maanantai 20. kesäkuuta 2016

My road to Rio - a summary of the Olympic year, part 3

Tässäpä kolmas ja viimeinen osio olympiakarsintakoosteesta. Ensimmäinen ja toinen osa löytyvät TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ! :)

Here comes the third and the last part of the summary of the Olympic year. You can read the first and the second parts HERE and HERE

Tammikuu 2016

Palasin heti joulun jälkeen Tanskaan ja aloitin jälleen kovan treenijakson kohti seuraavaa kisarupeamaa. Kasassa oli kuusi yli 2000 pisteen tulosta, neljä siis uupui. Tajusin, ettei niitä olekaan ihan niin helppoa saada. Jotain huikeaa oli tehtävä. Treenasin, treenasin ja treenasin. "Kun mä nyt teen täysillä, niin pääsen Rioon!"

Kolmen hyvän treeniviikon jälkeen oli vuorossa Ruotsin kisa. Katsoin ensin vierestä, miten Nanna teki yllätyksen voittamalla kovan tytön. Tajusin, että mun on pystyttävä siihen myös. Ja sitten menin ja voitin Bulgarian Petya Nedelchevan, joka oli sillä hetkellä top 40 -pelaaja. Seitsemäs kova tulos rankingiin.

Ruotsin kisa oli iso positiivinen yllätys, mutta se adrenaliini ei niin vain lähtenytkään pois. Päässä pyöri ranking-pisteet ja Rio jatkuvasti. En malttanut nukkua, en malttanut odottaa seuraavaa päivää. Koko ajan olisin vain jo halunnut päästä pelaamaan lisää. Mutta tuollainen intoilu on rankkaa ja kroppa väsyy. Yhtenä päivänä aloin itkeä kesken kanan paistamisen ihan vain siksi, kun siitä tuli niin kauniin kultaisen väristä.

Sitten lähdin Islantiin. Siitä reissusta ja kisasta on niin hyvä mieli, että sydän meinaa pakahtua vieläkin. Pelasin todella hyvin, otin hyviä voittoja ja pääsin finaaliin. Finaalissa hävisin kovalle Tanskalaiselle, Julie Dawall Jakobsenille, mutta sekin oli hyvä peli. Parasta oli kuitenkin kavereiden kanssa vietetty aika ja yöpyminen islantilaisen kaverini luona. Oli niin hyvä olla.

Islannin jälkeen oli muutama päivä välissä ja sitten oli SM-kisojen aika...

Kuukauden parhaita postauksia:

Two girls + one big goal = the biggest catfight ever? - Millaiset välit on minulla ja Nannalla tiukan olympiakarsinnan keskellä?

My head was spinning around after Sweden but now I'm in Iceland! - Hahaa voi ei, yritin kai kuulostaa fiksulta tätä kirjoitellessani, mutta...noh, lukekaa itse.

Happy after Iceland International - Teksti, jossa muun muassa onnellisena kiitän rakasta päätäni siitä, että se kestää tiukoissa paikoissa.

January 2016

Soon after Christmas I flew back to Denmark and continued the hard training towards the coming tournaments. I had six results over 2000 points, so four were missing. I realized that it's not easy to get those results. I had to do something great. I practiced, practiced and practiced. "If I give it 110% now, I will make it to Rio for sure!"

After three good weeks of practice it was time for Swedish International. First I saw Nanna making a surprise by beating a strong girl. I figured that I need to do it too. And then I beat Petya Nedelcheva from Bulgaria who was a top 40 player at that time. That was the result number 7 to my ranking.

Sweden was a big and positive surprise, but afterwards the adrenaline just didn't want to leave my body. I was thinking about the ranking points and Rio all the time. I couldn't sleep, I couldn't wait for the next day. I just wanted to play more all the time. But that kind of over-excitement is hard for the body and mind. One day I randomly started crying while cooking, just because the chicken turned out so beautifully golden.

And then I left for Iceland. I have great memories from that tournament and thinking about it still makes me feel warm in my heart. I played very well, beat good players and made it to the final. In the final I lost to a strong Danish girl, Julie Dawall Jakobsen, but that was also a good match. The best thing about the trip, though, was the time spent with my friends and staying at my friend's place. I felt so happy those days.

After Iceland I had only a few days off before the Finnish Championships...

Best posts of the month:

Two girls + one big goal = the biggest catfight ever? - How are things between me and Nanna?

My head was spinning around after Sweden but now I'm in Iceland! - Oh this made me laugh! I guess I was trying to sound smart writing this post but...well, check yourself.

Happy after Iceland International - A happy text from a happy girl :)


Happy girls in Iceland!

Iceland is something so beautiful and unique. And I love it.
Getting stronger, ha !
Swedish International
Swedish International
Iceland International
Iceland International
And some more of that Icelandic landscape
Helmikuu 2016

Ensimmäistä kertaa ikinä en jännittänyt SM-kisoja ollenkaan. Olin todella rauhallinen ja itsevarma, olinhan pelannut juuri elämäni parasta peliä Ruotsissa ja Islannissa. Halusin vain mennä ja pelata. Kisoja edeltävänä iltana nousi yli 40 asteen kuume ja masupöpö iski kovaa. SM-kisat menivätkin mun osalta sängyn ja vessan väliä ravaten. Se oli kaikin puolin aika tyhjentävä kokemus. Harmitti.

Mulla oli viikko aikaa päästä jaloilleni ennen joukkueiden EM-kisoja Venäjällä. En ollut siellä vielä ollenkaan hyvässä kunnossa ja pelasin valitettavasti melko huonosti. Joukkueena meillä oli kuitenkin loistava reissu ja päästiin puolivälieriin, ei huono. Supereita tyttöjä meillä kyllä on Suomen joukkueessa!

Seuraavaksi starttasi se kaikista huikein seikkailu...

Kuukauden parhaita postauksia:

And life goes on... - Fiiliksiä SM-viikonlopun ja taudin jälkeen. Onneksi osasin jo silloin noin positiivisesti tietää sen, että elämähän aina jatkuu!

