torstai 28. huhtikuuta 2016

My #RaceToRio has come to an end

English version below...

Moi!

Se on nyt siinä. Olympiakarsinta on osaltani paketissa ja mä en mene Rioon. Tämän viikon rankingissa olen vielä Nannan yläpuolella, mutta ensi viikolla tulee se viimeinen ja lopullinen ranking ja siinä asetelma kääntyy toisinpäin. Tämän viikon EM-kisat siis ratkaisivat tämän pelin ja mun kannalta se on harmi.

Tätä on nyt ymmärrettävästikin hieman vaikeaa kirjoittaa. On älyttömän raakaa, että tämä homma kaatui osaltani yhteen kisaan. Osa mua käskee olla mainitsematta mitään arpaonnesta, mutta mainitsenpa kumminkin, kun onhan se nyt ihan fakta, että mä en ollut arvonnan kanssa se onnekkaampi osapuoli näissä karkeloissa. Tuntuu epäreilulta, että mulle napsahti heti kova tanskalainen ja hallitseva EM-hopeamitalisti, kun helpompiakin vastuksia olisi ollut tarjolla. Ja että se tapahtui juuri näissä kisoissa, joissa on jaossa niin hirveän isoja pistepotteja. Toisaalta tämä on pelin henki ja osa lajia, ja siksi tästä on kai turha inistä.

Vaikka tämä päättyikin näin, on kuitenkin ihan uskomatonta, että mä olen juuri tässä juuri nyt. Olen kasvanut tämän vuoden aikana niin paljon, etten välillä edes tunne itseäni. Olen henkisesti paljon vahvempi ja kypsempi, puhumattakaan siitä, miten paljon pelaamiseni on mennyt eteenpäin. En olisi vuosi sitten uskonut, että mä tänään kävelen kentälle EM-kisoissa ja pelaan tiukan kolmieräisen matsin hallitsevaa EM-hopeamitalistia vastaan. Mulla on sekä taitoa että päätä tehdä se, jopa tilanteessa, jossa se matsi ratkaisee täyttyykö mun suurin unelma vai ei. Noh, eihän se täyttynyt, mutta hitto mä pelasin hyvin!

On niin älyttömän paljon asioita, joista olen ylpeä. Olen ylpeä siitä huimasta kehityksestä, jonka olen tänä vuonna tehnyt. Olen ylpeä siitä, miten fiksusti ja tasapainoisesti osaan käsitellä kaiken - ilot, surut, pettymykset, paineet, jännityksen, ihmisten jatkuvan kyselyn sekä ulkopuolisten arvostelun. Kaiken keskellä olen jaksanut olla positiivinen ja päivittää blogia ja muita someja. Erityisen ylpeä olen siitä, miten olen kerta toisensa jälkeen noussut ylös ja jatkanut, kun on ollut rankkaa. Olen monesti sanonut, etten ihan oikeasti pysty tähän enää, mutta yhtä monesti olen kuitenkin pystynyt. Jopa tänään EM-kisoissa tähän astisen elämäni isoimman paineen alla.

En siis ole erityisen surullinen, olenhan pelannut niin äärettömän hyvin ja ylittänyt itseni täysin. Tiedän, etten olisi voinut tehdä tänä vuonna enempää tai paremmin. Olen antanut kaikkeni. Jokin muhun silti sattuu niin paljon, että pohdin, voiko liika itkeminen johtaa nestehukkaan ja kuivumiseen. Tiedättekö tunteen, kun potkaisee varpaan seinään ja se sattuu niin paljon, että kyyneleet puskee väkisin silmiin. Samalla kuitenkin nauraa itselleen ja omalle kömpelyydelleen. Siltä musta nyt tuntuu. Sattuu niin hirveän paljon, ettei voi kuin itkeä, mutta samalla on niin monta syytä hymyillä ja olla ylpeä ja tyytyväinen.

Muhun sattuu sen Airin puolesta, jolla oli iso unelma. Niin paljon työtä ja niin paljon uhrauksia, mutta se ei riittänyt. Muhun sattuu ajatella, miten monesti on painettu räkä poskella treeneissä ja puristettu vielä vähän lisää ajatuksella "mä teen tän nyt täysillä, niin sitten pääsen olympialaisiin!". En edes ymmärrä, miten joku voi jaksaa tehdä niin paljon hommia, kuin mitä mä tein kahtena ensimmäisenä vuotenani Tanskassa. Mä haluaisin kertoa nyt sille Airille, että sä olet ihan hullu ja niin älyttömän vahva ja sitkeä. Silloin pari vuotta sitten mä en sitä tajunnut ollenkaan, mä vain painoin menemään ja mietin, että jonain päivänä mä pelaan Olympialaisissa, niissä kisoista suurimmissa.

