sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Back from Wales, next up Ireland

English version below...

Moi!

Walesistä kotiuduttu, pitkät yöunet nukuttu ja pari treeniäkin jo tehty. Walesin kisa ei tuottanut ihan sitä toivottua tulosta, mutta mun on pakko sanoa rehellisesti, että vastustaja oli kova. Tanskan Anna Thea Madsen oli tällä viikolla älyttömän hyvä, niin hirveän nopea, paine lyönneissä oli huippu ja montaa virhettä ei kyllä mua vastaan tehnyt. Ekassa erässä vielä melkein pysyin mukana, mutta tokassa en. Hävisin 21-15 ja 21-9, ei kaunis tulos ollenkaan. Sanoin heti matsini jälkeen, että toi tyttö muuten voittaa tän koko kisan, se on ihan liekeissä! Ja niinhän se voittikin. Ja mä puolestani haluan tulla yhtä nopeaksi ja hyväksi!

Cardiff at night was so pretty and I was so in love
On muuten tavallaan hauskaa, miten jääräpää osaan välillä olla. Tämänkin tappion otin toki ihan rauhassa, pohdin valmentajan kanssa mikä oli hyvää ja mikä ei, ymmärsin ja hyväksyin kehityksen kohteet pelissäni ja olen asian kanssa ihan okei. Se nyt vaan on näin, ei siinä kiukuttelu auta. Eikä mua suututa, lähinnä motivoi tulla paremmaksi ja työstää niitä kehityksen kohteita. Mutta silti mun oli pakko mennä ja juosta aivot pihalle. Onneksi hallissa oli punttisali ja juoksumatto. 50 minuuttia täysillä (ehdin 11km) ja johan helpotti. Ja oliko mitään järkeä? EI. :D

Mun kisat Walesissä loppui siis harmillisen lyhyeen, mutta onneksi Cardiff oli super kiva kaupunki ja oli ihanaa kävellä siellä jouluvalojen värittämillä kaduilla ja ihastella joulumarkkinoita ja muuta kivaa. Jos aikaisin häviämisestä pitää väkisin jotakin positiivista keksiä, niin se on kyllä juurikin se, että sitten on aikaa nähdä muutakin kuin halli ja hotelli. Toisaalta mikään ei korvaa sitä ärsytyksen määrää, kun on ulkona kisasta ja on pakko järjestää treenit itselleen, koska valmentaja käskee... Kiltisti kuitenkin tehtiin kaverini kanssa parin tunnin aamutreeni perjantaina ennen kaupungille suuntaamista. Näin jälkikäteen ajateltuna olen todella ylpeä ja iloinen, että treenit tuli tehtyä!
Travelling is so much more fun when you have someone to laugh with :)
Nyt olen siis taas Tanskassa reissattuani eilen koko pitkän päivän. Ja eipä tässä taas montaa päivää ehdi välissä olemaan, kun keskiviikkona suuntaan jo kohti Irlantia. Nyt on siis otettava näistä päivistä kaikki irti! Valmentajani mielestä se tarkoittaa 6 tuntia treeniä päivässä, mä taas haluaisin nukkua pitkään, katsella leffoja, syödä hyvin ja nauttia. Mä luulen, että mun valmentaja on vähän hullu ja mä olen vähän mukavuuden haluinen, mutta jos se potkii mua kovasti ja mä pistän vähän vastaan, niin me päästään varmaan hyvään kompromissiin.

Myönnän, että reissuväsymys alkaa taas pikkuhiljaa painaa, mutta onneksi intoakin vielä riittää. Tuntuu vain välillä, ettei tekisi mieli väsyttää itseään yhtään lisää treenaamalla kovaa, mutta toisaalta tiedän miten tärkeää se kova duuni on. Ensin tehdään hommia räkä poskella, sitten kevennetään ja sitten loistetaan kisoissa. Niin se menee ja tiedän pystyväni siihen, kunhan motivoin itseäni ja annan valmentajan potkia minua eteenpäin. Jos mä uskoin joulupukkiin monta vuotta, niin miksen uskoisi itseeni muutamaa sekunttia?

Joten nyt unille ja huomenna intoa täynnä aamutreeneihin! Pari päivää on painettava kiltisti töitä ja sitten pääsee taas nauttimaan siitä kivasta osuudesta ja poimimaan työn hedelmiä - eli siis kisaamaan. 

Kirjoittelen pian taas lisää, moimoi!

Hello!

I'm back home from Cardiff. Unfortunately the tournament in Wales didn't go as I was hoping for but I must honestly admit that my opponent played very well. Anna Thea Madsen played amazingly well this week, she was so fast and didn't make many mistakes. In the first set I could almost keep up with her but in the second set I couldn't do much anymore. Losing 21-15, 21-9 is not a beautiful result. After my match I told my coach that I think Anna Thea is gonna win the whole tournament, she's on fire. And she did win. And I didn't win but I got more motivation to be as fast and good as she is!

It's kind of funny how stubborn I sometimes am. I was of course okay with losing, I analyzed my game with my coach, discussed the good and the bad in my game, understood and accepted the fact that I need to improve those things and I'm totally fine with that. It is what it is and whining doesn't really help. And of course I'm fine, I'm mostly just motivated to work on those things I need to improve. But still I had to go and run until I was DONE. 50 minutes on a treadmill made me feel better. And was it smart? For sure not. :D 

Fireworks in Cardiff!

Luckily Cardiff was a very nice city and I really enjoyed walking around in the city under the Christmas lights and visiting the Christmas markets. Of course it sucks to lose, especially when your coach strictly tells you to make sure you arrange training for those days you're not playing anymore... But no afterwards I'm happy I did a good training session on Friday morning before heading to the city.

Now I'm back in DK after a long day of travelling yesterday. And actually I only have a couple of days at home again before heading to Ireland on Wednesday morning. So that means I have to make the most of these days that I have now! My coach thinks it means training 6 hours a day whereas I would prefer sleeping long, watching movies, eating well and relaxing. I think my coach is a bit crazy and I'm a bit too self-indulgent, but I guess that if he's pushing me a lot and I try to fight back a little bit, we will find a good compromise.

I admit that I'm starting to feel all the travelling in my body but at the same time and super excited to play more tournaments. I just sometimes feel like I don't want to make myself even more tired by practicing a lot but on the other hand I know how important it is to work hard. First you work like crazy, then you take it easy and then you shine on the court. That's how it goes and I know I can do it. If I was able to believe in Santa Claus for many years, why couldn't I believe in myself for a few seconds?

So now I'm off to bed and tomorrow I will do my best in the morning training! Two days of hard work and then I can enjoy the best part of all this again - and that is playing tournaments.

I'll write more soon, byebye!

xxx
Airi

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Greetings from Cardiff!

English version below...

Moi ja terveisiä Walesin Cardiffista!

On taas tapahtunut niin kovin paljon, ettei pääni meinaa pysyä mukana. Pääosin kaikki tapahtunut on ollut oikein positiivista ja kivaa, mutta silti on vaikeaa rauhoittua. Hyörin siis jälleen ympäriinsä siinä kuuluisassa flow-tilassa, mutta niin sen täytyykin olla ja täytyy nyt vain antaa palaa! Kun tämä kiireisempi jakso taas helpottaa, kasaan varmasti ajatuksia jälleen vähän syvällisemmin ja perusteellisemmin tänne bloginkin puolelle. Mutta juuri nyt kerron sen, mihin pääni pystyy.
Nämä on niitä hetkiä, kun yleensä istun yksin, ajattelen liikaa ja olen kerrankin todella rauhassa. // These are the moments when I usually sit alone, think too much and feel so calm for once.
Viime viikon Skotlannin reissusta jäi tosi hyvät fiilikset ja tunsin pelanneeni parasta peliäni ikinä, ainakin ajoittain. Kotiin pääsin parin mutkan, yhden missatun bussin, lumimyräkän ja lentokenttähotelliyön jälkeen vasta sunnuntaina. Ehdin tehdä muutaman treenin ja pestä vaatteeni ennen kuin eilen oli aika lähteä jälleen reissuun...

