maanantai 20. kesäkuuta 2016

My road to Rio - a summary of the Olympic year, part 3

Tässäpä kolmas ja viimeinen osio olympiakarsintakoosteesta. Ensimmäinen ja toinen osa löytyvät TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ! :)

Here comes the third and the last part of the summary of the Olympic year. You can read the first and the second parts HERE and HERE

Tammikuu 2016

Palasin heti joulun jälkeen Tanskaan ja aloitin jälleen kovan treenijakson kohti seuraavaa kisarupeamaa. Kasassa oli kuusi yli 2000 pisteen tulosta, neljä siis uupui. Tajusin, ettei niitä olekaan ihan niin helppoa saada. Jotain huikeaa oli tehtävä. Treenasin, treenasin ja treenasin. "Kun mä nyt teen täysillä, niin pääsen Rioon!"

Kolmen hyvän treeniviikon jälkeen oli vuorossa Ruotsin kisa. Katsoin ensin vierestä, miten Nanna teki yllätyksen voittamalla kovan tytön. Tajusin, että mun on pystyttävä siihen myös. Ja sitten menin ja voitin Bulgarian Petya Nedelchevan, joka oli sillä hetkellä top 40 -pelaaja. Seitsemäs kova tulos rankingiin.

Ruotsin kisa oli iso positiivinen yllätys, mutta se adrenaliini ei niin vain lähtenytkään pois. Päässä pyöri ranking-pisteet ja Rio jatkuvasti. En malttanut nukkua, en malttanut odottaa seuraavaa päivää. Koko ajan olisin vain jo halunnut päästä pelaamaan lisää. Mutta tuollainen intoilu on rankkaa ja kroppa väsyy. Yhtenä päivänä aloin itkeä kesken kanan paistamisen ihan vain siksi, kun siitä tuli niin kauniin kultaisen väristä.

Sitten lähdin Islantiin. Siitä reissusta ja kisasta on niin hyvä mieli, että sydän meinaa pakahtua vieläkin. Pelasin todella hyvin, otin hyviä voittoja ja pääsin finaaliin. Finaalissa hävisin kovalle Tanskalaiselle, Julie Dawall Jakobsenille, mutta sekin oli hyvä peli. Parasta oli kuitenkin kavereiden kanssa vietetty aika ja yöpyminen islantilaisen kaverini luona. Oli niin hyvä olla.

Islannin jälkeen oli muutama päivä välissä ja sitten oli SM-kisojen aika...

Kuukauden parhaita postauksia:

Two girls + one big goal = the biggest catfight ever? - Millaiset välit on minulla ja Nannalla tiukan olympiakarsinnan keskellä?

My head was spinning around after Sweden but now I'm in Iceland! - Hahaa voi ei, yritin kai kuulostaa fiksulta tätä kirjoitellessani, mutta...noh, lukekaa itse.

Happy after Iceland International - Teksti, jossa muun muassa onnellisena kiitän rakasta päätäni siitä, että se kestää tiukoissa paikoissa.

January 2016

Soon after Christmas I flew back to Denmark and continued the hard training towards the coming tournaments. I had six results over 2000 points, so four were missing. I realized that it's not easy to get those results. I had to do something great. I practiced, practiced and practiced. "If I give it 110% now, I will make it to Rio for sure!"

After three good weeks of practice it was time for Swedish International. First I saw Nanna making a surprise by beating a strong girl. I figured that I need to do it too. And then I beat Petya Nedelcheva from Bulgaria who was a top 40 player at that time. That was the result number 7 to my ranking.

Sweden was a big and positive surprise, but afterwards the adrenaline just didn't want to leave my body. I was thinking about the ranking points and Rio all the time. I couldn't sleep, I couldn't wait for the next day. I just wanted to play more all the time. But that kind of over-excitement is hard for the body and mind. One day I randomly started crying while cooking, just because the chicken turned out so beautifully golden.

And then I left for Iceland. I have great memories from that tournament and thinking about it still makes me feel warm in my heart. I played very well, beat good players and made it to the final. In the final I lost to a strong Danish girl, Julie Dawall Jakobsen, but that was also a good match. The best thing about the trip, though, was the time spent with my friends and staying at my friend's place. I felt so happy those days.