Muhun sattuu myös ajatella, että mitä nyt käy. Nautin tällä hetkellä pelaamisesta todella paljon, koska onhan se mukava tunne pelata paremmin kuin ikinä. Haluaisin vain pelata lisää ja lisää! Mulla on kuitenkin edessä pohdinta siitä, miten pärjään taloudellisesti. Pääseminen Rioon olisi tuonut mulle tukia ja sponssirahaa ihan mukavasti, mutta kun en päässyt Rioon. Kotiin äidin ja isän luokse saan toki aina mennä ja ruokaakin ne antaa, mutta entäs kisamatkat ja treenimaksut? Mä en ole tarpeeksi hyvä saamaan olympiakomitean tukea enkä ole tarpeeksi hyvä voidakseni sanoa olevani olympiaurheilija. Se sattuu.

Juuri nyt on aika tyhjä olo. Onpahan ollut melkoinen vuosi. Lennän perjantaina Suomeen ja mulla on edessä pieni tauko kaikesta. En vielä tiedä, mitä aion tehdä, mutta jollain tapaa on rauhoituttava ja levättävä. Mä haluan kirjoittaa vielä pari postausta tähän olympiakarsintaan liittyen, ainakin mun on kiitettävä kaikkia, jotka mua ovat tukeneet ja kannustaneet matkan varrella. Teen sen heti, kun vain jaksan ja pystyn, mutta juuri nyt mun ei tarvitse väkisin olla urheampi kuin olenkaan.

Mun oma Race to Rioni on siis tullut maaliin ja nyt on aika uusille haasteille. Mutta ei ihan vielä just nyt, sillä nyt on aika käydä nukkumaan. :) Hyvää yötä!

xxx
Airi


Photo: Mark Phelan / Badminton Europe

In English:

Hello!

That's it. The Olympic qualification has come to an end for me and I'm not going to Rio. In this week's ranking I'm still ahead of Nanna but that will change next week as the final ranking comes out. The European Championships this week changed the situation and from my point of view that's a pity.

You probably understand that it's not easy for me to write this post right now. It's extremely harsh that this whole thing came down to one tournament. A part of me is telling me to shut up and not say anything about the draw but I will say it anyway, because it is what it is and it's easy to see that I was not the lucky one with the draw. It feels unfair that I had to play against a strong Danish girl, a defending silver medalist from the last Europeans, when there were also some weaker players in the draw. Especially when it happens in a tournament like this where you can get a huge amount of ranking points. On the other hand, this is a part of this sport and so it's not something to whine about.

Although this ended like this, it's still amazing to think that I'm right here right now. I've grown up so much during this year that I don't always even recognize myself. I'm mentally so much stronger and much more mature. But the best thing is the fact that I've developed a lot as a player and taken a huge step forward. A year ago I didn't think that I could step on the court in the Europeans and play a great match against such a strong girl. But now I have the skills and the head to do that, even in a situation like this where the match is deciding whether my biggest dream will come true or not. Well, it didn't come true but I played so well!!

There are so so so many things that I'm proud of. I'm proud of how much I've developed this year. I'm proud of the way I can handle everything - the happy and the sad moments, the disappointments, all the pressure and the nerves, the criticism from people I don't even know... And even if it's been tough at times I've still been able to stay positive and update my blog and other social medias regularly. I'm so proud of the way I've picked myself up time after time and just kept going. I've said so many times that I just can't do this anymore but as many times I've done it anyway. Even today at the European Championships where I played under the biggest pressure I've ever had.

I'm not very sad at the moment since I know that I've played very well and done much better than I could even dream of. I know I couldn't have done anything more or better this year. I've given it all I had. Still there's something inside of me that hurts so much that I'm wondering if it's possible to get dehydrated by crying too much. You might know the feeling when you stub your toe against a table leg and it hurts so much that you get tears in your eyes. At the same time you're still laughing at your self cause you're so clumsy. That's how I feel right now. It hurts so much that I can't do anything but cry, but at the same time there are so many reasons to smile and be proud and happy.

It hurts to think about the Airi who had a big dream. So much work and so many sacrifices but it wasn't enough. It hurts to think of all those times that I've been working my ass off in the trainings thinking that "I will do this 110% now and then I will make it to the Olympics!" I don't even understand how someone can work as hard as I did the first two years I was in Denmark. I would like to tell that Airi now that girl you're crazy and so strong and persistent. Back then I didn't see it, I just did my best all time, dreaming of the day when I will be playing in the Olympics.

It also hurts to think what will happen now. I really enjoy playing at the moment, of course it's a good feeling to play your best game ever. I would just like to play more and more! However, I need to think how I will be able to handle it economically. Making it to Rio would have given me a good amount of support and money from sponsors but you know, I didn't make it to Rio. I know I can always go home to my mum and dad and they will not leave me starving for sure, but what about tournaments and practice? How can I manage that? I'm not good enough to get support from our national Olympic committee and I'm not good enough to be able to call myself an Olympic athlete. It hurts.