Pakollinen Skotlanti-selfie! // Mandatory Scotland-selfie!
Matkustin eilen parin kaverini kanssa yhtä matkaa tänne Walesiin, ja matkaseura tuli kyllä enemmän kuin tarpeeseen. Meidän lentomme nimittäin peruttiin, mikä aiheutti tietysti pari extra tuntia lentokentällä, yhden missatun bussin ja super pitkän matkustuspäivän. Mutta porukassa nämä takaiskut ei tunnu ikinä yhtään niin pahoilta.

Tänään aamulla syötiin hyvä aamupala ja lähdettiin sitten kävelemään keskustaan ja etsimään ruokakauppaa. Cardiff on aivan ihana kaupunki ja saatiin hoidettua alta pois myös pakolliset nolot yli-intoilut. "Ääää kato tuolla on Primark! Ja Subway mä haluun syödä Subwayta! Ja JOULUPUKKI mennään moikkaamaan siis mä en kestä!" Mutta nyt kun tämäkin osuus on hoidettu, voin taas yrittää rauhoittua ja käyttäytyä kuin aikuinen. Ps. terveiset tädille passitarkastuspisteellä, että kyllä, olen ihan oikeasti jo 18-vuotias ja kyllä, pärjään yksin reissussa.

Onnellinen turisti Cardiffissa // One happy tourist in Cardiff
Nyt kun ruokakauppa ja gymi on löydetty, eväät ostettu ja aamujumpat tehty, voin vain chillailla. Illalla mennään vielä hallille vähän lyömään ja treenaamaan kevyesti ja sitten olenkin valmis huomiseen matsiin. Vastaan tulee (jo neljättä kertaa tänä vuonna.......) Tanskan Anna Thea Madsen, joka on mulle pelityyliltään todella paha vastus. Mä en kuitenkaan aio antaa yhtään siimaa ja olen valmis taistelemaan täysillä!

Tulokset, aikataulut ynnä muut täältä Walesistä löytyy TÄÄLTÄ :)

Skotlannin halli oli ihan mahtava! // The hall in Scotland was amazing!

Shortly in English:

Hello and greetings from Cardiff!

My life has been very busy again and I kind of feel like my head can't always keep up with all that's happening. I mean, everything that's happening is mostly very positive and fun but somehow I still find it hard to relax. So I'm just running around and enjoying life - and that's how it also should be at the moment I guess. These busy weeks will luckily be over soon and I promise to sit down and write more again then.

However, the tournament in Scotland last week went very well and I feel good about my game at the moment. After coming back from Scotland I only had two days at home and yesterday morning it was time to hit the road again.

So now I'm in Cardiff, Wales. My flight was cancelled yesterday and so it turned out to be a long day of travelling but luckily I didn't have to do it alone this time. And now I'm enjoying Cardiff which is such a nice city! I went for a walk in the city centrum this morning with my friend and we were both like "omg look there's Primark! And Subway I want to eat Subway! And look there's SANTA CLAUS we need to go and say hi to him oh my gosh this is so cool!". Now that I'm done with being silly and overly excited, I can relax and act like an adult again... Or at least try. :)

Today is mostly all about chilling, training a little bit and getting ready for my match tomorrow. I'm facing Anna Thea Madsen from Denmark (for the 4th time this year already......) and I find her style of playing very difficult. But I'm more than ready to fight and I'm for sure not gonna give up!

Results and schedule and all that can be found HERE :)

xxx
Airi

torstai 19. marraskuuta 2015

Just a quick little YIPPEE from Scottish Open GP

English version below...

Moi!