After Iceland I had only a few days off before the Finnish Championships...

Best posts of the month:

Two girls + one big goal = the biggest catfight ever? - How are things between me and Nanna?

My head was spinning around after Sweden but now I'm in Iceland! - Oh this made me laugh! I guess I was trying to sound smart writing this post but...well, check yourself.

Happy after Iceland International - A happy text from a happy girl :)


Happy girls in Iceland!

Iceland is something so beautiful and unique. And I love it.
Getting stronger, ha !
Swedish International
Swedish International
Iceland International
Iceland International
And some more of that Icelandic landscape
Helmikuu 2016

Ensimmäistä kertaa ikinä en jännittänyt SM-kisoja ollenkaan. Olin todella rauhallinen ja itsevarma, olinhan pelannut juuri elämäni parasta peliä Ruotsissa ja Islannissa. Halusin vain mennä ja pelata. Kisoja edeltävänä iltana nousi yli 40 asteen kuume ja masupöpö iski kovaa. SM-kisat menivätkin mun osalta sängyn ja vessan väliä ravaten. Se oli kaikin puolin aika tyhjentävä kokemus. Harmitti.

Mulla oli viikko aikaa päästä jaloilleni ennen joukkueiden EM-kisoja Venäjällä. En ollut siellä vielä ollenkaan hyvässä kunnossa ja pelasin valitettavasti melko huonosti. Joukkueena meillä oli kuitenkin loistava reissu ja päästiin puolivälieriin, ei huono. Supereita tyttöjä meillä kyllä on Suomen joukkueessa!

Seuraavaksi starttasi se kaikista huikein seikkailu...

Kuukauden parhaita postauksia:

And life goes on... - Fiiliksiä SM-viikonlopun ja taudin jälkeen. Onneksi osasin jo silloin noin positiivisesti tietää sen, että elämähän aina jatkuu!

EM-kisareissu Kazaniin - Kuvia ja tarinoita joukkueiden EM-kisoista.

Peru, Brazil, Switzerland and New Zealand - HERE I COME! - Pääsin vihdoin jakamaan blogissanikin tulevat suunnitelmani ja fiilikseni ennen maailmanympärimatkaa. Voi että, miten silloin jännitti! 

February 2016

For the first time ever I wasn't feeling nervous before the nationals. I felt so calm and confident after playing better than ever in Sweden and Iceland. I just wanted to go and play. The night before the tournament I suddenly got very sick in my stomach and I had more than 40 degrees of fever. I was throwing up and even drinking water made me feel sick and so I spent the weekend of the nationals in my bed. After the weekend I felt quite empty, both mentally and physically. That was disappointing.

I had one week to get back on my feet before the European Team Championships in Russia. I wasn't really fit there yet and unfortunately played quite bad. As a team we still had a great tournament and we made it to the quarter finals, not bad at all! I must say that we have such a great and lovely girls' team in Finland!

And then it was time for the biggest adventure of all...

Best posts of the month:

And life goes on... - My feelings after the weekend of the nationals. Luckily I was already then so positive and able to see the fact that the life really does go on!

Peru, Brazil, Switzerland and New Zealand - HERE I COME! - I was finally able to share my plans on the blog and tell about my feelings before my trip around the world. I was so excited!

The most important thing in a team event: team nails!
"Good morning, I slept three hours this night. In a train."
And what was I doing again? 
Looks a bit better here...
...and this one looks like badminton already!
Team Finland - strong girls and happy coaches!
Such a great team, I hope we'll get far with these girls in the coming years!
And then it was time for a tiny little trip...
Maaliskuu 2016

Olympiakarsinta oli todella tiukka mun ja Nannan välillä. Taisin johtaa yhdellä pisteellä, mikä on täysin älytöntä, kun meillä molemmilla oli noin 21 000 rankingpistettä siinä vaiheessa. Oli pakko ottaa riskejä ja pelata mahdollisimman paljon kisoja. Täysin arpapeliähän se oli, mihin mennä. Oltiin tehty valmentajan kanssa suunnitelma, että matkustan neljä viikkoa putkeen reitillä Peru - Brasilia - Sveitsi - Uusi-Seelanti. Ai jännittikö lähteä yksin? No ehkä hieman...

Päätin, että reissusta tulee hyvä, vaikka tiesin väsähtäväni jossain vaiheessa. Näin hirveästi vaivaa kaiken valmistautumisen eteen ja lopulta kaikki menikin todella hyvin. Tätä reissua on mahdotonta tiivistää tähän lyhyesti, sellainen seikkailu se oli.

Muistan voiton Perun finaalissa Nannaa vastaan. Muistan, miten paljon jännitin ja tärisin ennen sitä matsia. Se olisi voinut jäädä ratkaisevaksi matsiksi olympiakarsinnassa... Halusin soittaa äitille, että auta. Halusin soittaa kavereille, että tulkaa joku tekemään tämä mun puolesta. Mutta eihän sitä kukaan voinut tehdä, itse oli selvittävä. Ja mähän selvisin ja voitin.

Muistan, kuinka varasin hotellin Sveitsissä ja maksoin sen. Pari viikkoa myöhemmin aloin pohtia, että minkäköhän hotellin oikein varasinkaan. Mitään varausvahvistusta ei tullut, taisin kirjoittaa sähköpostiosoitteeni väärin varatessani. Rahat olivat kuitenkin menneet tililtä. Sitten meilailin läpi kaikki Zurichin hotellit, kunnes oikea löytyi. Hups.

Muistan, kuinka lensin Uuteen-Seelantiin ja odotin into piukeana näkeväni Shanghain valot. Latasin sen Shanghain valot -biisinkin valmiiksi ja pyysin ikkunapaikan lentokoneessa. Air China kieltää kuitenkin kaikki elektroniset laitteet (kyllä, tämä on julkinen valitus!) ja sitä paitsi oli niin harmaata, etten nähnyt mitään ennen kuin kone jo laskeutui maahan. Oli kyllä pettymysten pettymys.

Muistan, kuinka Uudessa-Seelannissa nukuin hulluja määriä ja ihmettelin joka aamu herätessäni, että missä mä oikein olen - ei juma, Uudessa-Seelannissa!

Muistan, miten raskasta se reissaaminen välillä oli - kaikki yksinäiset tunnit lentokentillä, lennoilla turvonneet jalat, todella epägourmet (onko se sana?) lentokoneateriat, jet lag, hotellielämä, jatkuva valppaus ja pohdinnat "olihan se lento varmasti klo 09.30", "olenhan varmasti varannut hotellin oikeille päiville" ja "ei kai kukaan vaan varasta mun laukkua"... Silti kaikesta on hyvät muistot. Olin niin onnellinen ja täysillä unelmani perässä.

Kuukauden parhaita postauksia:

Feelings after the victory in Peru - Oli vissiin melkoisen sekavat tunnelmat silloin... Niin ylpeä itsestäni, mutta samalla niin hankala tilanne. Onneksi nyt osaan olla jo vain ja ainoastaan ylpeä!

I'm in New Zealand! - Tässä postauksessa kerroin enemmän siitä, miltä se rankka matkustaminen tuntuukaan

Me, myself and Auckland - Paljon kuvia ja vähän tunnelmia Uudesta-Seelannista

March 2016

The Olympic qualification was extremely close between me and Nanna. I think I was leading by one point, which is insane as we both had around 21 000 ranking points at that time. I had to take risks and play as many tournaments as possible. I made a plan with my coach that I will travel four weeks in a row and play four tournaments - Peru, Brazil, Switzerland and New Zealand. Was I nervous to do that alone? Well, maybe a little bit...

I decided that the trip will be good, although I knew very well that I will get tired at some point. I spent hours and hours booking and planning everything and in the end everything went very well. It's impossible to summarize the trip here, it was such an adventure.

I remember winning the final in Peru against Nanna. I remember how nervous I was before the match and how I was shaking like never before. That could have been the deciding match for the whole qualification... I wanted to call my mum and ask for help. I wanted to call my friends and ask them to do it for me. But of course no one could do it for me, I had to do it myself. And I did it - I won.

I remember booking a hotel in Switzerland and paying for it. Two weeks later I started wondering which hotel it was that I had booked. I didn't get any confirmation, I guess I spelled my e-mail address wrong when making the reservation. Because I had paid for it already, I had no other option than to e-mail all the hotels in Zurich and ask "hey, have I booked a room at your hotel?". And then I found it!

I remember flying to New Zealand and looking so so so much forward to seeing the lights of Shanghai on the way. I even asked for a window seat and downloaded a Finnish song called "The lights of Shanghai". However, it's forbidden to use any electronic devices on Air China's flights (yes, this definitely is a public complaint!) and besides, it was so gray that I didn't see anything before the plane landed. That was a huge disappointment!

I remember sleeping A LOT every night in New Zealand and waking up in the mornings wondering where I was. And every time I was so surprised to realize that OMG - I'm in New Zealand!

I remember how hard the traveling was sometimes - all those lonely hours at the airports, swollen legs after the flights, the airplane food that was far from gourmet, jet lag, living at different hotels, constantly double-checking and stressing over the flight times and hotel bookings... Still I have only good memories. I was so happy and doing it all to reach my dream.

Best posts of the month:

Feelings after the victory in Peru - Mixed feelings back then... I was so proud of myself but it was a tough situation.

Me, myself and Auckland - I was too tired to translate all the posts this month but at least you can check the photos in this one!

I was lucky enough to get these compression tights and socks from Zeropoint just before my long trip. These tights are so amazing! I couldn't have survived the long flights without them and I've been wearing them so much since I got them.
Winner of Peru International!
One dedicated girl in Peru
Lima, Peru
Lima, Peru - and SOOO many people
Flip flops that I bought in Brazil. And I love them
Sao Paulo, Brazil
Sweat, sweat, sweat...
The hall in Swiss Open GP was so cool. I love those big arenas!
I had to wait 7 hours in Shanghai on the way to New Zealand and I took a little morning walk to the gate D59. That was a huge airport as you can see! 
I didn't see the lights of Shanghai but luckily I saw the lights of Auckland. And that was awesome.
A little hello from me from New Zealand :)
I definitely loved New Zealand - the nature, the people, everything!
Huhtikuu 2016

Kasassa oli tarvittavat 10 kovaa yli 2000 pisteen tulosta ja olin saavuttanut tavoitteeni, mutta yhtäkkiä se ei ollutkaan ehkä tarpeeksi. Olin edelleen johdossa Nannaan nähden ja mukana Rioon pääsevien listalla. Jäljellä oli neljä viikkoa ja neljä kisaa: Finnish Open Suomessa, Perun kisa, Chilen kisa sekä EM-kisat Ranskassa.

Finnish Open oli härdelli. Oli haastattelua toisensa perään ja samat kysymykset toistuivat jatkuvasti. Vastailin kyllä mielelläni ja hoidin kaikki asiat, mutten halunnut viettää yhtään ylimääräistä aikaa hallilla. Olin todella itsekäs ja täysin omassa kuplassani. Mutta kun en voinut muutakaan, en jaksanut niiden paineiden keskellä. Arpa oli vähän kehno, kova Vietnamin tyttö heti ensimmäisellä kierroksella. Pelasin hyvin, mutta hävisin. Lähdin äkkiä takaisin Tanskaan viimeiseen liigapeliin.

Liigapeli onneksi voitettiin ja olin super iloinen joukkueeni puolesta. Seuraavana aamuna lähdin heti Peruun. EM-kisojen arvonta julkaistiin sinä päivänä. Istuin koko päivän 12 tunnin lennolla ja jännitin sitä arvontaa, vaikken tietenkään voinut asialle yhtään mitään. Olin yhä johdossa Nannaa ja EM-kisat olisivat todennäköisesti se ratkaiseva kisa. Tiesin, että arpa voi ratkaista paljon. Mulla oli jo ollut huono arpa Uudessa-Seelannissa, Suomessa, nyt Perussa... Heti Peruun laskeuduttuani avasin arvan ja pahaltahan se tuntui. Minulla oli jälleen kerran vastassa Tanskan Anna Thea Madsen, jolle olin hävinnyt jo 9 kertaa viimeisen 14 kuukauden aikana. Nannalla puolestaan kävi huomattavasti parempi tuuri. Kysyin itseltäni, mitä voin tehdä ja päädyin siihen, että voin vaikuttaa vain omaan tekemiseeni. Oli siis keskityttävä omaan tekemiseensä tsempattava.

Perussakaan ei siis arpa osunut kohdilleen, kun heti ensimmäisessä matsissa oli vastassa Liettuan Akvile Stapusaityte. Se oli kova matsi. Oli taas niin kuuma maa ja kuuma halli, että pelin jälkeen vain makasin hiestä läpimärkänä ja oli paha olla. Pääasia kuitenkin, että voitin sen matsin. Seuraavassa matsissa tuli kisan kakkossijoitettu USA:n Iris Wang. En pärjännyt.

Perusta oli tarkoitus jatkaa Chileen, mutta laskin ranking-pisteitä ja huomasin, ettei siinä ole järkeä. Lensinkin sitten takaisin Tanskaan viikoksi treenaamaan ja valmistautumaan EM-kisoihin. Tässä vaiheessa paine oli melkoinen, ymmärrätte varmaan. Olin yhä mukana Rioon pääsevien listalla, mutta edessä oli EM-kisat ja kannaltani tilanne ei näyttänyt helpolta. En saanut nukuttua, oli vaikeaa olla. Toisaalta pelaaminen oli yhä paras asia elämässä ja olisin vain halunnut pelata, en tehdä mitään muuta. Jokainen hetki poissa kentältä oli vaikea, oli liikaa aikaa ajatella. Joka toinen minuutti uskoin pystyväni voittamaan Anna Thean ja joka toinen minuutti halusin vain luovuttaa. Olisin voinut jättää menemättä kentälle, pelkäsin että romahdan. Silti halusin pelata niin paljon, että itketti.

Fiilis helpotti, kun pääsin Ranskaan ja kisapaikalle. Se oli kisareissu siinä missä muutkin ja oli taas niin mahtavaa päästä pelaamaan. Kentällä en muistanut ollenkaan olympialaisia, pelasin vain niin hyvin kuin osasin. Hävisin komessa erässä ja pelasin super hyvin, yhden elämäni parhaista matseista. Matsin jälkeen se kipu sitten iski. Sattui niin paljon, että oli vaikea hengittää. Ainoa asia, mikä tuli mieleen oli, että onneksi en ostanut sieltä Brasiliasta niitä Rio2016-kuvioisia flipflop-sandaaleja, kun en haluaisi nyt käyttää niitä.

Olin tehnyt kaikkeni ja pelannut todella hyvin. Silti en päässyt olympialaisiin. Se tuntui niin epäreilulta, olin niin epäonnekas. Kaksi seuraavaa päivää meni vain ohi. Makasin yksin hotellihuoneessa, mutten nukkunut ollenkaan. Olihan siellä joku maanjäristyskin, mutta ajattelin vain, että "oho, okei". Näin, että Nanna pääsi puolivälieriin voittamalla pelaajia, jotka itsekin olin kauden aikana voittanut. Näin, että Anna Thea voitti seuraavat kierrokset suoraan kahdessa erässä ja sai EM-mitalin. Taistelin yksin siellä hotellihuoneessa ajatuksieni kanssa. "Tämä on niin epäreilua, niin väärin". Eipäs kun "tämä on vain osa lajia, Nanna onnistui tärkeässä paikassa, hänkin ansaitsee tämän". Sattui. Sattui. Sattui. Sain paljon ihania tsemppiviestejä tutuilta ja tuntemattomilta. Halusin vastata ihan kaikille. Olin niin kiitollinen kaikille, jotka välitti.

Kuukauden parhaita postauksia:

10 +1 random things - Hauskoja muistoja olympiavuoden ajalta. Näitä voisi kirjoitella lisääkin - näitä nimittäin riittää!

And it all comes down to the last week... - Fiiliksiä Perusta ja karsintakauden viime hetkistä. On hyvä tunne palata noihin hetkiin. Osasin nauttia jopa silloin, kun oli niin älyttömän raskasta.

My #RaceToRio has come to an end - Tämän kirjoittaminen sattui, tämän lukeminen sattuu. Mutta olen ylpeä tästä tekstistä. Se on rehellinen ja se on kaunis.

April 2016

I had done it, I had made 10 good results of more than 2000 points. But suddenly I wasn't sure if it was enough. I was still above Nanna and one of the 38 players who would qualify to Rio. I had four weeks and four tournaments left: Finland, Peru, Chile and finally the European Championships in France.