EM-kisareissu Kazaniin - Kuvia ja tarinoita joukkueiden EM-kisoista.

Peru, Brazil, Switzerland and New Zealand - HERE I COME! - Pääsin vihdoin jakamaan blogissanikin tulevat suunnitelmani ja fiilikseni ennen maailmanympärimatkaa. Voi että, miten silloin jännitti! 

February 2016

For the first time ever I wasn't feeling nervous before the nationals. I felt so calm and confident after playing better than ever in Sweden and Iceland. I just wanted to go and play. The night before the tournament I suddenly got very sick in my stomach and I had more than 40 degrees of fever. I was throwing up and even drinking water made me feel sick and so I spent the weekend of the nationals in my bed. After the weekend I felt quite empty, both mentally and physically. That was disappointing.

I had one week to get back on my feet before the European Team Championships in Russia. I wasn't really fit there yet and unfortunately played quite bad. As a team we still had a great tournament and we made it to the quarter finals, not bad at all! I must say that we have such a great and lovely girls' team in Finland!

And then it was time for the biggest adventure of all...

Best posts of the month:

And life goes on... - My feelings after the weekend of the nationals. Luckily I was already then so positive and able to see the fact that the life really does go on!

Peru, Brazil, Switzerland and New Zealand - HERE I COME! - I was finally able to share my plans on the blog and tell about my feelings before my trip around the world. I was so excited!

The most important thing in a team event: team nails!
"Good morning, I slept three hours this night. In a train."
And what was I doing again? 
Looks a bit better here...
...and this one looks like badminton already!
Team Finland - strong girls and happy coaches!
Such a great team, I hope we'll get far with these girls in the coming years!
And then it was time for a tiny little trip...
Maaliskuu 2016

Olympiakarsinta oli todella tiukka mun ja Nannan välillä. Taisin johtaa yhdellä pisteellä, mikä on täysin älytöntä, kun meillä molemmilla oli noin 21 000 rankingpistettä siinä vaiheessa. Oli pakko ottaa riskejä ja pelata mahdollisimman paljon kisoja. Täysin arpapeliähän se oli, mihin mennä. Oltiin tehty valmentajan kanssa suunnitelma, että matkustan neljä viikkoa putkeen reitillä Peru - Brasilia - Sveitsi - Uusi-Seelanti. Ai jännittikö lähteä yksin? No ehkä hieman...

Päätin, että reissusta tulee hyvä, vaikka tiesin väsähtäväni jossain vaiheessa. Näin hirveästi vaivaa kaiken valmistautumisen eteen ja lopulta kaikki menikin todella hyvin. Tätä reissua on mahdotonta tiivistää tähän lyhyesti, sellainen seikkailu se oli.

Muistan voiton Perun finaalissa Nannaa vastaan. Muistan, miten paljon jännitin ja tärisin ennen sitä matsia. Se olisi voinut jäädä ratkaisevaksi matsiksi olympiakarsinnassa... Halusin soittaa äitille, että auta. Halusin soittaa kavereille, että tulkaa joku tekemään tämä mun puolesta. Mutta eihän sitä kukaan voinut tehdä, itse oli selvittävä. Ja mähän selvisin ja voitin.

Muistan, kuinka varasin hotellin Sveitsissä ja maksoin sen. Pari viikkoa myöhemmin aloin pohtia, että minkäköhän hotellin oikein varasinkaan. Mitään varausvahvistusta ei tullut, taisin kirjoittaa sähköpostiosoitteeni väärin varatessani. Rahat olivat kuitenkin menneet tililtä. Sitten meilailin läpi kaikki Zurichin hotellit, kunnes oikea löytyi. Hups.

Muistan, kuinka lensin Uuteen-Seelantiin ja odotin into piukeana näkeväni Shanghain valot. Latasin sen Shanghain valot -biisinkin valmiiksi ja pyysin ikkunapaikan lentokoneessa. Air China kieltää kuitenkin kaikki elektroniset laitteet (kyllä, tämä on julkinen valitus!) ja sitä paitsi oli niin harmaata, etten nähnyt mitään ennen kuin kone jo laskeutui maahan. Oli kyllä pettymysten pettymys.

Muistan, kuinka Uudessa-Seelannissa nukuin hulluja määriä ja ihmettelin joka aamu herätessäni, että missä mä oikein olen - ei juma, Uudessa-Seelannissa!

Muistan, miten raskasta se reissaaminen välillä oli - kaikki yksinäiset tunnit lentokentillä, lennoilla turvonneet jalat, todella epägourmet (onko se sana?) lentokoneateriat, jet lag, hotellielämä, jatkuva valppaus ja pohdinnat "olihan se lento varmasti klo 09.30", "olenhan varmasti varannut hotellin oikeille päiville" ja "ei kai kukaan vaan varasta mun laukkua"... Silti kaikesta on hyvät muistot. Olin niin onnellinen ja täysillä unelmani perässä.

Kuukauden parhaita postauksia:

Feelings after the victory in Peru - Oli vissiin melkoisen sekavat tunnelmat silloin... Niin ylpeä itsestäni, mutta samalla niin hankala tilanne. Onneksi nyt osaan olla jo vain ja ainoastaan ylpeä!

I'm in New Zealand! - Tässä postauksessa kerroin enemmän siitä, miltä se rankka matkustaminen tuntuukaan

Me, myself and Auckland - Paljon kuvia ja vähän tunnelmia Uudesta-Seelannista

March 2016

The Olympic qualification was extremely close between me and Nanna. I think I was leading by one point, which is insane as we both had around 21 000 ranking points at that time. I had to take risks and play as many tournaments as possible. I made a plan with my coach that I will travel four weeks in a row and play four tournaments - Peru, Brazil, Switzerland and New Zealand. Was I nervous to do that alone? Well, maybe a little bit...

