sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Another week, another country

Moi!

Viihdyin kotona Tanskassa viikon verran, kunnes oli jälleen aika reissata. Olen kai jollain tapaa levoton sielu, mutta tykkään siitä, että koko ajan tapahtuu. Tällä kertaa reissun kohteena on tuttu ja turvallinen Suomi. Ehdin ilahduttaa (toivottavasti!) perhettäni ja kavereitani läsnäolollani viikon verran, mutta sitten on palattava taas Tanskaan, kun liigapelit ja muut velvollisuudet kutsuvat.

Hello!

I spent one week at home in Denmark and then it was time to hit the road again. I guess I'm a bit of a restless soul but I just love it when there's something happening all the time. This time I traveled to a very safe and familiar place - Finland! I will spend one week here with my family and friends but then I have to get back to Denmark as I have team matches and other things to do there. 

Suomeen matkaaminen pistää jotenkin kummasti mut aina pohtimaan syvällisiä. En osaa edes selittää sitä tunnetta, kun istun lentokoneessa ja se alkaa laskeutua kohti Helsinkiä. Eilen illalla katselin taas koneen ikkunasta niitä tuttuja maisemia ja tuttuja metsiä, ja vatsassa lenteli miljoona perhosta. Tuntuu niin hyvältä tulla kotikotiin, nähdä perhe ja kaverit, kulkea tutuissa ympäristöissä ja olla enemmän minä kuin missään muualla. Ja sitten toisaalta pelottaa ja jännittää se kaikki, mitä täällä on ja mikä ei enää ole mun arki.

Coming back to Finland feels somehow special every time and I always find myself thinking very deep thoughts. I can't even describe the feeling of sitting in an airplane, staring out of the window and seeing the familiar landscape of Helsinki as we are landing. Yesterday evening I saw those familiar streets and forests once again and I felt the butterflies in my stomach. It feels amazing to come homehome, to see my family and friends and to be more myself than I can be anywhere else. But then again, I can't help feeling a bit nervous coming here and trying to cope with everything that no longer feels like my life.

Mua pelottaa se, miten etäiseltä ja vieraalta Suomi alkaa tuntua. Toisaalta se on kai niin, että mitä vieraammalta se tuntuu, sitä pidemmälle kohti unelmiani olen päässyt. Olen uskaltanut päästää irti ja mennä kohti jotain uutta. En mä kolme vuotta sitten uskonut, että asuisin edelleen Tanskassa ja että uskaltaisin tehdä kaikki ne asiat, jotka olen tehnyt.

It makes me scared to realize that Finland feels more and more distant and unfamiliar to me. On the other hand, I guess that it just shows how far I've come. I've been brave enough to let go and chase my dreams. Three years ago I didn't think that I would still be living in Denmark and that I could actually go through all the things I've done during these three years.

Eilen mua herkisti kai myös se, että sain tietää pääseväni suoraan pääkisaan lokakuun Denmark Open Super Series -kisassa. Nämä ovat niitä pieniä unelmia, joita mulla silloin kolme vuotta sitten Tanskaan lähtiessäni oli. On kiva tunne, kun unelmat alkavat hiljalleen toteutua. On kivaa pelata isoja kisoja, olla jo sijalla 59 maailmanrankigissa ja pystyä voittamaan kovia pelaajia. Olenhan mä aika paljosta saanut puskea läpi tässä matkalla, ihan jo viimeisen neljänkin kuukauden aikana, mutta on se kyllä ollut sen arvoista.

Yesterday I was probably a bit extra emotional because I had just found out that I will be playing in the main draw of Denmark Open Super Series in October. These are those little dreams that I had three years ago when I decided to move to Denmark. It feels good seeing the dreams slowly coming closer and closer. It's nice to play those big tournaments, to be number 59 in the world and to be able to beat strong players. It has taken a lot of hard work and determination, even just the last four months, but it's absolutely been all worth it.
Juuri nyt istun kotisohvalla ja tämän päivän ohjelmaan kuuluu mahdollisimman suuri määrä ei mitään. Paitsi että juoksemaan oli päästävä, rakastan tuota raitista ilmaa ja tuttuja lenkkipolkuja! Muuten haluan vain olla, sillä tuleva viikko on buukattu niin täyteen, että huhhuh... Ohjelmassa on tapaamisia, yleistä asioiden hoitamista, kavereita, yhdet häät ja tietysti paljon treenejä. Montaa hetkeä en ehdi makoilla, mutta onneksi tämä levoton sielu tykkää juuri tällaisesta tapahtumarikkaasta elämästä. Ja sitä paitsi en ehdi potea koti-ikävää. Mulla kun on nykyään aina joko koti-ikävä tai kotikoti-ikävä. On tämä rankkaa kyllä.

Right now I'm just sitting on the sofa and chilling. Today my plan is to do nothing and to do it as much as I can (except the running I did earlier today - I just love the fresh air and nature here!). The coming week is totally fully booked with meetings, friends, a wedding and of course a lot of training. I will not have too much time for chilling but as I said, I love it when there's a lot of things going on. Besides, I won't have time to feel home sick. It's so hard to be me, always home sick or then homehome sick, haha!

xxx
Airi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti