.

Tätä reissua leimasi siis valitettavasti aikalailla jet lag. Suhtauduin etukäteen positiivisin mielin seitsemän tunnin aikaeroon enkä murehtinut sitä millään lailla. Ajattelin nukkuvani hyvin kaikesta huolimatta, ainahan nukun hyvin oli tilanne ja paikka mikä hyvänsä. Noh, ainakin osaan jatkossa ehkä varautua paremmin ja toimia joissain asioissa fiksummin!

Tällä hetkellä iloitsen hirmuisesti siitä, että pääsen vielä muutamaksi päiväksi kotikotiin Suomeen ennen kuin palaan takaisin Tanskaan. Vielä on siis muutama päivä aikaa nähdä kavereita ja nauttia Suomesta. Kisoistakin jäi juuri sopivasti hampaankoloon, joten treenitkin kyllä maistuvat aivan varmasti!

Shortly in English:

This week I've spent far away from home, in Vladivostok, Russia. I played Russian Open Grand Prix there and right now my head is pretty messed up thanks to the time difference and jet lag.

In my first match I played a girl from Austria (world ranking 89) and managed to win 23-21 in the third set. I was suffering from the jet lag and felt pretty weak on the court but I'm so proud of myself for fighting and not giving up!

On the second round I played a girl from USA. I slept only about 3 hours the night before the match due to that stupid jet lag... However, I felt surprisingly good in the morning and I was really looking forward to play and willing to do my best. My opponent played very well though and I had no chance against her good strokes. I ended up losing 15-21, 12-21.

Going to Vladivostok I had no idea how my body would react to the 7 hour time difference. I was positive about it though, and I thought it would not be a big problem since I usually sleep well everywhere. Unfortunately sleeping was way more difficult than I thought and I also suffered from a sore stomach pretty much the whole week... But at least I know now how the jet lag feels and what to do better next time! :)



Now I'm flying back to Finland for a few more days before heading back to Denmark. I'm definitely gonna enjoy these last few days with my friends in Finland. This tournament also gave me a good motivation boost for training - I didn't play too well this time so I need to practice more! ;)

xxx
Airi

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Terkkuja seitsemän tuntia tulevaisuudesta, Venäjän Miamista

Moi ja terkkuja Vladivostokista!

Olen juuri nyt kaukana kotoa. Itse asiassa niin kaukana, että jos olisin kävellyt tänne, olisi siinä mennyt 1830 tuntia eli noin 76 vuorokautta. Ja siltikään en ole sen kauempana kuin Venäjällä. Kisa on tällä kertaa nimeltään Russian Open ja kyseessä on GP-tason kisa.


Sattuneesta syystä en siis kuitenkaan kävellyt tänne, vaan turvauduin jälleen kerran lentokoneeseen. Lensin ensin sunnuntai-iltana Moskovaan, josta sitten yön yli tänne Vladivostokiin. Perille saavuin maanantaina puolenpäivän aikoihin pää aikaerosta johtuen hyvin sekaisin. Suunnitelmana oli pysytellä hereillä iltaan asti, jotta seitsemän tunnin aikaeroon tottuminen sujuisi edes hieman paremmin, mutta ei se kyllä helppoa ollut. Koko eilisen päivän kaikki tuntui pyöräävän kahtia ja hetkeksikin kun erehtyi istumaan alas, niin silmät menivät väkisin kiinni. 

Hereillä pysyminen onnistui kuitenkin hyvin lukuunottamatta pikku vahinkopäikkäreitä bussimatkalla hallille... Halli sijaitsee vain noin 15 minuutin kävelymatkan päässä, mutta päätettiin tyttöjen kanssa mennä kuitenkin kisajärjestäjien kyydillä, koska "mun jalat on siis niiiin kipeet ja väsyttää ja en jaksa nyt yhtään kävellä". Istuttiin kaikki neljä onnellisesti bussiin ja luultiin pääsevämme hallille näppärästi viidessä minuutissa. Bussi kuitenkin lähti kiertämään täysin väärään suuntaan ja pian me kaikki nukahdettiin. 40 minuuttia myöhemmin heräiltiin ja vieruskaverini tekikin heti terävän huomion: "Hei mehän ollaan taas täällä hotellilla!". Lopulta ei sitten ehditty hallilla kovin paljoa pelailla, mutta ainakin saatiin hyvät naurut ja tajutaan jatkossa kävellä.