I decided that the trip will be good, although I knew very well that I will get tired at some point. I spent hours and hours booking and planning everything and in the end everything went very well. It's impossible to summarize the trip here, it was such an adventure.

I remember winning the final in Peru against Nanna. I remember how nervous I was before the match and how I was shaking like never before. That could have been the deciding match for the whole qualification... I wanted to call my mum and ask for help. I wanted to call my friends and ask them to do it for me. But of course no one could do it for me, I had to do it myself. And I did it - I won.

I remember booking a hotel in Switzerland and paying for it. Two weeks later I started wondering which hotel it was that I had booked. I didn't get any confirmation, I guess I spelled my e-mail address wrong when making the reservation. Because I had paid for it already, I had no other option than to e-mail all the hotels in Zurich and ask "hey, have I booked a room at your hotel?". And then I found it!

I remember flying to New Zealand and looking so so so much forward to seeing the lights of Shanghai on the way. I even asked for a window seat and downloaded a Finnish song called "The lights of Shanghai". However, it's forbidden to use any electronic devices on Air China's flights (yes, this definitely is a public complaint!) and besides, it was so gray that I didn't see anything before the plane landed. That was a huge disappointment!

I remember sleeping A LOT every night in New Zealand and waking up in the mornings wondering where I was. And every time I was so surprised to realize that OMG - I'm in New Zealand!

I remember how hard the traveling was sometimes - all those lonely hours at the airports, swollen legs after the flights, the airplane food that was far from gourmet, jet lag, living at different hotels, constantly double-checking and stressing over the flight times and hotel bookings... Still I have only good memories. I was so happy and doing it all to reach my dream.

Best posts of the month:

Feelings after the victory in Peru - Mixed feelings back then... I was so proud of myself but it was a tough situation.

Me, myself and Auckland - I was too tired to translate all the posts this month but at least you can check the photos in this one!

I was lucky enough to get these compression tights and socks from Zeropoint just before my long trip. These tights are so amazing! I couldn't have survived the long flights without them and I've been wearing them so much since I got them.
Winner of Peru International!
One dedicated girl in Peru
Lima, Peru
Lima, Peru - and SOOO many people
Flip flops that I bought in Brazil. And I love them
Sao Paulo, Brazil
Sweat, sweat, sweat...
The hall in Swiss Open GP was so cool. I love those big arenas!
I had to wait 7 hours in Shanghai on the way to New Zealand and I took a little morning walk to the gate D59. That was a huge airport as you can see! 
I didn't see the lights of Shanghai but luckily I saw the lights of Auckland. And that was awesome.
A little hello from me from New Zealand :)
I definitely loved New Zealand - the nature, the people, everything!
Huhtikuu 2016

Kasassa oli tarvittavat 10 kovaa yli 2000 pisteen tulosta ja olin saavuttanut tavoitteeni, mutta yhtäkkiä se ei ollutkaan ehkä tarpeeksi. Olin edelleen johdossa Nannaan nähden ja mukana Rioon pääsevien listalla. Jäljellä oli neljä viikkoa ja neljä kisaa: Finnish Open Suomessa, Perun kisa, Chilen kisa sekä EM-kisat Ranskassa.

Finnish Open oli härdelli. Oli haastattelua toisensa perään ja samat kysymykset toistuivat jatkuvasti. Vastailin kyllä mielelläni ja hoidin kaikki asiat, mutten halunnut viettää yhtään ylimääräistä aikaa hallilla. Olin todella itsekäs ja täysin omassa kuplassani. Mutta kun en voinut muutakaan, en jaksanut niiden paineiden keskellä. Arpa oli vähän kehno, kova Vietnamin tyttö heti ensimmäisellä kierroksella. Pelasin hyvin, mutta hävisin. Lähdin äkkiä takaisin Tanskaan viimeiseen liigapeliin.

Liigapeli onneksi voitettiin ja olin super iloinen joukkueeni puolesta. Seuraavana aamuna lähdin heti Peruun. EM-kisojen arvonta julkaistiin sinä päivänä. Istuin koko päivän 12 tunnin lennolla ja jännitin sitä arvontaa, vaikken tietenkään voinut asialle yhtään mitään. Olin yhä johdossa Nannaa ja EM-kisat olisivat todennäköisesti se ratkaiseva kisa. Tiesin, että arpa voi ratkaista paljon. Mulla oli jo ollut huono arpa Uudessa-Seelannissa, Suomessa, nyt Perussa... Heti Peruun laskeuduttuani avasin arvan ja pahaltahan se tuntui. Minulla oli jälleen kerran vastassa Tanskan Anna Thea Madsen, jolle olin hävinnyt jo 9 kertaa viimeisen 14 kuukauden aikana. Nannalla puolestaan kävi huomattavasti parempi tuuri. Kysyin itseltäni, mitä voin tehdä ja päädyin siihen, että voin vaikuttaa vain omaan tekemiseeni. Oli siis keskityttävä omaan tekemiseensä tsempattava.

Perussakaan ei siis arpa osunut kohdilleen, kun heti ensimmäisessä matsissa oli vastassa Liettuan Akvile Stapusaityte. Se oli kova matsi. Oli taas niin kuuma maa ja kuuma halli, että pelin jälkeen vain makasin hiestä läpimärkänä ja oli paha olla. Pääasia kuitenkin, että voitin sen matsin. Seuraavassa matsissa tuli kisan kakkossijoitettu USA:n Iris Wang. En pärjännyt.

Perusta oli tarkoitus jatkaa Chileen, mutta laskin ranking-pisteitä ja huomasin, ettei siinä ole järkeä. Lensinkin sitten takaisin Tanskaan viikoksi treenaamaan ja valmistautumaan EM-kisoihin. Tässä vaiheessa paine oli melkoinen, ymmärrätte varmaan. Olin yhä mukana Rioon pääsevien listalla, mutta edessä oli EM-kisat ja kannaltani tilanne ei näyttänyt helpolta. En saanut nukuttua, oli vaikeaa olla. Toisaalta pelaaminen oli yhä paras asia elämässä ja olisin vain halunnut pelata, en tehdä mitään muuta. Jokainen hetki poissa kentältä oli vaikea, oli liikaa aikaa ajatella. Joka toinen minuutti uskoin pystyväni voittamaan Anna Thean ja joka toinen minuutti halusin vain luovuttaa. Olisin voinut jättää menemättä kentälle, pelkäsin että romahdan. Silti halusin pelata niin paljon, että itketti.