Tästä tulee tällä kertaa lyhyt ja ytimekäs päivitys, jonka suurin sisältö on pikkuinen ja iloinen JEE-sana. Voitin tänään täällä Skotlannissa Scottish Open Grand Prix -kisassa ensimmäisellä kierroksella kisan 7. sijoitetun Sveitsin Sabrina Jaquetin. Hän on maailman rankingissa sijalla 43 eli sain siis todella hyvän päänahan! Olen kovin iloinen ja tyytyväinen peliini tänään, koska taistelin niin hyvin ja onnistuin pelaamaan taktisesti fiksun pelin. Yhä edelleen meinasin jännittää ja ihmetellä vähän liikaa sitä, että mä oikeasti voin voittaa, mutta onneksi pää kuitenkin pysyi juuri ja juuri kasassa ja matsi hoitui kotiin.

Huomenna on vastassa japanilainen tyttö, joka on mulle entuudestaan tuntematon, mutta vakoilin tottakai hänen kisatuloksiaan vähän. Aikas kova tyttönen taitaa olla kyseessä, eli kovaa duunia on tehtävä huomennakin. Mutta mä olen siihen enemmän kuin valmis ja on kivaa päästä taistelemaan lisää!

Nyt aion rentoutua ja lukea höpönlöpö rakkauskirjaa, venytellä vähän ja valmistautua siten huomiseen. Sanoinko jo, että olen kovin iloinen pelistäni tänään? Taisin sanoa, mutta sanon uudestaan, koska olen vain niin iloinen. :)

Tuloksia täältä Skotlannin kisoista voi kurkkia ja seurailla TÄSTÄ KLIKKAAMALLA

Ps. Suomessa pelataan tänä viikonloppuna Finnish International -kisa Ruskeasuolla Helsingissä. Siellä on tulessa monen monta suomalaista huippupeluria sekä tietysti myös paljonpaljon kovia pelaajia muistakin maista, joten kannattaa mennä katsomaan kisoja! Kisan tuloksia ja aikatauluja pääset katselemaan TÄSTÄ KLIKKAAMALLA

In English:

Hey!

This post is not gonna be too long, I just want to share my good news and say YIPPEE. I won my first round match here in Scotland in Scottish Open Grand Prix today against Sabrina Jaquet from Switzerland. She is currently ranked as number 43 in the world so that was a very good win for me. I am super happy about my game today since I managed to play tactically well and fight well. I still get nervous and confused in these matches when I suddenly realize that "oh my gosh I can actually win this!" but luckily I could keep my head together today.

Tomorrow I'm facing a girl from Japan. I don't know her at all but of course I checked some of her results and it looks like I'm gonna have to work very hard tomorrow as well. But I'm more than ready for that and I'm so excited to get on court and fight again!

Now I'm just gonna relax, read my book, stretch a bit and get ready for tomorrow. Did I already say that I'm super happy about my game today? I guess I did but I'll say it again as I'm just so happy. :)

You can follow the results from this tournament HERE

xxx
Airi

torstai 12. marraskuuta 2015

My little happy bubble

English version below...

Moi!

Seuraavaan kisaan on enää viikko ja sitä ennen on vielä ohjelmassa liigapeli. Valmistautuminen on sujunut juuri niinkuin halusinkin, ja odotan tulevia kisoja niin kovin innolla. Olen painanut kovasti ja tunnollisesti hommia nämä pari viime viikkoa - toisin sanoen treenannut hyvällä asenteella, syönyt säännöllisesti ja fiksusti sekä nukkunut ja levännyt hyvin. Lisäksi olen iloinen siitä, miten hyvin olen saanut hoidettua kaikki muutkin tärkeät asiat, ja nyt pitäisi olla suurin piirtein kaikki valmistelut kunnossa seuraavan neljän viikon kisarumbaan. Toisin sanoen olen siis elänyt taas vaihteeksi kuplassa.

Kun puhun eläväni kuplassa, tarkoitan sitä tunnetta, kun elämä pyörii suurin piirtein akselilla treenit-ruokaa-lepo-treenit-unta. Tähän kuvioon kuuluu tietysti myös kisareissujärjestelyjen hoitaminen itse, mentaalipuolen treenien ja "kotiläksyjen" tekeminen, yleistä asioiden hoitamista, kropan huoltamista ja sen sellaista. Kaikki siis pyörii sulkapallon ympärillä todella tiukasti. On vain se pieni kupla, jossa olen minä ja urheilu.

Mun on hyvä olla tällaisessa tilassa. Treenit ja pelit sujuu, opin älyttömästi koko ajan ja on helppoa olla motivoitunut, kun kaikki tuntuu menevän eteenpäin. Onnellisuuden kuplaksihan tätä siis voisi kutsua kohdallani. On helpottavaa tietää olevansa hyvässä kunnossa ja valmis kisaputkeen, ja että kaikki on suunniteltu hyvin seuraavaksi neljäksi viikoksi. Valmentajan ja mentaalivalmentajan kanssa tehty suunnitelma on valmiina paperilla ja tiedän milloin treenata ja milloin levätä. Lennot, hotellit ja junat on buukattu ja kaikki on valmiina. Ei muuta kuin antaa palaa!

Urheilijan elämä, etenkin näin olympiakarsinta-aikana, on tavallaan aika rajoittavaa. Miettikää nyt vaikka tuota kuplaani, jota juuri kuvailin! Kun aamutreenit alkavat klo 7.30, ei siinä hirveästi riehuta ympäriinsä myöhään iltaisin. Tai ei kyllä paljon muulloinkaan, kun ne treenit nyt sattuvat olemaan melko raskaita ja väsyttäviä. Omalla kohdallani kukaan ei hoida puolestani yhtäkään kisamatkajärjestelyä, sponssikuvioita tai muitakaan asioita, joten kaikesta on siis huolehdittava yksin - ja se kaikki vie yllättävän paljon aikaa! Mulle on sanottu monesti, että uhraan tosi paljon olympiaunelmani eteen ja niin kai mä tavallaan teenkin.

Vaikka tykkään siitä tunteesta, kun keskityn urheiluun täysillä ja kehityn vauhdilla, en kuitenkaan jaksa sitä koko aikaa. Onneksi minulla on kavereita, jotka tökkivät kuplaani säännöllisesti ja vievät ajatukseni muualle. Olen kyllä valmis uhraamaan paljon, mutta en ole valmis luopumaan kaikesta hauskasta. Välillä on hyvä juoda sivistyneesti lasi viiniä, syödä suklaata iltapalaksi, valvoa vähän liian myöhään nauraen kavereiden kanssa maha kippurassa, nukkua viikonloppuisin liian myöhään, vaihtaa tekniikkatreeni hauskoihin puolen kentän pikkupeleihin ja nauraa paljon, kokata ja syödä yhdessä kavereiden kanssa...
This is what I try to do a lot, chilling!
Kai tässä kaikessa on kyse siitä kuuluisasta balanssista. Tällä hetkellä tunnen olevani hyvällä polulla. Odotan huomisia treenejä - ja odotan sitä, ettei lauantaina tarvitse treenata ja saan laiskotella nukkuen liian pitkään. Odotan ensi viikon kisoja - ja odotan lauantain brunssia kavereiden kanssa, jotta saan hetkeksi unohtaa kisat täysin ja vain olla.

Tämän pohdinnan loppuun haluan esitellä uuden rakkauteni. Edellisen kanssa meidän suhde kesti monta vuotta, joten tunsin että oli aika vaihtaa jo uuteen. Joten tässä, katsokaahan miten komea:

Let me introduce you my new love. I was together with the previous one for so many years that I felt like I need a new one. So here we go, look how handsome he is:


...niinpä, mitäpä muutakaan rakastaisin tässä kuplassani kuin uutta mailaa...
...yeah well, what else could I love in this bubble than a new racket...

Hey!

Only one week to go before my next tournament and I also have a league match before that. Preparations for the coming tournaments have gone just like I was hoping for and I'm very much looking forward to play. I've been working hard for these last two weeks - in other words training well, eating well and resting well. Besides, I'm very happy about how I've managed to take care of everything else important as well, and now I should have more or less everything ready for the next four weeks full of tournaments. In other words I've been living in a bubble once again.