Right now I feel empty. It's been quite a year. I'm flying to Finland on Friday and then I will just take a break from everything. I don't know yet what I'm gonna do but I need to find a way to relax, calm down and rest somehow. I want to write a couple of posts more about this qualification, at least I need to say thank you to everyone who's been supporting me through this journey. I will do that as soon as I have the energy but right now I shouldn't try to be stronger than what I actually am.

My own Race to Rio has come to the finish line and now it's time for new challenges. Or not exactly now, since now it's time to get some rest. :)

xxx
Airi

20 kommenttia:

  1. Aivan huikea suoritus eilen Airi! Jokainen ymmärtää millaiset paineet pelaajalla on marssiessaan kentälle sinun eilisessä tilanteessa, mutta onnistuit jollain ihmeen konstilla saavuttamaan parhaan pelisi, ja laitoit euroopan kiistattoman huippupelaajan todella koville! Tuollaista paineensietokykyä voi vain ihailla näin katsojana! Arpaonni oli mitä oli, ja tällä kertaa se kiistatta ei ollut sinun puolella. Mutta tuollaista on urheilu, ja elämä muutenkin. Välillä tulee huonot kortit, mutta ratkaisevaa on se, miten jaetuilla korteilla pelaa. Ja sinä pelasit aivan huikean suorituksen tilanteessa, jossa moni muu olisi romahtanut, ja luovuttanut jo ennen peliä.

    Pakko myös ihailla tuota kykyäsi objektiivisesti ja rauhallisesti analysoida tilanne ja kirjoittaa se sanoiksi. Jo se kertoo, että olet taatusti kasvanut urheilijana ja ihmisenä tämän Rio-prosessin aikana. Pakko myös mainita, että on ollut upeaa seurata kuinka aikuismaisesti olette Nannan kanssa hoitaneet tuon molemmille hyvin epämielyttävän tilanteen - tuo on sportsmanshippiä parhaimmillaan. Teidät laitettiin tilanteeseen, millaista ei toivoisi kellekkään urheilijalle!

    Vaikka kuinka nyt harmittaa, ja taloudellinen puoli ahdistaa, muista, että asioilla on tapana järjestyä. Nyt otat vaan iisisti, ja nautit niistä asioista, joista et ole ehtinyt nauttia pelikiireiden takia.

    Kaikkea hyvää jatkoon Airi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Näin jälkikäteen osaa jo itsekin arvostaa yhä enemmän sitä, että oikeasti pystyin tuohon suoritukseen siinä paikassa. Kyllähän mä edeltävällä viikolla jännitin aivan älyttömästi ja mietin sitä luovuttamistakin, mutten kuitenkaan tosissani. Olihan se raakaa taistella hullun lailla ja sitten tippua kovaa ja korkealta, mutta ei siihen taisteluun kaikki varmaankaan pystyisi tuossa tilanteessa, joten ylpeä täytyy olla. :)

      Olen itsekin todella iloinen siitä, miten kaikki on mun ja Nannan välillä tänä vuonna mennyt! On hienoa, että saatiin puskettua toisiamme eteenpäin ja saatiin yksi suomalainen tyttö kuitenkin Rioon. Toivon, että Nanna myös menestyy siellä!

      Kiitos kommentista ja kivoista sanoista ja toivotaan tosiaan, että kaikki järjestyy ja saan edelleen jatkaa tätä hommaa!

      Poista
  2. En osaa kuvitellakaan, miten vaikeaa sun on ollut kirjoittaa tämä postaus. Täällä ruudun toisella puolellakin on ollut vaikeaa ja todella surullista todeta, että nyt kävi niin ettei Airin unelma toteutunut. Uskon että oot rakentanut viime vuosien kuluessa niin vahvan perustan uusille unelmille, että kaikki järjestyy vielä parhain päin. Toivottavasti uusiin unelmiin sisältyy paljon sulkapalloa, mutta sinä tuut pärjäämään muutenkin elämässäsi hienosti. Tyttö, sinä olet tähti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Eihän tätä helppo ollut silloin kirjoittaa, mutta näin jälkikäteen mietittynä olen iloinen, että kirjoitin. Pari päivää myöhemmin siitä ei olisi tullut enää mitään, enhän mä ole jaksanut ja pystynyt edes vastaamaan näihin kommentteihin ennen kuin nyt! Kiitos paljon myötäelämisestä ja tsempeistä ja joo, asioilla on yleensä onneksi tapana järjestyä. :)

      Poista
  3. Täällä on myös yksi, jota harmittaa hurjasti Airi sun puolesta. Samaan aikaan ihmettelen ja ihailen kykyäsi suhtautua asiaan kirjoittamallasi tavalla. Saat olla tyytyväinen itseesi, pelaamiseesi ja kehittymiseesi. Jatka samaan malliin ihana, positiivinen, järkevä ja niin taitava sulkapalloilija :)

    VastaaPoista
  4. Huikea peli Madsenia vastaan, voit olla ylpeä itsestäsi!