Fiilis helpotti, kun pääsin Ranskaan ja kisapaikalle. Se oli kisareissu siinä missä muutkin ja oli taas niin mahtavaa päästä pelaamaan. Kentällä en muistanut ollenkaan olympialaisia, pelasin vain niin hyvin kuin osasin. Hävisin komessa erässä ja pelasin super hyvin, yhden elämäni parhaista matseista. Matsin jälkeen se kipu sitten iski. Sattui niin paljon, että oli vaikea hengittää. Ainoa asia, mikä tuli mieleen oli, että onneksi en ostanut sieltä Brasiliasta niitä Rio2016-kuvioisia flipflop-sandaaleja, kun en haluaisi nyt käyttää niitä.

Olin tehnyt kaikkeni ja pelannut todella hyvin. Silti en päässyt olympialaisiin. Se tuntui niin epäreilulta, olin niin epäonnekas. Kaksi seuraavaa päivää meni vain ohi. Makasin yksin hotellihuoneessa, mutten nukkunut ollenkaan. Olihan siellä joku maanjäristyskin, mutta ajattelin vain, että "oho, okei". Näin, että Nanna pääsi puolivälieriin voittamalla pelaajia, jotka itsekin olin kauden aikana voittanut. Näin, että Anna Thea voitti seuraavat kierrokset suoraan kahdessa erässä ja sai EM-mitalin. Taistelin yksin siellä hotellihuoneessa ajatuksieni kanssa. "Tämä on niin epäreilua, niin väärin". Eipäs kun "tämä on vain osa lajia, Nanna onnistui tärkeässä paikassa, hänkin ansaitsee tämän". Sattui. Sattui. Sattui. Sain paljon ihania tsemppiviestejä tutuilta ja tuntemattomilta. Halusin vastata ihan kaikille. Olin niin kiitollinen kaikille, jotka välitti.

Kuukauden parhaita postauksia:

10 +1 random things - Hauskoja muistoja olympiavuoden ajalta. Näitä voisi kirjoitella lisääkin - näitä nimittäin riittää!

And it all comes down to the last week... - Fiiliksiä Perusta ja karsintakauden viime hetkistä. On hyvä tunne palata noihin hetkiin. Osasin nauttia jopa silloin, kun oli niin älyttömän raskasta.

My #RaceToRio has come to an end - Tämän kirjoittaminen sattui, tämän lukeminen sattuu. Mutta olen ylpeä tästä tekstistä. Se on rehellinen ja se on kaunis.

April 2016

I had done it, I had made 10 good results of more than 2000 points. But suddenly I wasn't sure if it was enough. I was still above Nanna and one of the 38 players who would qualify to Rio. I had four weeks and four tournaments left: Finland, Peru, Chile and finally the European Championships in France.

Finnish Open was a mess. I had one interview after another and everyone kept asking the same questions. I enjoyed talking to people and it didn't bother me to give those interviews but still I didn't want to spend any extra time at the hall. I felt like I was being selfish and totally in my own bubble. But I had no option, I was under so much pressure and didn't have energy for anything else. I had a bit tough draw, playing a strong Vietnamese girl in the first round. I played well but lost. And then I flew back to Denmark for the last team match of the season.

Luckily we won the team match and I was super happy for my team. The next morning I already flew to Peru. The draw for the Europeans came out that day. I spent the whole day on a 12-hours flight stressing about the draw, even though there was obviously nothing I could do about it. I was still above Nanna and the Europeans would probably decide who's going to Rio. I had already had an unlucky draw in New Zealand, Finland, now in Peru... After landing in Peru I opened the draw and it was not nice to see it. I had once again Anna Thea Madsen, who I had lost to 9 times during the last 14 months. Nanna, in turn, had a much better draw. I asked myself what can I do and the answer was simple: I can only affect what I do myself and so I need to focus on myself and do my best.

I didn't have the easiest draw in Peru either as I played against Lithuanian Akvile Stapusaityte in the first round. That was a tough match. It was so hot there, I was sweating like crazy and I felt so weak after the match. The most important thing is, however, that I won the match. But the next opponent, the second seeded Iris Wang from USA, was too strong and I lost.

My plan was to go to Chile from Peru but after calculating the points I realized that it wouldn't make sense. So I came back to Denmark for a week to prepare for the Europeans. At that point the pressure for huge, as you probably understand. I was still in and going to Rio but the Europeans were coming and it didn't look easy for me. I was struggling to sleep, it was hard to relax. On the other hand playing was still the best thing in the whole world and I just wanted to do nothing but play. Every moment I couldn't spend playing or practicing was torture, I had too much time to think. Every second minute I believed that I could beat Anna Thea and every second minute I just wanted to give up. I wasn't sure if I wanted to go on the court at the Europeans, I was scared that I will break down. But deep down I wanted to play so much that it made me want to cry.

Everything got much easier as soon as I arrived in France. It was just another tournament and it was awesome to get to play again. On the court I didn't remember anything about the Olympics, I just played as good as I could. I lost in three sets and played veryvery well. After the match the pain hit me. I had lost, my heart was broken, it was hard to breath. The only thing that came to my mind was that thank god I didn't buy those Rio2016 flip flops because I wouldn't want to wear them now.