When I say I'm living in a bubble, I mean the feeling when my life is pretty much all about training-eating-resting-training-sleeping. An important part of this is of course also arranging my trips and tournaments myself, doing mental training and the "home work" from my mental coach, taking care of basic things in life, taking care of my body and so on. So my life is all about badminton. Just a little bubble with me and sports inside.

I feel good living like this. Trainings are going well, I'm learning a lot all the time and it's easy to be motivated when I feel like I'm developing continually. I guess I could call this a bubble of happiness. It's nice to know that I'm in a good shape and ready for the tournaments, and that everything is planned for the next four weeks. The plan made together with my coach and my mental coach is written down on a paper and I know exactly when to practice and when to rest. Flights, hotels and trains are booked and everything is ready. So I can just go for it!

The life as an athlete, especially during this Olympic qualification, is kind of limited. Just think about the bubble I just described above! When you're training at 7.30 in the morning you can't really mess around late in the evenings. Or actually you don't feel like messing around at any time as the training is so hard and tiring. In my case there is no one to fix the flights and trips for me, no one to take care of my sponsorships or other things so I have to do everything myself - and it takes a lot of time! Many people have told me that I'm sacrificing a lot for my Olympic dream and I guess that's kind of true.

Even though I really like the feeling of focusing 100% on training and developing, I still don't feel like doing it all the time. Luckily I have friends to poke and break my bubble every once in a while and help me to think about something totally else. I'm ready to sacrifice a lot but I'm not ready to give up everything funny in life. Sometimes it's good to have a glass of wine, eat chocolate, stay up too late and laugh with friends, sleep too late at the weekends, play fun games and laugh a lot instead of taking every training too seriously, cook and eat together with the friends...

I guess it's all about the balance. At the moment I feel like I'm on the right track. I'm really looking forward to the training tomorrow - and I'm looking forward to Saturday when I don't need to train at all and I can be lazy and sleep too much. I'm looking forward to the tournament next week - and I'm looking forward to a brunch and spending time with my friends so that I can forget everything about the tournament for a while and just relax.

xxx
Airi

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Full of colourful happiness - thanks to Zeropoint, Finland and home

Short version in English in the end :)

Moi!

Tulin juuri treeneistä kotiin ja olo on väsyneen onnellinen. Molemmat treenit tänään olivat todella hyviä ja oikeastaan pitkään aikaan ei ole ollut yhtä hyvä fiilis kropassa ja pään sisällä. Arvatkaa miksi? No koska mä olin viime viikon Suomessa ja pidin hauskaa!

Olen ehkä hölmö, mutta mä ihan oikeasti olin laskenut jo öitä siihen, että pääsen Suomeen. Joka päivä kerroin innoissani kavereilleni, että enää 5..4..3..2 yötä ja pääsen kotiin! Eihän mulla oikeastaan ollut edes mitään ihmeellisen maailmoja mullistavaa ohjelmaa tiedossa Suomessa, mutta silti mä odotin. Kolme kuukautta erossa perheestä, ystävistä, kodista, saunasta (Guatemalan höpönlöpö saunaa ei lasketa!), ruisleivästä, rakkaista lenkkipoluista ja muusta tärkeästä on yllättävän pitkä aika.

Kun mä sitten viime maanantaina vihdoin saavuin kotiin, oli niin ihanaa että me oltiin koko perhe koossa. Saatiin yhteistuumin valmistettua hyvä synttäri-illallinen äidilleni, oli lahjat ja kaikki. Oltiin juuri istuutumassa pöytään ja sitten soi ovikello... 

"ADT:stä hyvää iltaa, haluttais Airi sulta doping-näyte."
- Öö ai niinkun JUST NYT? Tai siis tietysti joo, tervetuloa!