Finnish Open was a mess. I had one interview after another and everyone kept asking the same questions. I enjoyed talking to people and it didn't bother me to give those interviews but still I didn't want to spend any extra time at the hall. I felt like I was being selfish and totally in my own bubble. But I had no option, I was under so much pressure and didn't have energy for anything else. I had a bit tough draw, playing a strong Vietnamese girl in the first round. I played well but lost. And then I flew back to Denmark for the last team match of the season.

Luckily we won the team match and I was super happy for my team. The next morning I already flew to Peru. The draw for the Europeans came out that day. I spent the whole day on a 12-hours flight stressing about the draw, even though there was obviously nothing I could do about it. I was still above Nanna and the Europeans would probably decide who's going to Rio. I had already had an unlucky draw in New Zealand, Finland, now in Peru... After landing in Peru I opened the draw and it was not nice to see it. I had once again Anna Thea Madsen, who I had lost to 9 times during the last 14 months. Nanna, in turn, had a much better draw. I asked myself what can I do and the answer was simple: I can only affect what I do myself and so I need to focus on myself and do my best.

I didn't have the easiest draw in Peru either as I played against Lithuanian Akvile Stapusaityte in the first round. That was a tough match. It was so hot there, I was sweating like crazy and I felt so weak after the match. The most important thing is, however, that I won the match. But the next opponent, the second seeded Iris Wang from USA, was too strong and I lost.

My plan was to go to Chile from Peru but after calculating the points I realized that it wouldn't make sense. So I came back to Denmark for a week to prepare for the Europeans. At that point the pressure for huge, as you probably understand. I was still in and going to Rio but the Europeans were coming and it didn't look easy for me. I was struggling to sleep, it was hard to relax. On the other hand playing was still the best thing in the whole world and I just wanted to do nothing but play. Every moment I couldn't spend playing or practicing was torture, I had too much time to think. Every second minute I believed that I could beat Anna Thea and every second minute I just wanted to give up. I wasn't sure if I wanted to go on the court at the Europeans, I was scared that I will break down. But deep down I wanted to play so much that it made me want to cry.

Everything got much easier as soon as I arrived in France. It was just another tournament and it was awesome to get to play again. On the court I didn't remember anything about the Olympics, I just played as good as I could. I lost in three sets and played veryvery well. After the match the pain hit me. I had lost, my heart was broken, it was hard to breath. The only thing that came to my mind was that thank god I didn't buy those Rio2016 flip flops because I wouldn't want to wear them now.

I had done my best, given it all I had. Still I didn't make it to the Olympics. It felt so unfair, I was so unlucky. The next two days just passed by, I was in my hotel room and couldn't sleep. There was quite a strong earthquake but I just thought like "oh, okay". I saw Nanna making it to the quarter finals and beating players I also had beaten during the year. I saw Anna Thea winning the next rounds in straight two sets and taking a medal. I was all alone fighting with my thoughts. "This is so unfair, so wrong." But then again, "this is just a part of the sport, Nanna did very well, she also deserves it". It hurt. It hurt. It hurt. I received many lovely messages from my friends and from people who I don't even know. I wanted to reply to everyone. I was so grateful for everyone who cared.

Best posts of the month:

10 +1 random things - Funny moments that I've experienced during the year. I should write down more of these!

And it all comes down to the last week... - Thoughts after coming home from Peru and before the last deciding tournament. It feels good to remember those days - I was able to enjoy it even when it was so tough.

My #RaceToRio has come to an end - Writing this post hurt, reading this post hurts. But I'm proud of this post. It's honest and it's beautiful.

Finnish Open
How could I look so surprised to see a shuttle after the whole year of nothing but badminton?
Lima, Peru
Lima, Peru. I thought I had gotten a bit tanned but then some random guy came to me and asked: "Is it dangerous to be here when you're so pale? Do you get burnt in the sun?"
Lima, Peru
I went to see a light show which is supposed to be one of the biggest ones in the world. It was so cool - and so romantic, hihi :)
Toukokuu 2016

Kun pääsin Suomeen, olin aivan loppu. En jaksanut vastata enää kenenkään viestiin, vaikka ne kaikki toki luin ja olin tosi kiitollinen. Välttelin kaikkia sosiaalisia medioita. Nukuin vain paljon ja olin. Olisin oikeastaan halunnut pelata lisää, kun se oli se juttu jossa olin yhä hyvä. Olin kuitenkin niin loppu fyysisesti, että urheilu olisi ollut jopa vaarallista. Joten sen sijaan vietin rentoa aikaa kavereiden kanssa. Halusin kaiken olevan hyvin. Ja kaikkihan on hyvin.

