keskiviikko 21. syyskuuta 2016

En halunnut kertoa, mutta kerron kuitenkin

Shortly in English below...

Moi!

Kävin viime viikolla Belgiassa kisaamassa ja päätin jo jättää kirjoittamatta aiheesta yhtään mitään. En siksi, että kisa olisi mennyt huonosti, mutta kun ahdisti. Nyt ei enää tunnu niin pahalta ja siksipä muutin mieleni ja kirjoitan nyt kuitenkin.
Photo: Fons Van der Vorst
Ennen Belgiaan lähtöä sain puristettua todella hyvän treeniviikon. Kroppa tuntui pitkästä aikaa omalta, oli hyvä ja vahva olo, peli sujui ja kentällä oli itsevarma olo. Sanoinkin ennen lähtöä valmentajalleni, että pelaan hyvin tämän kisan.

Ensimmäisen kierroksen otteluni oli ohjelmassa torstaina aamupäivällä. Vastassa oli Latvian Ieva Pope ja ennakkoon tämän piti olla suhteellisen helppo matsi. Voitin 21-10, 21-6 ja pelasin todella hyvin. Olin heti alusta asti hyvin hereillä, enkä tehnyt montaakaan helppoa virhettä. Hyvä startti kisaan ja olin valmis seuraavaan kierrokseen!

Photo: Mark Phelan / Badminton Europe
Toisen kierroksen matsia sainkin sitten odotella, odotella ja odotella... Pelasin live-kentällä ja minua edeltävät matsit venyivät yksi toisensa jälkeen kolmanteen erään. Lopulta pääsin kentälle vasta noin 21.30 aikoihin. Vastassa oli malesialainen Sannatasah Saniru (parhaimmillaan maailmanrankingissa 59.) ja osasin odottaa kovaa peliä. Aasialaisten pelityyli on usein haastava ja he saavat rikottua rytmiä niin pahasti, että meinaa keskittyminen karata ja hermo mennä! Pelasin kuitenkin todella hyvän ja etenkin taktisesti fiksun matsin ja voitin suoraan kahdessa erässä 21-14, 21-17. Paikka puolivälierissä oli varmistettu ja olin todella iloinen! (Tämän toisen kierroksen matsini voi muuten katsella Youtubesta TÄÄLTÄ :) )

Pelin jälkeen oli tietysti saatava ruokaa (onneksi yksi pikaruokapaikka oli vielä auki ja sain pastaa!) ja sen jälkeen piti yrittää rauhoittua ja saada unen päästä kiinni. Olin todella pettynyt kisajärjestäjien valintaan peluuttaa minua seuraavana päivänä jo 10.30, kun olin juuri pelannut päivän toiseksi viimeisen matsin, joka loppui noin klo 22.10. Pyörin adrenaliinihuuruissa hereillä vielä 1.30 aikoihin ja heräilin yön aikana levottomana ties kuinka monta kertaa... Aamulla ei ollut paras fiilis, mutta onneksi olen kesällä juossut intervalleja klo 7.30 ja tiedän pystyväni väsyneenäkin vaikka mihin. 
Photo: Peter Nagy
Puolivälierässä vastaan tuli Iben Bergstein, joka on mulle tuttu tyttö täältä Tanskasta. Hän ei ole pelannut montaakaan kansainvälistä kisaa, mutta ollaan törmäilty kisoissa ja treeneissä silloin tällöin. Iben on hyvä pelaaja ja väläytellyt välillä kovia suorituksia, mutta ranking on tietysti hyvin alhainen, kun kansainvälisiä kisatuloksia ei ole. Belgiassa hän voitti ensin ykkössijoitetun ukrainalaisen ja sitten toisen hyvän tanskalaisen, ja näin ollen tiesin odottaa kaikkea muuta kuin helppoa voittoa.

Helppo se matsi ei todellakaan ollut. Pelattiin todella pitkiä palloralleja ja luulin monesti, etten enää jaksa. 59 minuutin juoksemisen, kaksien jänteiden rikkomisen ja yhden hävityn matsipallon jälkeen hävisin 22-20, 15-21, 20-22. Olin täysin tohjona, sattui ja makasin vain katsomon takana. Sydän hakkasi korvissa ja päässä pyöri, että "olipa hyvä peli, harmi kun hävisin, mutta olipa hyvä peli!".
Photo: Mark Phelan / Badminton Europe
Mutta sitten tuli se ahdistus. Se iski hyvin nopeasti puhelimeni yhdistettyä wifiin. Facebookissa odotti ilmoitus, kun eräs sivusto oli merkinnyt minut julkaisuun, jossa uutisoitiin, kuinka tipahdin kisoista hävittyäni huomattavasti alemmas rankatulle pelaajalle. Viesti oli suunnilleen se, että mokasin pahasti ja ei olisi pitänyt hävitä tuolla tavalla. Olin saanut myös muutaman ihanan ja kannustavaksi tarkoitetun viestin ja kommentin tyyliin "älä sure, kaikki mokaa joskus" ja "pystyt varmasti parempaan, pää pystyyn vain". Siinä hetkessä tunsin vain olleeni pettymys. Mietin kyyneleet silmissä, että kun enhän mä pysty parempaan, miten mä nyt tämän selitän?

