maanantai 21. syyskuuta 2015

Pictures and stories from Cancun, Mexico

...Sorry for my English readers but this time I couldn't find time to write all this in English as well. Let me know if you wish to read it in English and I will translate it later :)

Moi!

Liigakausi on nyt minunkin osaltani startattu, voitokkaasti vieläpä! Matkasin perjantaina Aalborgiin aivan Pohjois-Tanskaan liigajoukkueeni luokse ja lauantaina oli sitten pelipäivä. Voitimme Lillerødin joukkueen 8-5 ja itsekin voitin oman kaksinpelini Ruotsin Ellinor Widhiä vastaan suoraan kahdessa erässä. Pelasin todella hyvin ja olo oli kentällä loistava, mikä on ehkä vähän ihme, sillä olen tällä viikolla lähinnä tehnyt nukkumisennätyksiä ja yrittänyt selviytyä Guatemala-Meksiko-reissuväsymyksestä.

Kovin montaa yötä en siis ole ehtinyt kotona nukkua, enkä ehdi vieläkään, sillä huomenna aamulla lähden taas jo Tshekkiin FZ Forza Prague Open 2015 -kisaan. Nyt onkin siis korkea aika palata vielä hetkeksi Meksikon tarinoihin ja kuviin, koska pian on taas uudet tarinat kerrottavana. Guatemalan kokemukset kuvineen löytyvät TÄÄLTÄ.


Lennettiin Nannan kanssa Guatemala Citystä Cancuniin Mexico Cityn kautta. Olin aivan ihmeissäni nähdessäni lentokoneen ikkunasta illan pimeydessä Mexico Cityn valot: niitä oli niin paljon ja kaupunki näytti jatkuvan loputtomiin! Kyseessähän onkin yksi maailman suurimmista kaupungeista ja väkiluku siellä on yli 20 miljoonaa, joten ei kai ihme, että tuli "pikkutyttö ihmeissään"-olo. Lentokentälle laskeuduttuamme tämä lumous kuitenkin haihtui hyvin pian. Tullissa minulta revittiin laukut auki ja pengottiin perinpohjaisesti, virkailijat olivat töykeitä ja asemiehiä oli joka puolella vartioimassa jopa liukuportaita. Koko lentokenttä oli jokseenkin ahdistava paikka ja olinkin super iloinen, että olimme Nannan kanssa kahdestaan matkassa!

Perillä Cancunissa olimme myöhään illalla ja kaverini haki minut vuokraamallamme autolla lentokentältä. Vaikka oli myöhä ilta, oli ulkona todella kuumaa ja kosteaa. 25 minuutin ajomatkalla hotellille näin enemmän viiden tähden hotelleja kuin koko elämässäni tähän mennessä yhteensä ja hoin vain "oh wow, oh wow, mihin me on oikein tultu???"

Meidän hotellin sisäpihan allas. Olin ehkä maailman onnekkain hotellin varaaja, kun satuin löytämään meille noin upean hotellin -50% tarjouksella!
Paikan koko komeus paljastui kuitenkin vasta seuraavana aamuna päivän valossa. Olin aivan sanaton nähdessäni kunnolla ne paratiisirannat, hotellimme uima-altaineen, turkoosin meren ja valkoisen hiekan. Mereen piti tietenkin päästä uimaan pikaisesti, mutta hyvin pian ymmärsin myös sen, että ulkona oli niin älyttömän kuumaa ja paahtava aurinko, että oli parempi vain pysytellä sisällä, jos halusi pelata hyvin.

Paratiisiin mahtui kuitenkin myös ongelmia... En ole varmaan ikinä ollut yhden päivän aikana yhtä montaa kertaa huolissani ja peloissani, kuin sinä keskiviikkona olin. Päädyimme kaverini kanssa vuokraamaan auton ja yöpymään toisessa hotellissa, sillä kisahotelli oli älyttömän kallis. Säästimme näin paljon rahaa, mutta vastineeksi saimme hieman stressiä. Ensimmäisessä autovuokraamossa meitä huijattiin hinnan kanssa ja päätimmekin vaihtaa. Toinen autovuokraamo puolestaan osoittautui hyvin kyseenalaiseksi paikaksi ja olen itse asiassa melko varma, että vuokrasimme automme rikollisilta. He yrittivät vakuutusasioihin vedoten ottaa kuvia luottokorteistamme ja passeistamme, mutta kielsimme sen jyrkästi. Pikku sydämen tykytysten jälkeen pääsimme kuitenkin ulos turvallisesti ja hyvän auton kanssa.