Nyt on kuitenkin jo nukuttu pitkän pitkät yöunet ja olo alkaa hieman kirkastua. Lievässä pöhnässä tässä tosin ollaan yhä edelleen, mutta ei hätää. Kisat alkavat osaltani huomenna, joten tänään on vielä hyvin aikaa käydä reippailemassa ulkona kivoissa rantamaisemissa ja pelailemassa vähän hallilla. Aikaeroonkin varmasti tottuu, tai sen unohtaa kokonaan, kunhan vain suhtautuu asiaan positiivisesti turhia stressaamatta.

Minulla on huomenna vastassa Itävallan tyttö Elisabeth Baldauf (mr. 89), jota vastaan en ole vielä koskaan pelannut. Odotan kuitenkin matsia innolla ja toivon hyvää ja kovaa peliä. Niin ja tietenkin toivon myös voittoa, mitäpä muutakaan!


Nyt lähdetään Nannan kanssa ulos hölkkäilemään, spurttailemaan, reippailemaan ja tutustumaan tarkemmin tähän "Venäjän Miamiin"! Palaillaan myöhemmin :)

xxx
Airi

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Airi kokkaa osa 13: Healthy oat cookies!

For English version scroll down... :)

Hyvin sujuneen treeniviikon ja sadepäivän kunniaksi päätin vaihteeksi leipoa jotain hyvää. Sain jokin aika sitten islantilaiselta kaveriltani ihanan lahjan: super hyviä ja terveellisiä keksejä sekä reseptin niihin. Tätä reseptiä oli siis ehdottomasti kokeiltava!


Muokkasin alkuperäistä reseptiä kuitenkin hieman sen mukaan, mitä meiltä kaapeista sattui löytymään. Lisäsin ohjeeseen myös Solgarin Whey To Go -proteiinijauhetta, jota tilasin jokin aika sitten ja johon olen suuresti tykästynyt. Solgarin protsku on todella korkealaatuista heraproteiinia, eikä se sisällä mitään keinotekoisia makeutus- ja makuaineita. Silti se kuitenkin maistuu mielestäni hyvälle ja kivan vaniljaiselle, eikä sen juominen veteen sekoitettuna tuota todellakaan ongelmia. Tavallisista yleisimmin käytetyistä protskujauheistahan löytyy yleensä kaikenmaailman keinotekoisia makeutus- ja lisäaineita, enkä itse koe tarpeelliseksi nauttia esimerkiksi aspartaamia hirveitä määriä. Jottei nyt kuitenkaan hifistellä liikaa, niin myönnän kyllä käyttäväni myös näitä halvempia versioita toisinaan ja se on ihan okei. Solgarin protskulle ne eivät kyllä kuitenkaan mielestäni pärjää.