I had done my best, given it all I had. Still I didn't make it to the Olympics. It felt so unfair, I was so unlucky. The next two days just passed by, I was in my hotel room and couldn't sleep. There was quite a strong earthquake but I just thought like "oh, okay". I saw Nanna making it to the quarter finals and beating players I also had beaten during the year. I saw Anna Thea winning the next rounds in straight two sets and taking a medal. I was all alone fighting with my thoughts. "This is so unfair, so wrong." But then again, "this is just a part of the sport, Nanna did very well, she also deserves it". It hurt. It hurt. It hurt. I received many lovely messages from my friends and from people who I don't even know. I wanted to reply to everyone. I was so grateful for everyone who cared.

Best posts of the month:

10 +1 random things - Funny moments that I've experienced during the year. I should write down more of these!

And it all comes down to the last week... - Thoughts after coming home from Peru and before the last deciding tournament. It feels good to remember those days - I was able to enjoy it even when it was so tough.

My #RaceToRio has come to an end - Writing this post hurt, reading this post hurts. But I'm proud of this post. It's honest and it's beautiful.

Finnish Open
How could I look so surprised to see a shuttle after the whole year of nothing but badminton?
Lima, Peru
Lima, Peru. I thought I had gotten a bit tanned but then some random guy came to me and asked: "Is it dangerous to be here when you're so pale? Do you get burnt in the sun?"
Lima, Peru
I went to see a light show which is supposed to be one of the biggest ones in the world. It was so cool - and so romantic, hihi :)
Toukokuu 2016

Kun pääsin Suomeen, olin aivan loppu. En jaksanut vastata enää kenenkään viestiin, vaikka ne kaikki toki luin ja olin tosi kiitollinen. Välttelin kaikkia sosiaalisia medioita. Nukuin vain paljon ja olin. Olisin oikeastaan halunnut pelata lisää, kun se oli se juttu jossa olin yhä hyvä. Olin kuitenkin niin loppu fyysisesti, että urheilu olisi ollut jopa vaarallista. Joten sen sijaan vietin rentoa aikaa kavereiden kanssa. Halusin kaiken olevan hyvin. Ja kaikkihan on hyvin.

Ne oli ehkä vaikeita päiviä, mutta toisaalta ei kuitenkaan. Olinhan tiennyt jo pitkään, että näinkin voisi käydä. Tiesin myös, etten luovuttaisi, vaikka mitä kävisi.

Vuosi oli äärimmäisen rankka, mutta tekisin sen kaiken uudestaan. Menisin uudestaan läpi sen saman myllyn, vaikka se ei aina ollutkaan kivaa stressin ja rasituksen ollessa äärimmillään. Mutta mikään ei voita sitä onnistumisen tunnetta ja itsensä ylittämistä. Haluan edelleenkin pelata ja onnistua. Toivon vielä saavani sen mahdollisuuden.

Kuukauden parhaita postauksia:

Q&A - Vastailin joihinkin usein kysyttyihin kysymyksiin elämästäni ja suunnitelmistani.

Just one chapter of the story - Oli ansoja ja jekkuja, oli vaikeita hetkiä. Mutta lopulta kuitenkin kaikki oli hyvin.

May 2016

I got back to Finland and I was so exhausted. I didn't have the energy to reply anyone's message anymore although I read all of them of course and felt so grateful. I tried to avoid all the social medias. I just slept a lot and didn't do much. I actually really wanted to play more, as it was the thing that I was good at. But I was just so exhausted physically that it would've been dangerous to distress my body any more. So I spent a lot of time with my friends. I wanted everything to be fine. And everything is fine.

Those were maybe tough days but on the other hand they were not. I had known right from the start that it could end up like that. I also knew that I wouldn't give up no matter what.

The year was extremely tough but I would do it all again. I would go through the same things, although it wasn't always fun with all the stress and pressure. But there's just nothing better than the feeling of winning and breaking your own limits. I still want to play and be successful. I hope I will get the chance.

Best posts of the month:

Q&A - I answered some questions about my life and my plans

Just one chapter of the story - There were ups and downs, it was hard at times. But in the end it was all just fine.


Siinäpä se, sellainen oli mun tieni kohti Rioa. Olen niin iloinen, että tein kaiken tämän sekä super kiitollinen joka ikisestä hetkestä.

So that was my road to Rio. I'm happy that I did it and grateful for every moment.

xxx
Airi

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

My road to Rio - a summary of the Olympic year, part 2

Elokuu 2015

Vietettyäni heinäkuun Suomessa lähdin elokuun alussa takaisin Tanskaan. Henkilökohtainen elämä heitti vähän kuperkeikkaa ja kärrynpyörää, mutta treeneissä sujui. Viime elokuu on ehkä paras treenijaksoni ikinä! Oivalsin paljon uusia asioita, joista yksi tärkeimmistä oli se, miksi treenasin nyt hieman vähemmän. Treenasin edelleen paljon, mutta kuitenkin vähemmän kuin edellisinä vuosina ja yhtäkkiä suorastaan lensin kentällä. Valmentajani suunnitelma taisi sittenkin olla aika hyvä, onneksi olin jaksanut luottaa häneen. Pelasin treeneissä niin hullun hyvin, että aloin innoissani pohtia, että ehkäpä kohta tapahtuu jotain siistiä...

Kuukauden parhaita postauksia:

Just another Thursday - Perus arkipäiväni kuvina ja sanoina

Tomorrow I will wake up early and fly to Guatemala! - Olin kai aika innoissani lähdössä Guatemalaan

August 2015

After spending July in Finland I traveled back to Denmark at the beginning of August. I had some ups and downs and storms and clouds in my personal life, but luckily training was still going perfectly. Last August was probably my best month ever in the practices! I learned many new things and one of the most important ones was realizing why I was training less now. I was still doing a lot but it was less than what I was used to, and suddenly I was just flying on the court. So the plan my coach had made turned out to work perfectly and I'm happy that I trusted him all the way. I played very well in the practices and I started to think that maybe something great will happen soon...