Mua vähän harmitti, että perhepäivällinen saikin sitten vähän extra yleisöä, mutta onneksi ketään muuta ei tainnut liikaa haitata. Testaajatkin olivat super mukavia ja niiden kanssa oli kiva jutella. Ja hyvä niin, koska testin annossa hieman kesti... En mene yksityiskohtiin, sillä ehkä joku muukin kuin minä lukee blogeja syödessään, mutta lyhyesti kerrottuna olin juonut päivän aikana liikaa ja näyte oli liian laimea. Toista näytettä odoteltiinkin sitten pari tuntia lisää ja se onneksi oli juuri ja juuri riittävän vahva. Sain lopuksi hienon Putaasti Paras -tiskirätin testaajilta ja annoin sen tietysti äidilleni, koska sen synttärithän ne oli!


Paljon muutakin kuin doping-näytteen sain viikon aikana aikaiseksi ja Suomi-vierailusta jäi todella hyvä mieli. Treenasin vähän kevyemmin, noin kerran päivässä, mikä mahdollisti sen, että aikaa ja energiaa jäi kaikelle muullekin tärkeälle. Esimerkiksi olohuoneen lattialla makoilu, iPadillä pelaaminen ja karjalanpiirakoiden ylensyöminen on mielestäni hyvinhyvin tärkeää, joten sitäkin harrastin yhtenä päivänä.

Ja entä mitä muuta?

  • Kävin vierailemassa ja kirjoittelemassa sopimuksia Yonexin ja Zeropointin toimistolla ja sain mukaani kasan uusia vaatteita, laukkuja, sukkia, säärystimiä ja muuta mukavaa. Uudet mailatkin sain eilen tänne Tanskaan, mutta niistä ei vielä ole kuvaa. Voin kertoa kuitenkin, että on muuten hienot!! ;)

Zeropointin kamppeet on kivan värisiä, mutta oikeesti en käytä niitä ihan näin kuitenkaan. Tää kuva oli vaan mun kämppisten idea ja tottakai suostuin!
  • Kävin myös kävelemässä Mikkelän ympäri kahden ihanan tyttösen kanssa. Ai että miksi me haluttiin kävellä Espoossa jossakin keskellä metsää Mikkeläksi nimetyllä alueella? No onhan se nyt niin hasardi idea, ettei sitä mitenkään voi jättää toteuttamatta!


  • Tein kaverilleni halloween-meikin ja innostuin tietysti sotkemaan sitten myös omaa naamaani...

  • Kävin juoksemassa niillä rakkailla lenkkipoluillani. Juoksen nykyään todella harvoin, sillä lajitreenejä on se kaksi päivässä, eikä sen lisäksi todellakaan voi eikä jaksa juosta. Nautin kuitenkin lenkkeilystä ja siksi oli kiva päästä tällä "lomalla" myös juoskemaan!

Näiden lisäksi vietin mahdollisimman paljon laatuaikaa kavereideni ja perheeni kanssa, ja säntäilinkin monena päivänä ympäri pääkaupunkiseutua aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan asti. Yhden päivän tosin pyhitin täysin löhöilylle ja saunomiselle.

Kuten alussa sanoin, niin nyt on hyvä mieli. Tällaiset kotona käymiset ja kavereiden kanssa hihhuloimiset ovat tavallaan ihan pieniä juttuja, mutta antavat aivan älyttömästi energiaa. Nyt jaksan taas treenata täydellä innolla ja painaa läpi seuraavan kisaputken!

Shortly in English:

I spent last week at home in Finland and got so much energy from seeing my loved ones, running in the forest, chilling in our sauna, eating Finnish food and all that. I feel so extremely happy now and I'm very motivated to continue training and getting ready for the next tournaments.

In the pictures above you can see some good moments from my life last week. A surprise doping test, new clothes and equipment from Yonex and Zeropoint, Halloween make-up for a friend of mine, visiting a small city named Mikkelä (my own city, how cool is that!:D), running in the forest... All in all, such a nice week and a very much needed break from my daily routines here in Denmark. As I said, now I'm so ready and so excited to continue the hard work again!

xxx
Airi