Mutta sitten siihen reseptiin! Margretilta saamani alkuperäinen resepti oli jo valmiiksi juuri minun tyyliseni:
  1. Sekoita kaikki ainekset keskenään.
  2. Lisää jotain, jos koostumus tai maku on väärä.
  3. Paista uunissa ja nauti!
Juuri tällainen rento asenne leivontaa on parasta, ei se ole niin justiinsa! Niinpä lähdin ilomielin toteuttamaan noita kolmea kohtaa ja sekoittelin kulhoon:
  • 2 banaania muussattuna, mielellään kypsiä ja ruskeapilkullisia (tai kolme, jos ne ovat tosi pieniä)
  • 1 omena raastettuna
  • 2 kananmunaa (näitäkin voi laittaa kolme, jos ne ovat pikkuisia kuten minulla oli)
  • 0,5 dl (soija)maitoa
  • 1 dl vaniljan makuista proteiinijauhetta
  • 3-4 dl kaurahiutaleita
  • 3-4 rkl kookoshiutaleita
  • 2 rkl chia-siemeniä
  • 2 rkl kanelia
  • 1 tl kardemummaa
  • ripaus aitoa vaniljaa
  • 1 tl leivinjauhetta
  • n. 50 g todella tummaa (70 % tai 86 % tai jotakin sellaista) suklaata rouhittuna
Ja kuten yllä jo kerroinkin, niin kaikki ainekset sekoitetaan keskenään kulhossa
ja tarpeen mukaan lisätään kaurahiutaleita tai mausteita, jos seos on liian löysää tai maku ei ole kohdillaan.
Sitten nostellaan lusikalla pikkuisia palleroita uunipellille ja paistetaan niitä 200C asteessa noin 15-20 min.
Halutessaan voi noin 15min jälkeen ottaa pellin ulos, sivellä keksien päälle hieman hunajaa ja paistaa sitten vielä muutaman minuutin lisää. Suosittelen tätä!

Keksit ovat kivan kosteita ja maistuvat super hyviltä myös muhittuaan jääkapissa päivän tai pari (paitsi että ne saattavat kadota parempiin suihin ennen sitä, hihi). :)


It's raining outside and I've had a good week of training this week so it's a perfect day to bake something yummy! A while ago I got a lovely present from my Icelandic friend: delicious and healthy cookies and a recipe how to make them. So I had to try that recipe!

I made a couple of changes to the original recipe though. I added some protein powder which I ordered from Solgar a while ago and which I really really like. This Whey To Go protein is a very high quality protein powder without any artificial sweeteners or other additives. It still tastes good and has a nice vanilla flavour and drinking it mixed with water is no problem. Those whey proteins that people usually buy often contain different kinds of artificial sweeteners, such as aspartam, and I don't think those sweeteners and other additives are good for your body. I'm not saying that you should never ever use those cheaper wheys and yes, I sometimes use them as well and that's totally okay. All I'm saying is that they just can't compete with this Whey To Go from Solgar.

Anyway, let's talk about the recipe now! The original recipe I got from Margret was exactly my style of a recipe:
  1. Mix all the ingredients together.
  2. Add something if the consistence or the taste is not perfect.
  3. Bake in the oven and enjoy!
This kind or relaxed attitude is the best! So I was happy to follow those three steps and I mixed in:
  • 2 mashed bananas, ripe ones are the best for this (you can also use 3 of them if they are quite small
  • 1 grated apple
  • 2 eggs (you can use 3 of these also if they are small like mine were)
  • 0,5dl (soy)milk
  • 1dl vanilla flavoured protein powder
  • 3-4dl oatmeal
  • 3-4 tbls coconut flakes
  • 2 tbls chia seeds
  • 2 tbls cinnamon
  • 1 ts cardamom
  • a pinch of vanilla
  • 1 ts baking powder
  • about 50g of very dark (70% or 86% or something like that) crushed chocolate

And as I wrote above, just mix everything together and add spices or oats if the taste or the consistence is not right.
Make little balls on an oven plate and bake them in the oven in 200C for about 15-20 minutes.
If you like you can take the cookies out after about 15min, add a little bit of honey on top and bake them for a few more minutes. This is something I would recommend you to do!

Enjoy! :)

xxx
Airi

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Do you wanna know what I did on Thursday night? I don't think you do...

Vaikka tämä teksti kertookin Venäjän reissustani, niin kuvat on ihan vain Suomesta tämän viikonlopun mökkireissun maisemista. :)

Even though this text is all about my trip to Russia, the photos are not from Russia but from this weekend which I've spent at our summer cottage, 3 hours up north from Helsinki. :) 


Haluatko tietää, mitä tein torstain ja perjantain välisenä yönä? Olisi ehkä parempi jos et tietäisi, mutta kerronpa nyt kuitenkin.