Tiedän viestejä lähettävien ihmisten tarkoittavan hyvää ja haluavan kannustaa. Kaikki eivät voi tietää enempää kuin mitä ranking sanoo ja eivät siksi vain ymmärrä. En siis todellakaan ota itseeni niitä viestejä, päinvastoin olen niistä kiitollinen! Mutta miksi ihmeessä sen sivuston piti kirjoittaa niin negatiivisesti ja vielä merkitä minut julkaisuun, jotta varmasti sen näen ja niin näkevät kaverinikin? Ja kun tämä ei ollut todellakaan ensimmäinen kerta, kun ahdistun kyseisen sivuston toiminnasta...

Näin muutamaa päivää myöhemmin se ei tunnu enää pahalta, eikä mun tarvitse mitään selittää, vaikka moni onkin ihmetellyt, miten hävisin niin alas rankatulle pelaajalle. Tiedän itse kyllä miksi ja miten, ja tiedän kaiken sujuvan todella hyvin tällä hetkellä. En myöskään vastaisuudessa tule saamaan vastaavia surua aiheuttavia ilmoituksia Facebookissa, sen asian olen vihdoin hoitanut kuntoon.

Itselleni tämä oli osoitus siitä, että vaikka väitänkin olevani nykyisin vahva ja mua ei helposti enää satu, niin ehkä se ei aina olekaan ihan niin. Toisaalta on kai hyväkin tulla kovaksi, mutta pysyä silti aina sopivasti pehmeänä. On ihan okei omistaa tunteet, vaikka kuinka määrätietoinen ja päättäväinen olisikin.
Photo: Mark Phelan / Badminton Europe
Belgian reissu meni siis pelillisesti hienosti, sain taas hyvän tuloksen rankingiin ja paljon lisää ideoita pelaamiseen. En malta odottaa seuraavaa kisaa, mutta onneksi siihen ei ole enää kuin kolme viikkoa. Olen jotenkin hurjan rakastunut pelaamiseen juuri nyt!

xxx
Airi

Shortly in English:

Hello!

Last week I played Belgian International in Leuven and I feel satisfied with my game. I made it to the quarter finals after beating Ieva Pope from Latvia 21-10, 21-6 and Sannatasah Saniru from Malaysia (best wr. 59) 21-14, 21-17. I was very happy to make it to the quarters!

I finished my second round match very late on Thursday evening and had to play the quarter final already around 10.30 in the morning the next day. I was obviously not happy with that and I don't understand why the organizers scheduled it like that... Luckily I used to run tough intervals in the summer at 7.30 in the morning so I know I can do well even if I'm really tired!

Anyway, the quarter final was a very tough and physically challenging match. I played against a Danish girl Iben Bergstein who I know from some tournaments in Denmark. She is a good girl and she's made some good results before but hasn't played too many international tournaments and that's why her ranking is very low. In Belgium she first beat the 1st seeded Ukrainian girl and then another good Danish girl and so I knew it wouldn't be an easy match. After 59 minutes, very long rallies and two broken strings I lost 22-20, 15-21, 20-22.

Losing like that is not fun of course, but I still feel like it was a good match, and a good tournament, and I can learn a lot from it.

I wrote a bit in Finnish about how Facebook posts and messages can sometimes hurt. Long story short, I was tagged in a little bit negative Facebook post after my match in Belgium and it made me feel sad. I also felt sorry after reading some messages telling me that I can do much better and that everyone screws up sometimes. Losing to a much lower ranked player (like they wanted to point out...) doesn't tell anything. But after all it's just important that I know myself why I lost and what's going on.

So all in all, Belgian International was a good tournament for me. I got some very good matches and new ideas for my game - and one more good result to the ranking! I just can't wait for the next tournament which will be Dutch GP in three weeks. I'm so in love with playing at the moment!

xxx
Airi

5 kommenttia:

  1. Hyvää taistelua ei muuta kuin hyviä pelejä,voitot kotiin.

    VastaaPoista
  2. Pitkä peli ja tasainen, osan kattelin vierestä ja lopun tuomarituolista viereiseltä kentältä.
    Tanskan sijoittamaton tyttö oli kova; lisäksi muissakin (kuin Airin) otteluissa vanhemmat antoivat kommenttia sekä pelaajille että tuomareille. Ei todellakaan mokatappio, vaan erittäin kovan taistelun jälkeen hävitty TOP-matsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä! :) Hyvä matsi se oli munkin mielestä ja olen kyllä tyytyväinen!

      Poista
  3. Voi tuttö;-!! Älä sie turhaan ahistu kaikenmualiman tonttujen törpöistä kommenteista - sillä niitä sitä kyllä mualimaan mahtuu yllin kyllin. Kateitten panettelua ;-) Jos joku susta aattelee scheibaa, niin mitäpä hänestäkään sitten välittämään, saatika sitten pitämään ;-) Sillä syitähän aina dissaamiseen ja morkkaamiseen haluttaes keksitään. Mustakin tuli joskus vaarallinen ja pelättävä hullu, kun ne sai duunis tietää, etmä harrastin karatee ja jiu-jitsuu sen sijaan, etmä oisin istunu kaljakuppilois vaan märehtimäs itsesäälis illat pitkät ;-DDD

    VastaaPoista