Best posts of the month:

Just another Thursday - I'm telling about my every-day-life

Tomorrow I will wake up early and fly to Guatemala! - I guess I was a bit excited leaving for Guatemala

Spent a nice weekend in Aalborg with my new team and visited an adventure park for the first time. Good times!
Syyskuu 2015

Syyskuun alussa lähdin sitten Guatemalaan ja johan tapahtui! Pääsin aina semifinaaliin asti ja voitin muun muassa USA:n Iris Wangin, joka oli (ja on edelleen) rankingissa sijan 30 tuntumassa. Korkella merenpinnasta sijainnut halli, kova betonilattia ja raskaat matsit olivat paha yhdistelmä. (Tästä on pikkuinen videoklippikin todisteena TÄSSÄ POSTAUKSESSA.) Olin aivan rikki kisan jälkeen ja muistan, kuinka makoilin hotellilla pystymättä liikkumaan. Kerran tsemppasin alakertaan, kun tuli hirveä nälkä. Ja sitten kramppasi jalat kovempaa kuin ikinä.

Chillailin kuitenkin Guatemalassa uima-altaalla, hölkkäilin ja pyöräilin salilla, venyttelin ja saunoin, ja niinpä selvisin onnellisesti Meksikoon. Cancun oli jotain käsittämätöntä! Ne paratiisirannat, hulppeat hotellit, turkoosi meri ja valkoinen hiekka. Polttava kuumuus, palmut ja guacamole. Multa jäi kuitenkin uima-altaat ja auringon ottamiset pääosin kokematta, mutta sen sijaan pelasin itseni finaaliin. Muutama hyvä voitto jälleen, jo toinen täydellinen onnistuminen putkeen ja olin aika onnellinen.

Guatemalan ja Meksikon reissu oli ehkä koko vuoden paras. Sain kolmannen ja neljännen yli 2000 pisteen tuloksen ja pelasin elämäni parasta peliä. Aloin tosissani uskoa Rio-unelman toteutumiseen. Toisaalta viimeisenä iltana kuulin kotoa todella ikäviä uutisia, enkä yhtäkkiä voinutkaan kertoa kenellekään. Oli vain peitettävä kaikki fiilikset, ettei kukaan huomaa ja että ne edelleen luulee mun olevan vahva. Silmien kerroin punoittavan siksi, kun se merivesi oli niin suolaista. Tajusin silloin sen, miten suuri taisto olympiavuosi on myös henkisellä puolella. Piti etsiä ne ihmiset, joihin varmasti voi luottaa ja rakentaa täydellinen suojamuuri muiden edessä.

Syyskuussa pelasin myös Tshekin kisan sekä kauden ensimmäiset liigapelit Tanskan ykkösdivarissa. Tshekin kisa ei mennyt ihan putkeen, mutta kokonaisuudessaan kuukausi oli silti huikea ja nousin ensimmäistä kertaa 100 parhaan joukkoon maailmassa.

Tältä kuulta on niin monta kivaa postausta ja kuvaa, etten osaa valita! Mutta tässä näitä nyt joitakin on:

Exhausted but happy - Kahden viikon ja kahden kovan kisan jälkeen olin uupunut, mutta onnellinen. Se huokuu tästä tekstistä niin aidosti.

Stories and pictures from Guatemala - Vaikka Guatemala olikin vaarallinen maa, niin reissun hyviin fiiliksiin palaisin silti milloin vain!

Pictures and stories from Cancun, Mexico - Voi mitä kaikkea tuolla tulikaan koettua... Ja mitkä maisemat!

September 2015

I traveled to Guatemala and the great things that I'd been hoping for actually happened! I made it to the semifinals and beat some good players on the way, best of them was Iris Wang from USA who was (and still is) somewhere around number 30 in the world. Very tough matches, a hall located high from the sea level and a hard concrete floor - that was a tough combination! (You can see it in a video clip in THIS POST.) I was totally destroyed after the tournament and I remember lying at the hotel not able to move. Once I got up to go downstairs to eat and my legs started cramping like never before.

However, I spent a lot of time chilling by the pool, did some light running and biking at the hotel gym, went to sauna and did some stretching and so I was ready to continue my trip to Mexico. Cancun was just unreal! Those paradise beaches, luxurious hotels, the white sand and the turquoise sea. The burning sun, palm trees and guacamole. I couldn't really enjoy those things, though, because I made it all the way to the final. Some good matches again, another successful tournament in a row and I was beyond happy.

Those two weeks in Guatemala and Mexico were probably the best weeks of the whole year. I made the third and the fourth results over 2000 points and played better than ever before. I really started to believe in my dream of making it to Rio. On the other hand, on the last day I heard some very sad news from home and suddenly I couldn't tell anyone. I had to stay strong so that everyone would still think that I'm a strong girl. My eyes were red just because the sea water was so salty, that's what I said. I realized that day that the Olympic year is also a big mental battle. I had to find those people who I really trust and build up a strong wall in front of everyone else.

In September I also played Czech International and the first league matches in Denmark. Those didn't go perfectly well but all in all September was a great month and I also made it to the top 100 for the first time.

There are so many nice posts and photos from this month that it's hard to choose! But here are some of them:

Exhausted but happy - After those two weeks I was so tired but happy - and it can be seen in this post very genuinely.

Stories and pictures from Guatemala - Guatemala was dangerous but I really miss the warmth and the good atmosphere!

Pictures and stories from Cancun, Mexico - Oh wow, what I got to experience! And the view!