Ujostutti

Sen jälkeen autoilimme iloisesti huoltoasemalle tankkaamaan uuden menopelimme. Kaikki sujui kivasti siihen asti, kunnes oli aika maksaa. Jotenkin se antamamme 20 dollarin seteli katosi hyvin nopeasti ja yhtäkkiä myyjän kädessä olikin 1 dollari. Vänkäsimme vihaisesti ja vannoimme maksaneemme 20 dollaria, ja lopulta myyjä antoi periksi ja maksoi kiltisti myös vaihtorahat. Ihme touhua.

Kun olimme treenanneet (ja hikoilleet!!!) pari tuntia hallilla, ajelimme takaisin hotellille. Keskellä moottoritietä meidät kuitenkin pysäytti poliisi, joka ei puhunut kunnolla englantia, mutta käski meidät poliisiasemalle ja määräsi 150 dollarin sakot. Olimme molemmat siinä vaiheessa melko peloissamme, mutta hymyilimme nätisti ja heitimme poliisisedän kanssa vähän vitsiä. "Turisteja ollaan hei, badminton badminton, amigos senioooor!" Jotenkin saatiin sitten puhuttua itsemme tilanteesta pois 40 dollarin käteismaksulla, joka päätyi kyllä aivan varmasti poliisisedän omaan taskuun...

Kun vielä illalla ravintolassa tarjoilija yritti ottaa vähän extramaksua ja minä aloin kyllästyä pahasti tuijotuksiin ja miesten tunkeilevaan käytökseen, oli helppo päätös pysytellä loppureissu hotellilla ja hallilla. Ymmärrän kyllä olevani todella valkoinen ja herättäväni siksi huomiota tuolla päin maailmaa, mutta ihmisten käytös oli niin tunkeilevaa ja ahdistavaa, etten ollut osannut ollenkaan varautua.

Puolivälierän jälkeen oli hyvä fiilis! Ps. paita ei oikeasti ole tummanpunainen, mutta hiki...
En koko reissun aikana päässyt yli jet lagistä ja heräsin joka aamu ennen kuutta. Mutta onneksi oli onnelliset aamukävelyt biitsillä <3
Jos Guatemalassa pallot olivat nopeat, niin Meksikossa ne sitten puolestaan olivat todella hitaat. Myös suuri ja areenamainen halli oli melkoisen täydellinen vastakohta Guatemalan pienenpienelle hallille. Olin ensimmäisenä treenipäivänä melko pihalla ja kiukuttelinkin jo, että ei tästä nyt kyllä mitään tule. Meksikossa oli myös aivan tajuttoman kuuma ja se hikoilun määrä oli ihan järjetöntä. Ikinä ennen en ole saanut t-paitaani märäksi vain istumalla paikoillani. Se on kummallista, miten olosuhteet muuttavat koko pelin aivan erilaiseksi ja siksi onkin osattava muuttaa omaa taktiikkaansa olosuhteiden mukaan.


Minä, Telma Santos ja Telmalle semifinaalissa hävinnyt Fabiana Silva. Oma semifinaalivastukseni ei palkintojen jakoon saapunut, eikä varmasti moikkaa minua enää ikinä... Olen kuulemma huijari ja hirveä ihminen, mutta sellaista sattuu ja onneksi peleissä on tuomarit :)

Finaalin jälkeen pääsin vihdoin biitsille ja onnellisuus kai näkyy naamasta :D
Jälleen kerran voin onneksi taas todeta, että loppu hyvin, kaikki hyvin. Kisat menivät paremmin kuin osasin odottaakaan ja oikeastaan harmittamaan jäi vain se, etten päässyt nauttimaan kunnolla paratiisista. Elin viikon uskomattoman kauniissa paikassa onnellisten lomalaisten keskellä, mutten päässyt itse oikein sisälle siihen tunnelmaan. Tuntui vähän siltä, että olin siellä, mutten kuitenkaan ollut siellä. Onneksi viimeisenä päivänä finaalimatsin jälkeen sain makoilla rauhassa auringossa ja kävellä rannalla valkoisella hiekalla. Se oli muuten onnellinen hetki se.
Näitä hetkiä palmun alla makoillen ja lueskellen olisi saanut olla enemmänkin!

xxx
Airi

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Stories and pictures from Guatemala

Moi!

Olen päässyt onnellisesti takaisin Tanskaan ja taistelen jet lagin kanssa. Lensin Cancunista Dusseldorfiin Euroopan aikaa yöllä, mutta Meksikon aikaa päivällä, joten en tietenkään saanut nukuttua lennolla ollenkaan. Olin siis kotona eilen aamulla ja onnistuin jotenkin pysymään hereillä iltaan saakka, mutta sammuin klo 19 ja heräsin vasta herätyskelloon 6.30 tänään aamulla. Olo on kuin zombiella, mutta nyt on vain hymyiltävä ja yritettävä elää kuitenkin normaalin rytmin mukaan. Aamutreeneistäkin selvisin (juuri ja juuri), joten kyllä tämä tästä!

Hello!

I am back in Denmark fighting with jet lag. I flew from Cancun to Dusseldorf during the night in European time but during the day in Mexican time, so of course I didn't sleep at all. I was home yesterday morning and somehow managed to stay awake until the evening but then fell asleep at 7pm and woke up again at 6.30 when my alarm clock went on. Right now I feel like a zombie but I just have to smile and try to get back to the normal rhythm. I also survived the training this morning so I feel like everything's gonna be fine soon!


Guatemalasta ja Meksikosta jäi käteen hyvien rankingpisteiden lisäksi monta tarinaa ja paljon hauskoja kokemuksia. Osa kokemuksista ei ehkä ollut niin hauskoja sillä tapahtumahetkellä, mutta nyt näin turvallisesti kotona ja kaikesta selvinneenä hymyilyttää jo. Lueskelin kyllä etukäteen Suomen ulkoministeriön tiedotteita ja muita infoja Guatemalasta ja Meksikosta ja sain sen käsityksen, että hieman vaarallista saattaa olla. Optimistisesti ajattelin kuitenkin, että eihän se nyt niin paha voi olla, ei hätää! Noh...

I left Mexico and Guatemala with not only good ranking points but also with many stories and funny experiences. Some of those experiences were probably not the funniest at the moment they happened now that I'm home and safe it's easy to laugh about them. I actually read some information about Guatemala and Mexico on the internet already before the trip and found out it might be a bit dangerous there. However, I was very optimistic and thought that it can't be so bad! Well...

I was expecting mostly this...
Guatemalassa saatiin heti ensimmäisenä päivänä treenien jälkeen kyyti hallilta hotellille paikalliselta pariskunnalta. Heidän seitsemästä (vai oliko niitä jopa yhdeksän) lapsestaan osa kai osallistui turnaukseen ja siksi he pyörivät hallilla. Änkeydyttiin viiden ihmisen voimin pienen auton takapenkille, mutta Guatemalassa kaikki on vissiin sallittua. Opin tuon automatkan aikana, että en missään nimessä saa lähteä hotellilta yksin, enkä varsinkaan matkustaa ikinä taksilla yksin. Nämä ohjeet kerrottiin hyvin vakavalla äänen painolla ja ymmärsin, että tästä ei ehkä tulekaan niin leppoisa reissu.

On the first day in Guatemala we got a ride from the hall back to the hotel from a very nice local couple. Some of their kids were playing in the tournament as well so that's how we found them at the hall. We were five people sitting on the back seat of a very small car but I guess in Guatemala nothing is illegal. On that short drive to the hotel I learnt that I'm not aloud to leave the hotel alone and especially not take a taxi alone. I realized that I have to take this advice very seriously and that this trip is probably not gonna be so easy after all.


Probably my favorite pic of all! :D
Guatemalassa aika kului siis lähinnä hotellihuoneessa, hallilla ja parina päivänä kisan jälkeen myös hotellin uima-altaalla. Toki välillä hiippailtiin tyttöjen kanssa läheiseen ostoskeskukseen syömään, mutta muuten ei ulkona liikuttu. Syömään mennessäkin otettiin mukaan vain sen verran rahaa kuin tarvittiin, ihan vain varmuudeksi.

So in Guatemala I spent most of the time at the hotel, in the hall and the couple of days after the tournament also by the pool at the hotel. Well of course we sometimes sneaked to the shopping mall nearby to eat with the girls but other than that we never went outside. 

"I will go out like this so no one will pay any attention to me!" "Hmm...so you really think no one will pay attention to you if you look like THAT???"
Ruoka oli.....noh, pääosin aika roskaa. Kasvikset ja salaatti ovat sielläpäin hyvin vähissä ja sipsit sen sijaan ihan perus ravintoa - ja sen kyllä huomaa myös ihmisten ulkonäöstä. Ylipaino on kovin yleinen vaiva ja hirveän montaa normaalipainoista ihmistä ei siellä näkynyt. Aika surullista ja sairasta. Itse en kuitenkaan liikaa halua kisamatkoilla ruoasta stressata, sitä syödään mitä saa ja tärkeintä on pitää huoli riittävästä energian saannista. Sitä paitsi tuossa vaiheessa iloitsin vielä niistä käsintehdyistä maissitortilloista ja nachoista, olihan ne nyt älyttömän hyviä!

The food was......well, mainly very unhealthy. Vegetables and salad were hard to find but instead chips were a very common meal - and you could see that by the looks of the local people. Pretty much everyone was overweight and I didn't see too many fit people there. I find that very sad and sick. Myself, I don't want to stress about food too much while playing tournaments and I think the most important thing is to eat enough. Besides, at that point I was still very much enjoying the hand made nachos and tortillas, they were so so good!

I can't remember why I took this pic... But let's say that for the reason that all the nachos went straight to my abs haha :D
Mitään pelottavaa Guatemalassa ei minulle sattunut, ja hyvä niin. Mitä nyt vähän kiire yhteen peliin tuli, kun kyytini juuttui liikennekaaokseen... Autoja oli niin älyttömästi ja kaikki ajoivat ihan miten lystäsivät. Joku poliisi siellä kaaoksen keskellä yritti viittoilla, mutta eipä se kovin paljoa näyttänyt tehoavan. Kuulin myös lisää kauhutarinoita paikalliselta pelaajalta siitä, miten joskus liikenneruuhkassa saattaa joutua pysähtymään ja sitten joku voi tulla ja koputtaa aseella ikkunaan vaatien rahoja, puhelinta ja kaikkea muuta arvokasta. Kysyin, että onko hänelle itselleen käynyt näin ja vastaus oli, että tottakai ja muutamankin kerran!

Nothing too scary happened to me in Guatemala which is great of course. Well yeah, one day I was in a little hurry to match since my bus got stuck in the traffic. There was a crazy amount of cars driving around without any traffic rules. I also heard more horror stories from a local player about how you sometimes get stuck in the traffic, have to stop the car and someone comes and knocks on your window with a gun asking for your money. I asked if that ever happened to the guy and the answer was that of course, more than just once!

Jännittävää Guatemalassa oli myös itse pelaaminen. Korkealla merenpinnan yläpuolella pallot olivat todella nopeat ja hengittäminen raskasta. Hallin kova betonilattia aiheutti myös kovia tärähdyksiä ja siten kipuja lihaksiin ja niveliin. Semifinaalimatsissani sippasin pahemmin kuin ikinä ennen, keuhkoihin koski ja olin aivan loppu. Istuin pelin jälkeen hallin katsomossa tunnin paikoillani pystymättä mihinkään muuhun kuin kännykällä pelaamiseen. Sen jälkeen siirryin hotellille koko loppu päiväksi tekemään samaa. Jalat kramppailivat ja pää oli huurussa, melkein kuin kuumeessa olisin ollut. Siinä vaiheessa en uskonut olevani iskussa Meksikossa jo neljän päivän päästä ja hieman huoletti...

Also playing in Guatemala was pretty interesting. High above the sea level the shuttles were extremely fast and breathing was hard. The hard concrete floor of the hall also caused me pain in my muscles and joints. In my semifinal match I got more tired than ever before, my lungs were hurting and I was totally dead. After the match I sat in the hall for hour not able to do anything but play with my phone. After that I got back to the hotel to do the same thing. My legs were cramping and my head was aching as if I had fever. At that point I didn't think I would be able to play well in Mexico already in four days and I was a bit worried...




Kisa siis loppui lauantaina ja sunnuntaina Guatemalassa olikin presidentin vaalit. Silloin oli erityisen tärkeää pysytellä hotellilla turvassa, ja niin me teimmekin. Kävin kevyesti juoksentelemassa hotellin punttisalilla, venyttelin ja foam-rollailin lihaksiani ja chillailin muiden kanssa uima-altaalla. Aurinko oli polttavan kuuma ja levittelinkin huolellisesti aurinkorasvaa......kaikkialle paitsi naamaani. Tämä unohdus oli suuri moka ja illalla olin petteri punakuono.

So the tournament ended on Saturday and Sunday was the day of their presidential elections. It was very important to stay at the hotel that day to be safe and so we stayed there. I went for a little run on a treadmill at the hotel gym, did some stretching and foam rolling for my muscles and relaxed by the pool with the other players. The sun was very hot and so I made sure to use sunscreen......but forgot to apply it on my face. That was a big mistakes and in the evening my face was very red and burnt.




Maanantaiaamuna kävimme aamulla treenaamassa pari tuntia, minä hyvin kevyesti edelleen todella jumisten ja kipeiden jalkojeni takia. Oli kuitenkin kivaa saada pelailla vähän. Loppupäivän chillailimme taas huoneessa ja altaalla, söimme hyvin ja juhlistimme yhden kaverin synttäreitä. Illalla oli taas kevyen keskivartalotreenin, venyttelyn ja lihashuollon aika. Päivä oli jotenkin todella ihana, rauhallinen ja onnellinen. Juuri sitä mitä sillä hetkellä yliväsyneenä ja loppuun palaneena tarvitsinkin. Illalla nukahdin hymy kasvoillani.

Tiistaina olikin sitten aika matkustaa kohti Meksikoa. Meksikossa haasteita riitti, mutta niistä kerron lisää myöhemmin... :)

On Monday morning we went to the hall to practice for a couple of hours. I chose to do quite an easy practice as my legs were still very stiff and not recovered at all. It was good to play a little bit, though. The rest of the day we were chilling by the pool again, ate well and celebrated one guy's birthday. In the evening it was time to do some core training, stretching and foam rolling again. The day was somehow very lovely, relaxing and happy. That was just what my overly tired body and mind needed at that point. In the evening I fell as sleep with a smile on my face.

On Tuesday it was time to travel to Mexico. Many crazy things happened in Mexico but I will write about them later... :)

Some random guy obviously wanted to join me in the photo... 
xxx
Airi

maanantai 14. syyskuuta 2015

Exhausted but happy

Moi!

Kaksi viikkoa on nyt takana täällä Amerikan mantereella ja huomenna on vihdoin aika matkata takaisin kotiin. Nämä kaksi viikkoa ovat olleet hulluja ja mahtavia, mutta samaan aikaan todella kuluttavia. Juuri nyt olen niin väsynyt, että äsken Subwayssa nousi kyyneleet silmiin ihan vain siksi, että kiltti myyjä antoi minulle extra paljon guacamolea.

Kisat täällä sujuivat paljon paremmin kuin osasin edes toivoa. Olin kyllä pelannut treeneissä aivan älyttömän hyvin koko elokuun, mutta jostain syystä en uskaltanut siltikään odottaa liikoja. Heti ensimmäisen matsini jälkeen Guatemalassa kuitenkin tiesin, että nyt muuten sujuu ja mikä vain on mahdollista. Semifinaaliin pääsy ja maailmanlistalla sijalla 30 olevan pelaajan voittaminen Guatemalassa oli minulle iso juttu. Täällä Meksikossa finaaliin yltäminen kruunasi sitten vielä kaiken.



Matkaan lähtiessäni tiesin, että olosuhteet ovat täällä hyvin erilaiset tuttuun Eurooppaan verrattuna. Siltikin pallojen nopeus ja hengittämisen raskaus korkealla merenpinnan yläpuolella Guatemalassa yllätti. Pikku shokkina tuli myös tämä Meksikon hillitön kuumuus ja kosteus. Tällaisissa olosuhteissa en ole ennen pelannut ja vaikka koenkin olevani fyysisesti melko vahva ja hyvässä kunnossa, niin tällä reissulla olen sipannut peleissä pahasti. Toisaalta olen myös pelannut elämäni parasta peliä, pitkiä ralleja kovalla tempolla, joten selvähän se on, että jossain tuntuu.

Juuri nyt päässäni on aivan liian monta ajatusta ja tarinaa, jotka haluaisin jakaa. Niiden aika olkoon kuitenkin myöhemmin. Kuviakin löytyy hirveä määrä, mutta niitäkin julkaisen sitten myöhemmin tarinoiden ohessa.


Viimeisen kahden viikon aikana olen pelannut kaksi kisaa ja yhdeksän peliä, latautunut ja valmistautunut huolella jokaiseen matsiin, jännittänyt, intoillut, nauttinut pelaamisesta aivan älyttömästi, pyörinyt iltaisin sängyssä jännittäen seuraavan päivän matseja, herännyt joka aamu viimeistään kuudelta (kiitos jet lag <3), hikoillut enemmän kuin ikinä, hengästynyt ja hyytynyt peleissä pahemmin kuin ikinä, antanut kentällä kaikkeni, suututtanut yhden vastustajan totaalisesti, kärsinyt lihasjumeista ja krampeista sekä kokenut suuria tunteita laidasta laitaan.

Nyt olen uupunut, mutta onnellinen. En jaksaisi enää latautua yhteenkään peliin ja onneksi ei juuri nyt tarvitsekaan. Sitä paitsi minulla ei ole enää yhtäkään puhdasta pelipaitaa. Ihanaa mennä huomenna takaisin kotiin, tai siis ainakin melkein kotiin, Tanskaan.

Kiitos jälleen kerran kaikille tsempeistä ja kannustuksesta, ne merkitsee niin kauhean paljon!
Ja nyt mua melkein itkettää taas.



In English:

Hello

Two weeks behind here in America and tomorrow it's finally time to go home. These two weeks have been crazy and amazing but at the same time very wearing. Right now I am so exhausted that I got tears in my eyes in Subway when the waitress was so nice that she gave me some extra guacamole.

The tournaments here went better than I could ever even hope for. I had been playing very well in trainings the whole August but somehow I still didn't dare to hope for too much. But right after my first match in Guatemala I knew that I'm doing great and anything is possible now. Making it into the semifinals and beating the number 30 in the world was a big step for me. And making it into the final here in Mexico made this trip even better.

Before the trip I knew that the conditions here might be very different compared to what I'm used to in Europe. Even so, the speed of the shuttles and the difficulties with breathing I had in Guatemala really surprised me. A little shock was also the extreme heat and the humidity here in Mexico. I have never played in this kind of conditions before and even though I feel like I'm physically quite strong, I must admit I have been very tired on the court here. On the other hand, I have also played my best game ever with long rallies and high tempo so no wonder it feels tough.

Right now I have way too many thoughts and stories running through my head. But I will share them later. I also have a crazy amount of pictures but I will post them later as well.
During these two weeks I have played two tournaments and nine matches, prepared carefully for all of my matches, been nervous and excited, enjoyed badminton so so much, struggled to fall asleep at nights thinking about my coming matches, woken up every single morning latest at 6 (thanks to jet lag <3), been sweating more than ever, made one of my opponents super angry, suffered from sore muscles and cramps and experienced all kind of great emotions.

I am exhausted but happy. I don't have the power to prepare myself for even one more match but luckily I don't even need to right now. Besides, I don't have even one clean t-shirt left. So nice to go back home, or almost home, tomorrow.

Once again, thank you very much for all the support, it means a lot to me!
And now I almost feel like crying again.
xxx
Airi

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Good morning from Cancun

Moi!

Tästä tulee elämäni ensimmäinen puhelimella tehty blogipäivitys, mutta toivotaan että silti edes jollain tapaa järkevä...

Saavuin eilen illalla tänne Mexicon Cancuniin ja siitä asti olen vain hokenut huonekaverilleni, että tämä paikka on epätodellinen, mitä ihmettä, en tajua, miksi tällainen on edes olemassa ja että siis häh! Sanat ei riitä kuvailemaan kaikkea tätä valkoista hiekkaa, turkoosia vettä ja palmuja. Eikä todellakaan niitä jättimäisiä viiden tähden hotelleja, joiden ohi ajeltiin 20 minuuttia eilen illalla. Tämä on vaan jotain aivan hullua!

MUTTA. Tämä ei siis ole loma, valitettavasti. Me yövymme halvimmassa hotellissa, minkä löysimme (paitsi että tämä on silti hienoin hotelli, jossa ikinä olen ollut). Viiden tähden kisahotelliin ei ollut varaa. Myös hotellin kolme uima-allasta, baarit, delfiiniseikkailut ja muut saavat jäädä nyt välistä. Se ei kuitenkaan suuremmin harmita, sillä olen super innoissani huomenna alkavasta kisasta!

Pelaan täällä siis Mexicano Internationale -kisan, joka on series-tasoa, eli astetta heikompi kuin viime viikon Guatemalan kisa. Pelit alkavat huomenna, ja pelaan ensimmäisellä kierroksella meksikolaista tyttöä vastaan. Hänestä en tiedä yhtään mitään, mutta huomennahan se sitten selviää.

Kaiken kaikkiaan fiilis on nyt loistava! Lepäilin pari päivää Guatemalan kisan jälkeen, sillä väsähdin kisasta pahemmin kuin ikinä. Semifinaalipelini jälkeen olin pahasti loppu. Korkeus merenpinnasta teki hengittämisen pelissä vaikeaksi, lihakset menivät aivan tilttiin ja päässä heitti. Makoilin sen illan vain sängyllä ja yritin olla liikkumatta, jotta jalat eivät kramppaisi. Onneksi nyt on fiilis taas hyvä ja onni on myös se, että ollaan palattu merenpinnan tasolle. Happea saa siis ehkä paremmin täällä, mutta toisaalta ongelma täällä on järjetön kuumuus ja kosteus... Mutta hienoja kokemuksiahan nämä ovat ennen kaikkea!

Nyt lähden hallille treenaamaan ja muuten vain valmistautumaan huomiseen. Täytyy kai se vähän nauttia maisemistakin välillä. Jos en pelaisi sulkapalloa, en ikinä olisi päässyt näkemään mitään tällaista. Olen kiitollinen, olen onnekas, olen onnellinen.

xxx
Airi

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Guatemala International Challenge and the first semifinal on the challenge level

Tällä viikolla olen...

...matkustanut ensimmäistä kertaa Amerikan mantereelle

...oppinut, että Guatemalassa ei saa liikkua yksin ulkona, jos haluaa säilyä hengissä ja säilyttää omaisuutensa

...viettänyt siis paljon aikaa hotellihuoneessa ja hallilla

...pelannut elämäni ensimmäistä kertaa challenge-tason kisan puolivälierässä

...ja välierässä

...voittanut maailmanlistan sijalla 72 olevan tytön

...ja myöskin sijalla 30 olevan tytön

...pelannut niin hyvin ja antanut kentällä niin paljon, etten vain yksinkertaisesti pystynyt enempään

...antanut kentällä kaikkeni ja taistellut jaksamisen äärirajoilla kovemmin kuin ikinä ennen

...pohtinut, johtuisiko pelaamisen rankkuus sijainnista korkealla merenpinnan yläpuolella eli ohuesta ilmasta, vain niin älyttömän kovista matseista vai ehkäpä näiden kahden yhdistelmästä

...kärsinyt hallin kovasta betonilattiasta ja sen aiheuttamista polvi-, nilkka-, selkä- ja lihaskivuista

...ollut maailman onnellisin voitokkaan puolivälieräpelini jälkeen

...tuntenut suurensuurta kiitollisuutta niistä tsemppiviesteistä, joita olen saanut!

Yhteenvetona voin sanoa, että viikko on ollut aika hullu ja ihan mahtava. Olen vähän väsynyt, tai aika paljonkin, ja sekä kroppa että mieli ovat tilassa nimeltään overused. Huomisen ja ylihuomisen ohjelmassa taitaakin olla lähinnä hotellin spa-osastolla loikoilua, lihashuoltoa ja muuta rentoilua. Tiistaina matka jatkuu kohti Meksikoa ja kisa siellä alkaa torstaina. Sitä ennen on siis pakko saada mieli ja kroppa nollattua.

Tämän loppuillan aion loikoilla kaikessa rauhassa, höpötellä tyttöjen kanssa ja tekisi kyllä mieli kipaista jätskillekin. Kisan aiheuttamat adrenaliiniryöpyt ja innostusjännitys varmaankin katoavat tällä tavalla kaikista nopeiten ja ymmärrän ehkä pian paremmin sen, miten hyvin tällä viikolla pelasinkaan!