    VastaaPoista
  5. Minusta reilu peli olisi se, että toukokuussa järjestettäisiin Suomen naisten "olympialaisottelu" - voittaja sitten sinne Rioon!

    Koska nythän näyttäs vähän siltä, että suomalaisista se pikkuisen parempi jääkin rannalle. Viimeinen keskinäinen turnausmatsi meni selvästi A:lle, ja sitten kun ottaa huomioon tuon tämän kevään arpaonnen noissa turnauksissa, niin - "ratkaisuottelu" nyt vaan olisi reilu ja selvä peli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheh, noh näin urheilijan näkökulmasta voin sanoa, että onneksi ei mene näin! Vastasinkin tähän vähän laajemmin uusimmassa postauksessani, mutta siis säännöt kun oli selvät alusta saakka ja meidän välillä ei suurta tasoeroa mihinkään suuntaan ole, niin tämä nyt meni näin ja se on hyväksyttävä.

      Poista
  6. Airi, vaikka nyt tuntuu pahalta, niin muista että olet vielä nuori ja olet suuri osa suomalaisen sulkapalloilun tulevaisuutta, jos vaan jaksat jatkaa vielä samaan malliin. Uusia olympialaisia tulee vielä! Arpaonnelle ei voi mitään, kolmen erän taistelu Madsenia vastaan oli kuitenkin hyvä suoritus. Treenejä vaan lisää ja hieman kokemusta niin Madsenkin kaatuu vielä aivan varmasti! Nyt pitäis löytää sulle vaan sponsori niin, että voisit keskittyä sulkapalloon ainakin seuraavat 4 vuotta täysillä ja toteuttaa unelmasi sitten 2020. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon tsempeistä, kiva että on teitä, jotka jaksavat rohkaista ja uskoa muhun! Sponsori tosiaan kun löytyisi, niin helpottaisi suuresti... Katsotaan miten tässä käy ja jatkan kyllä kovaa duunia niin kauan kuin vain siihen on mahdollisuus. :)

      Poista
  7. Airi, olet todella tehnyt kovasti työtä unelmasi eteen, mutta kävi niin kuin kävi ja osasyynä varmaan huono arpaonnesi saadessasi kovan vastustajan heti alkuun. Näytit kuitenkin vahvuutesi ja pelasit todella hyvän pelin. Näytät myös, että olet henkisesti erittäin vahva kun pystyt kirjoittamaan positiivisen analyyttisesti tunnelmiasi pettymyksen keskellä. Tulet noilla avuilla menestymään jatkossa ja toivon, että saat riittävästi myös sponsoritukea. Kaikkea hyvää Sinulle ja tsemppiä vuoden 2020 olympialaisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ihanasta kommentista! Toivon tosiaan, että saan jatkaa tätä touhua ja ehkäpä kohti seuraavia olympialaisia, jos se vaan on mahdollista... :)

      Poista
  8. #ComeBackStronger Airi! The great future is yet to grab, and the years ahead are waiting. Nothing is unreachable, even Tine Baun rose during her 28-35.

    Your fans from Indonesia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. #ThankYouSoMuch ! :D That's true, anything is possible if I just keep working hard. :)

      Poista
  9. Harmittaa kovasti sun puolesta. Olympialaisethan on vaan neljän vuoden välien. Seuraavista tuut menemään sisään. Kahta kertaa ei voi tulla noin huono tuuri. Kaikkea hyvää ja tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mutta onneksi on muitakin isoja arvokisoja. :) Kiitos kovasti tsempeistä!

      Poista
  10. Tuolla yllä joku ehdotti Suomen naisten olympiaedustajan valitsemista "uusintaottelulla", eikä se kyllä mikään mahdoton ajatus ole. Nimittäin faktaa on, että Suomi voi saada kisoihin joko Nannan tai Airin, valinta on kotimaassa. - Esimerkiksi vuoden 2012 kisoihin Kiina lähetti Wang Shixianin sijaan (valinta-ajankohtana alemmas rankatun) Li Xueruin - joka voittikin sitten sen olympiakullan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, mutta meidän lajiliitto on alusta asti tehnyt selväksi säännön, jonka mukaan ylempänä oleva pelaaja valitaan kisoihin, ellei se alempana oleva voita EM-mitalia. Mielestäni tämä on kuitenkin kaikin puolin reilu sääntö, sillä se joka sen paikan saa, ansaitsee kisoihin päästäkin.

      Poista