The hall in Guatemala. I remember sitting there after the tough matches, enjoying the adrenaline in my body and listening to the same power song over and over again.
Chilling at the hotel pool in Guatemala
After a good tournament it was easy to smile and enjoy life

Our hotel in Mexico. Why weren't all the hotels like this during the year??
So sweaty and so happy after making it to the final in Mexico! It was extremely hot there and I felt like I had been swimming.
Cancun, Mexico. I didn't know places like this even exist. And that I could get a chance to go there. So blessed, so grateful.
Mexico International top 3!
That was the afternoon after the final. Finally time to enjoy the beach - and it was definitely well deserved!
Cancun, Mexico. It was so hot there - and so beautiful!
Our hotel in Mexico
Cancun, Mexico
Lokakuu 2015

Pelasin koko vuonna kaksi oikeasti huonoa matsia (aika hyvin että vain kaksi!), joista toinen oli lokakuussa Hollannin GP-kisassa. Hävisin tutulle vastustajalle, Tanskan Anna Thea Madsenille, ja mun pää ei ollut siellä kentällä ollenkaan. Se oli kai se vaihe, kun olympiakarsintapaine iski ensimmäistä kertaa ihan tosissaan. Itkin äitille puhelimessa sitä, miten huono olen ja entä jos en enää osaakaan pelata. Voi äiti parkaa, mitä kaikkea sekin on joutunut välillä kuuntelemaan...

Hollanin kisan jälkeen oli vain muutama päivä välissä ja sitten olikin jo Denmark Open Super Series Premier -kisan vuoro. Näin jälkikäteen mietittynä tämä on ehdottomasti yksi vuoden suurimpia onnistumisia henkisellä tasolla. Muutamassa päivässä sain itseni taas takaisin raiteille. Ennen se oli tarkoittanut täysillä treenaamista ja itsensä äärirajoille piiskaamista, mutta nyt olin oivaltanut, että on ehkä toinenkin tapa - hyvä määrä treeniä ja LEPO. Sitten menin ja voitin Denmark Openin karsinnassa tutun treenikaverini, Tanskan Camilla Martensin kolmannessa erässä 22-20 ja pääsin elämäni ensimmäiseen Super Series -pääkisaan. Äiti ja mummikin olivat katsomassa kisaa ja se oli mulle todella hieno hetki.

Denmark Openin jälkeen oli vielä yksi liigapeli ja sen jälkeen tarvitsin pienen tauon. Syys-lokakuu oli aikamoista hulabaloota, joten oli enemmän kuin hyvä idea matkata viikoksi Suomeen ja ottaa hieman kevyemmin. Kasassa oli viisi yli 2000 pisteen tulosta, joten aikataulussa oltiin. Tajusin olevani lähellä unelmaani ja sitä tulikin välillä pohdittua myös keskellä yötä. Kehityin pelaajana niin kovaa vauhtia, etten olisi muuta halunnut tehdäkään kuin pelata. Oli kuitenkin pakko nukkua ja levätä välillä, vaikka se tuskaa olikin. Kunpa vain olisi aina saanut olla pelaamassa.

Kuukauden parhaita postauksia:

Kun elämä on vuoristorata - Mietteitä silloin, kun meni vähän liian kovaa ja pää ei pysynyt ala- ja ylämäissä mukana.

Fiiliksiä puolessa välissä olympiakarsintavuotta - Melkoisen adrenaliinihuuruiset ja iloisen sekavat fiilikset löytyy tästä tekstistä!

October 2015

During the year I played two bad matches (only two, that's quite nice!), and one of them was in October in Dutch GP. I lost to Anna Thea Madsen once again and my head was not on the court at all. I guess that was the time when the Olympic pressure hit me hard for the first time. I called my mum crying and said that I suck at badminton, I just can't play anymore. Oh poor mum, all those things she's had to hear this year...

After Dutch GP I only had a few days off before Denmark Open Super Series Premier. Looking back now, that was for sure the best biggest success for me mentally this year. I got myself back on track in just a few days. Before that had meant practicing full power and killing myself physically, but now I had realized that there's another way - a good amount of practice and REST. And so I won my qualification match against my training partner Camilla Martens 22-20 in the 3rd set and made it to my first ever Super Series main draw. My mum and grandma were also there to see it and it was a great moment for me.

After Denmark Open I still had one more league match to play and after that I needed a break. September and October were crazy, and so it was more than a good idea to go home to Finland for a week and take it a bit more easy. I had five results more than 2000 points and so I was on schedule. I was so close to reaching my dream and I often found myself thinking about it in the middle of the night. I was developing as a player so fast that I didn't want to do anything but play. However, I had to sleep also sometimes, although it was not easy. I wished I could have just played all the time.

Unfortunately I didn't translate my posts this month. I guess that shows how stressed and busy I was...

I helped with building the hall for Denmark Open and then I celebrated with a huge Viktor Axelsen!

Denmark Open - The atmosphere in the hall is so cool in those big tournaments! That's where I want to play in the future.





My life was mostly this...
...but luckily sometimes also this!

The best feeling ever is seeing the red arrow and a big number in front of your name in the world ranking!

Girls' nights every now and then helped me to handle the pressure <3

Marraskuu 2015

Marraskuu oli onnellinen kuukausi, kaikin puolin. Olin super onnellinen kentällä ja sen ulkopuolella. Treenasin ensin kolme viikkoa kovaa ja todella hyvin, ja buukkailin siinä samalla seuraavia kisamatkoja. Sitten olikin vuorossa kolmen viikon kisaputki sekä pari liigapeliä.

Ensimmäinen etappi oli Skotlannin GP-kisa. Harmittelin jälleen kerran huonoa arpaa, kun ensimmäisellä kierroksella tuli heti vastaan maailman listan numero 43, Sveitsin Sabrina Jacquet. Toisaalta tunsin olevani huippukunnossa hyvän treenijakson jälkeen. Voitin sitten Sabrinan kolmessa erässä. Soitin jälleen äitille ja olin niin onnellinen, että meinasin haljeta. Toisella kierroksella tuli vastaan japanilainen tyttö, joka oli vielä turhan kova, vaikka hyvin pelasinkin.

Kuukauden parhaita postauksia:

Full of colourfull happiness - thanks to Zeropoint, Finland and home - Suomessa vietetyn viikon jälkeistä onnellisuutta ja eräs tarina dopingtestistä.

My happy little bubble - En tiedä miksi, mutta tämä teksti sai mut juuri nyt herkistymään. Huh, että olen ollut ahkera tyttö ja miten paljon asioita olenkaan uhrannut.