Ja lopuksi haluan kiittää tsempeistä ja onnitteluista, ne tuntuu niin hyvältä etten osaa edes sanoa! :)

Loppuun pari klippiä tämän päivän semistä. Kikateltiin tyttöjen kanssa hieman tuolle lopun kompuroinnilleni... Kolmannen erän loppupuolella jouduin tosiaan taistelemaan, että pysyin enää edes pystyssä :D




A little video clip from my semifinal. I laughed so much when I saw that clumsiness in the end... At the end of the third set it was so hard to even stay up :D

This week I have...

...travelled to America for the first time in my life

...learnt that it's dangerous to walk alone outside in Guatemala

...and so spent a lot of time in my hotel room and in the badminton hall

...played for the first time in a quarter final in a challenge level tournament

...and also in a semifinal

...beaten a girl ranked as number 72 in the world

...and also a girl ranked as number 30 in the world

...played so well and given so much of myself on court that I honestly couldn't have done more

...given all I had on court and fought harder than ever before

...wondered if the altitude and the thin air is the reason for why I get so extremely tired when playing

...or maybe the altitude combined with the fact that my matches have been so tough and the rallies so long

...suffered from pain in my knees, ankles, back and all the muscles thanks to the hard concrete floor of the hall

...been the happiest girl on earth after winning my quarter final match

...felt extremely happy and grateful for the messages I've received!

All in all, I must say that this week has been crazy and amazing. I feel exhausted and both my mind and body are overused. Tomorrow and Monday I am planning to spend mostly at the spa here at the hotel and do some stretching and other easy exercises to help my body to recover. On Tuesday my journey continues towards Mexico where the tournament starts on Thursday. That's why it's very important to get my body and mind back on track as soon as possible.

The rest of the night today I will just relax and take it easy, chill out with the girls and actually I also really feel like going for an ice cream. I think this is the best way to get rid of the extra adrenaline and excitement the tournament caused. Maybe I will also soon realize better how well I've actually played this week! 

Lastly I want to say thank you for the support and nice messages during the tournament. I don't even have words to describe how much the support means to me! :)

xxx
Airi

perjantai 4. syyskuuta 2015

GOOD NEWS

Moi ja terkkuja Guatemalasta

Pelasin eilen super hyvin, voitin kaksi matsia ja myöhemmin tänään on vuorossa puolivälierä! Ensimmäisen kierroksen matsissa voitin kisan seitsemänneksi sijoitetun Brasilian Fabiana Silvan (maailmanranking 72) suoraan kahdessa erässä 21-13, 21-12. Olen todella tyytyväinen tekemiseeni tuossa pelissä! Olin taktisesti hyvä ja pelasin fiksusti minikokoista tyttöä vastaan, niin ettei hän vain millään ehtinyt nurkasta nurkkaan. Toisen kierroksen matsissa vastus olikin sitten helpompi, ja voitin tämän nuoren USA:n pelaajan 21-4, 21-4. Montaa virhettä en siis tehnyt, mikä on todellakin positiivinen juttu näissä vähän kummallisissa olosuhteissa!

Tänään vastaan tulee USA:n Iris Wang, joka on maailmanrankingissa sijalla 30. Kova on siis vastus, mutta olen täysin valmis tekemään tosissani duunia kentällä! Ja tämähän on minulle ensimmäinen puolivälieräpaikka challenge-tason kisassa, super siistiä. :)

Tämä jet laginen tyttönen on taas ollut hereillä jo kello 5.30 lähtien, aamupalat on syöty ja nyt lähden hotellin puntille ottamaan pikku hien pintaan. Iltapäivällä on sitten helpompi saada kroppa käyntiin, kun ei ole koko päivää makoillut.

Se on siis VAMOS!!



Hello and greetings from Guatemala

I played very well yesterday, won two matches and made it to today's quarter finals! In the first round I beat the 7th seeded Brazilian girl Fabiana Silva (world ranking 72) 21-13, 21-12. I'm very happy with my performance in that match. In the second match I played a young girl from USA, and won 21-4, 21-4. 

Today I will play against Iris Wang, also from USA. She's currently ranked as number 30 in the world so it's gonna be a tough match! However, I am ready to work hard in my first ever quarter final in a challenge tournament. :)

Due to the jet lag I woke up at 5.30 again this morning. Now I've eaten my breakfast and it's time to hit the gym and wake up my body a little bit. It's much easier to play in the afternoon if I have done something else than just sleeping the whole day.

So......VAMOS!!

xxx
Airi