Ne oli ehkä vaikeita päiviä, mutta toisaalta ei kuitenkaan. Olinhan tiennyt jo pitkään, että näinkin voisi käydä. Tiesin myös, etten luovuttaisi, vaikka mitä kävisi.

Vuosi oli äärimmäisen rankka, mutta tekisin sen kaiken uudestaan. Menisin uudestaan läpi sen saman myllyn, vaikka se ei aina ollutkaan kivaa stressin ja rasituksen ollessa äärimmillään. Mutta mikään ei voita sitä onnistumisen tunnetta ja itsensä ylittämistä. Haluan edelleenkin pelata ja onnistua. Toivon vielä saavani sen mahdollisuuden.

Kuukauden parhaita postauksia:

Q&A - Vastailin joihinkin usein kysyttyihin kysymyksiin elämästäni ja suunnitelmistani.

Just one chapter of the story - Oli ansoja ja jekkuja, oli vaikeita hetkiä. Mutta lopulta kuitenkin kaikki oli hyvin.

May 2016

I got back to Finland and I was so exhausted. I didn't have the energy to reply anyone's message anymore although I read all of them of course and felt so grateful. I tried to avoid all the social medias. I just slept a lot and didn't do much. I actually really wanted to play more, as it was the thing that I was good at. But I was just so exhausted physically that it would've been dangerous to distress my body any more. So I spent a lot of time with my friends. I wanted everything to be fine. And everything is fine.

Those were maybe tough days but on the other hand they were not. I had known right from the start that it could end up like that. I also knew that I wouldn't give up no matter what.

The year was extremely tough but I would do it all again. I would go through the same things, although it wasn't always fun with all the stress and pressure. But there's just nothing better than the feeling of winning and breaking your own limits. I still want to play and be successful. I hope I will get the chance.

Best posts of the month:

Q&A - I answered some questions about my life and my plans

Just one chapter of the story - There were ups and downs, it was hard at times. But in the end it was all just fine.


Siinäpä se, sellainen oli mun tieni kohti Rioa. Olen niin iloinen, että tein kaiken tämän sekä super kiitollinen joka ikisestä hetkestä.

So that was my road to Rio. I'm happy that I did it and grateful for every moment.

xxx
Airi

8 kommenttia:

  1. A very honest and enjoyable to read account. You gave it your best shot and I bet you have learnt a lot on your journey. A great effort and you are young enough for the next Olympics so keep on doing what you are doing and get there next time round. Good luck and success for the future :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks, I'm happy you like reading it :) I learned a lot from it and I will keep chasing my dreams for sure!

      Poista
  2. Kiitos näistä yhteenveto-postauksista! Jos minulla olisi hattu päässä,
    nostaisin sitä :) Selvisit hienosti rankasta vuodesta ja saavutit paljon
    isoja voittoja! Mieleeni jäi erityisesti se Tanskan turnauksen voittoisa
    karsintapeli, yksi harvoista jotka onnistuin näkemään livenä.

    Toivon mukavaa kesän jatkoa ja menestystä ensi vuodellekin! Toivotaan, että
    näemme sinut taas Suomessa pelaamassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Tuota live-kuvaa saisi tulla useammin, mutta valitettavasti se ei ole ainakaan vielä niin yleistä... Mutta kunhan pääsen sinne isoimmille areenoille, niin sitten!

      Kivaa kesän jatkoa sinulle myös ja kyllä varmasti pelaan Suomessa heti kun tilaisuus taas koittaa!

      Poista
  3. aiotko jatkaa vielä blogin päivittämistä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ehdottomasti aion! Mulla on jo postauskin valmiina, mutta jotenkin on vaivannut kauhea lukko tän asian kanssa... En tiedä miksi, mutta jotenkin pelkään kertoa mitään, ettei vain kukaan voi arvostella. Mutta joo, jatkan kyllä! :)

      Poista