November 2015

November was a happy month, in every way. I was very happy both on and off court. I spent the first three weeks training hard and booking my next trips. And then it was time for three hard weeks with three tournaments and two leagues matches.

The first destination was Scotland and Scottish Open GP. I felt a bit insecure knowing that I had a tough draw. I played against Sabrina Jacquet (wr 43) on the first round. On the other hand I felt like I was in a top shape after those good weeks of practice. And so I beat Sabrina in three sets and once again I called my mum - this time I was the happiest girl on earth. On the second round I lost to a strong Japanese girl but I played well in that match too.

Best posts of the month:

Full of colourfull happiness - thanks to Zeropoint, Finland and home - I was happy after spending time at home!

My happy little bubble - I don't know why but I just got tears in my eyes reading this post now. Looking back I can see how hard I've worked and how many things I've sacrificed.

I had a surprise doping test in Finland and I got a little gift after that.

This is a view that I've been looking at A LOT during the year. Somehow it's a nice feeling to just sit there and relax, there's no internet or anything else to distract you.
Scottish Open. That's also a cool tournament and the hall is great!
Cardiff, Wales. I must say that I really, really liked that city.
Cardiff, Wales
Some of the gear I've got from Zeropoint. I really like those compression socks and tights and I'm actually wearing them also now as I'm writing this text!
Traveling in the best company!
My Halloween girl <3
Joulukuu 2015

Joulukuu oli rankka. Skotlannin jälkeen menin heti Walesin kisaan, ensimmäisen kierroksen tappio Anna Thealle jälleen kerran. Sitä seuraavalla viikolla Irlantiin, taas ensimmäisen kierroksen tappio Englannin Fontaine Chapmanille. Olin henkisesti sekä fyysisesti aivan loppu. Sitten jostain iski se pelko: entä jos en pääsekään Rioon? Olin yhtäkkiä niin pelon lamaannuttama, etten saanut nukuttua ja treenitkään eivät sujuneet.

Arvoin viimeiseen saakka, menenkö Turkin kisaan vielä ennen joulua. Päätin mennä ja se oli todella huono ratkaisu. Siellä tuli se vuoden toinen huono matsi. Istuin katsomossa hiljaa kaksi tuntia matsin jälkeen, en sanonut sanaakaan kenellekään.

Turkin jälkeen olin täysin hukassa. Mentaalivalmentaja onneksi auttoi ja kysyi, että mitä oikein pelkään? Kerroin pelkääväni sitä, etten pääsekään Rioon, mutten osannut kertoa miksi se pelottaa niin paljon. En uskaltanut käsitellä sitä pelkoa, en uskaltanut ajatella epäonnistumista. Halusin ajatella vain, että onnistun. Se pelko kuitenkin lamaannutti mut täysin ja se oli pakko käsitellä.

Ennen joulua oli vielä yksi liigapeli. Siitäkään ei tullut yhtään mitään. Matkasin sen jälkeen Tanskan halki läpi yön junalla ensin Köpikseen ja lensin sieltä sitten Suomeen joulun viettoon. Kotona kaaduin sänkyyn ja nukuin ja nukuin ja nukuin. Onneksi oli joulu ja aikaa olla. Kävin niinä päivinä läpi myös sitä pelkoa ja mentaalivalmentajani oli jälleen oikeassa - asian pohtiminen auttoi ja pelko alkoi pian helpottaa. Olin taas valmis jatkamaan taisteluani täysillä.

Kuukauden parhaita postauksia:

"Saako sulkapallosta rahaa tai siis rikastuksä sillä?" - Vastasin tähän kysymykseen ja pohdin aihetta vähän enemmänkin

A little Christmas story... - Hahah apua, miten olen onnistunut kirjoittamaan jotain näin sarkastisen hauskaa, kun elämästä tuntui olevan hauskuus kaukana juuri tuolloin!

December 2015

December was tough. After Scotland I continued to Wales and lost in the first to Anna Thea once again. The next week it was Ireland and a first-round loss again, this time to England's Fontaine Chapman. I was so tired both mentally and physically. And then the fear hit me: what if I don't make it to Rio? Suddenly I was so scared that I couldn't sleep or practice.

I wasn't sure whether to go to Turkey or not but I made a last minute decision to go. That was not a good decision. That was where I played the other bad match of the year. After my match I just sat in the hall for two hours and didn't say a word to anyone.

After the tournament in Turkey I was totally lost. Luckily I had my mental coach who helped me and asked what it is that I'm so scared of? I told her that I'm scared of not making it to Rio but couldn't really tell why it was so scary. I wasn't brave enough to deal with the fear, I didn't want to think about failing. I only wanted to think that I will make it. But the fear got me too distressed and I felt so numb that I just had to face the fear and deal with it somehow.

Three days before Christmas I played one more league match. That was not a good one either. After the match I jumped in a train and traveled through the whole Denmark through the night and then flew to Finland for Christmas. Back in Finland I went straight to bed and just slept and slept and slept. Luckily it was Christmas and I had time to just rest. During those days I also thought about my fears and my mental coach had been right once again - processing the fear helped and soon it was not there anymore. I was ready to continue my journey towards Rio.

Best posts of the month:

"Do you get money from badminton or I mean, do you get rich from it?" - I answered this question and told how I feel about this topic.

A little Christmas story... - Haha it's pretty awesome that I actually managed to write such a funny text at that moment when my life honestly didn't feel funny at all!

The Christmas Market in Odense. I'm happy that I decided to come home earlier from Ireland and so I had time to visit this lovely Christmas Market. 
My home town, Odense
Girls! <3
Mersin, Turkey. It was not the most beautiful city and the whole trip to Turkey wasn't my favorite part of the year...
Turkey International. A huge hall and no spectators... And later I found out that it was because it was not safe there. Nice to know. 
The feeling of being finally home, lying on the floor, talking with the family and enjoying the Christmas spirit!

Ja kolmas osio tulee pian! :)

And the third part will be up soon! :)

xxx
Airi