Matkasin keskiviikkona junalla Venäjälle Pietariin pelaamaan White Nights -kisan. Matka meni kivasti muiden suomalaisten kanssa ja kisajärjestäjät olivat meitä juna-asemalla vastassa. Siitä sitten ajeltiin reilu tunti Gatshinan kaupunkiin, jossa kisat pelattiin. Olen käynyt kivemmissakin paikoissa ja kokenut kivempiakin maisemia ja hajuja (!), mutta eipä siitä sen enempää...


Torstaina sitten alkoivat pelit. Pelasin heti ensimmäisellä kierroksella kisan 7. sijoitettua, Venäjän Natalia Perminovaa (maailmanranking 52) vastaan. Kova tyttö siis kyseessä ja sen tiesinkin, mutta tiesin myös haluavani voittaa. Olin valmis juoksemaan ja taistelemaan vaikka koko päivän voiton eteen! Pelini piti olla aikataulun mukaan kello 14.10, mutta edelliset matsit venyivät ja aikataulu petti. Lämmittelin kuitenkin ja olin valmiina astumaan kentälle hieman ennen kolmea. Jostakin kumman syystä kisajärjestäjät halusivat kuitenkin pitää avajaisseremonian kello 15 (kisojen toisena päivänä, kun puolet pelaajista oli jo ulkona kisasta?!?!!), ja sitä varten oli pidettävä taukoa peleistä. Oma pelini olisi ollut seuraava kentälle kuulutettavista, mutta jouduinkin odottelemaan vielä seremonian ajan. Tietenkin kävi vielä niin, että seremonian alkukin venyi ja niin tuntuivat venyvän myös kaikki ne venäjänkieliset puheet, ja lopulta pääsin pelaamaan vähän ennen neljää... Hiemanhan se ärsytti, mutta tällaisissa tilanteissa on kai tärkeintä syödä yksi banaani lisää, hymyillä ja olla stressaamatta.


Peli lähti käyntiin hyvin ja johdin ensimmäistä erää melko reilustikin, mutta hävisin lopulta 17-21. Toisessa erässä puolestaan olin pitkään tappiolla, mutta nousin hyvin ja pian tilanne olikin 20-19 minulle. Oli pitkiä ja hyviä palloralleja ja kovaa taistelua. Eräpallokin oli pitkä ralli, jonka lopuksi löin hyvän lyönnin takakentälle, tuuletin ja mietin että "jes tää erä on mun!". Mutta linjatuomari näyttikin lyöntini ulos, vaikka sitä se ei todellakaan ollut. Protestoin tietysti tuomarille, joka selkeästi näki linjatuomarin virheen, muttei jostain syystä uskaltanut muuttaa tuomiota. Sen sijaan meidän piti pelata pallo uudestaan. Suutuin tietysti ja löin niin kovaa kuin ikinä osasin, keskelle kenttää ja varmasti sisälle. Voitin pallon ja erän, katsoin linjatuomaria silmiin ja tuuletin kovaa. Siitäs sai haha! Kolmas erä olikin sitten melkoista vääntöä ja pitkiä palloralleja. Pelasin kyllä hyvin, mutta lopputulos oli tappio 20-22. Oih ja voih.

Matsin jälkeen ainoa ajatus oli, että haluan kotiin. Päivän viimeinen juna Pietarista Suomeen meni klo 19.25 ja kysyin kisajärjestäjiltä, saisinko kyydin asemalle. He olivat kiireisiä, mutta ajoivat minut kuitenkin Gatshinan juna-asemalle ja saattoivat klo 17.51 lähtevään junaan kohti Pietaria. Matkaan menisi kuulemma noin tunti, joten ehtisin junaani ja asia oli "no proooblem, no proooblem". "Noin tunti" on kuitenkin Venäjällä nähtävästi aika laaja käsite, ja seisoin lopulta Pietarin asemalla klo 19.27. Olin siis yksin jumissa Pietarissa, kukaan ei osannut englantia ja puhelimen akkukin veti viimeisiään.


Onneksi tämä ei ollut ensimmäinen sähläykseni tänä vuonna ja osaan jo joten kuten toimia tällaisissa tilanteissa. Aivan ensimmäiseksi etsinkin pistorasian, latasin puhelimen ja mietin hetken. Hengailenko juna-asemalla aamuun asti? -NOT! Etsinkö hotellin? -Ööö.. Kukaan ei ymmärrä englantia, miten onnistun? Pääseekö Suomeen mitenkään muuten... -BUSSI! Netittömänä soitin tietenkin äitille ja pyysin apua. Äiti kertoi, että bussi lähtee klo 23.30 jostakin päin Pietaria. Bussiaseman osoitteen löydyttyä lähdin etsimään taksia. Viides löytämistäni takseista sanoi lopulta "daa" eli tunnisti osoitteen ja sitten mentiin.


Kun lopulta sitten saavuin Kamppiin aamulla klo 7 parin tunnin bussissa torkkumisen jälkeen, oli olo aika sekava. Olin nukkunut bussissa ensin tunnin, herännyt sitten tulliin ja passin tarkastukseen rajalla, nukkunut taas hetken ja herännyt taas. Bussissa oli hankalaa nukkua ja muutenkin päässä pyöri päivän matsi. Miksi en lyönyt clearia sen dropin sijaan ja miksen lyönyt droppia sen clearin sijaan? Ymmärsin myös jälleen kerran sen, miten opettavaista, mutta samalla yksinäistä ja raskasta, minun tämän hetkinen "projekti Rio" onkaan.

Tämän viikonlopun olen viettänyt mökillä rentoutuen. Aurinkoa, kalastusta, lukemista, juoksemista, pyöräilyä ja unta. On hyvä olla. Ja kyllä mä vielä voitan noita kovia matsejakin, kun nyt näin lähellä jo ollaan!


Shortly in English:

Do you wanna know what I did on Thursday night? I guess it would be better if you didn't know but I will tell you anyway.

I took a train to Russia to St. Peterburg on Wednesday. I played a tournament called White Nights there. On Thursday I played against Natalia Perminova from Russia (world ranking 52) and it was a long and good match. Unfortunately I lost in 17-21, 21-19 and 20-22. I played well and I gave it everything I had but it just wasn't quite enough this time.


After the match I really felt like going home as soon as possible. I asked the organizers if they could drive me to the train station in St. Peterburg which was one hour from the venue. They didn't have time for that so instead they drove me to another train station and told me to take a train to St. Peterburg. It was 5.51pm and they told me that the trip will take approximately one hour. My train to Finland from St. Peterburg was leaving at 7.25pm so I should have plenty of time. Well, the trip took way more than just one hour and I was finally at the train station in St. Peterburg at 7.27pm. I had just missed the last train of that day to Finland by two minutes, the battery in my phone was dead and no one understood English.


Luckily I remembered that there are also buses driving to Finland. Finding the bus station was not easy but I managed to work it out. I took the bus at 11.30pm and drove through the night. As I finally arrived in Helsinki at 7am, I was feeling tired and my head was all messed up. Sleeping in the bus was not easy, I slept for an hour before having to wake up for the passport and customs control, then I slept for a while again and woke up again. I was also going through my match in my head over and over again thinking why did I hit that clear instead of hitting a drop and why did I hit that drop instead of hitting a clear. Sitting alone in that bus I also once again realized how much I'm learning and experiencing through my "project Rio" and how lonely and tough this can sometimes be.

This weekend I've spent relaxing with my parents at our summer cottage. Sun, fishing, reading, running, biking and sleeping. I'm so happy at the moment and I know that I will win those tough matches against strong players some day soon, I'm so close already!


xxx
Airi