perjantai 21. lokakuuta 2016

Super onnistunut Super Series -kisa ja tunteiden vuoristorata

Moi!

Tällä viikolla oli vihdoin Denmark Open Super Series Premier -kisan aika. Kisa, jota olin kovasti odottanut. Toivoin ja haaveilin onnistumisesta ja hyvin pelaamisesta. Ja mä tein sen, mä todellakin tein sen! Olin yksi kolmesta eurooppalaisesta pelaajasta 16 parhaan joukossa, pelasin hyvän matsin maailman listan sijalla 10 olevaa super kovaa japanilaista vastaan ja taidan nousta ensi viikolla maailman top 50 joukkoon. Se on mahtavaa.


Ensimmäisen kierroksen matsini oli keskiviikkona ja vastassa oli Tanskan Julie Finne-Ipsen. Olen pelannut häntä vastaan kerran aiemmin, puolitoista vuotta sitten Espanjassa, ja silloin hävisin ihan pystyyn. Hänen pelityylinsä on mulle hankala, mutta katselin etukäteen hänen pelejään Youtubesta ja yritin pohtia tarkkaan, miten kannattaisi pelata. Olin siis hyvin valmistautunut, mutta kun mä astelin kentälle sitä punaista mattoa pitkin ja halli oli yleisöä täynnä, niin kyllä mua jännitti!

Pelin alku olikin hieman räpellystä. Käsi tärisi ja tuli helppoja virheitä puolin ja toisin. 11 pisteen tauon jälkeen onneksi rentouduin ja pelasin juuri niinkuin olin etukäteen suunnitellutkin. Voitin erän 21-14. Toiseen erään vaihdettiin puolia ja samalla vaihtuivat myös olosuhteet. Hallissa tuuli ilmastoinnin takia yllättävän paljon ja sivutuulen takia oli hyvin vaikeaa lyödä Julien kämmenpuolelle ilman että pallo lensi sivurajasta yli. Jotenkin yllätyin ja pelästyin asiaa, ja yhtäkkiä olinkin 1-6 tappiolla. Onneksi sain kerättyä itseni ja en enää tähdännyt sinne kämmenpuolen viivalle, vaan pelasin ympäri kenttää rystypuolta painottaen. Nousin 7-6 johtoon ja olin taas pelissä mukana. Erä oli tiukka, mutta lopussa olin onneksi varmempi ja vahvempi ja voitin 21-18. Mikä tunne!!


Oli hienoa pelata täyden yleisön edessä ja onnistua noin upeassa paikassa. Oli myös super ihanaa, että mulla oli oma kannustuslauma, kun Suomen U15-maajoukkue oli paikalla hurraamassa mulle. Se antoi ihan hirmuisesti voimaa, kiitos junnut!

Toisella kierroksella vastaan tuli Japanin Akane Yamaguchi. Hän voitti juuri pari viikkoa sitten Koreassa vastaavan Super Series -kisan ja on maailmanlistalla sijalla 10. Nämä ovat juuri niitä matseja, joita haluan päästä pelaamaan. Haluan nähdä, missä asioissa olen maailman huippuja jäljessä ja haluan kokeilla, miten pärjään. Yamaguchia vastaan pärjäsin melko hyvin. Hävisin 15-21, 14-21 ja se on ihan ok tulos. Peli oli hyvää, oli hyviä palloralleja ja pysyin tempossa mukana ilman ongelmia. Mutta onhan siinä vielä toistaiseksi pieni ero ja mulla on paljon kehitettävää. Suunta on kuitenkin selkeästi oikea ja se tuntuu hyvältä. 

Tämän toisen kierroksen matsini voi muuten katsoa TÄÄLTÄ :)


Tämä kisa antoi mulle ison pistepotin maailmanrankingiin, jonkun verran palkintorahaa ja paljon itseluottamusta. Olo on jollain tapaa helpottunut ja kevyempi. Samaan aikaan olen kuitenkin myös hyvin väsynyt. En ole nukkunut kunnolla, koska olen jännittänyt, stressannut, intoillut, ollut onnellinen ja ollut surullinen. Olen tuntenut noita kaikkia tunteita vuorotellen sekaisin ja kaikkea liikaa. Juuri nyt mä haluan taukoa kaikesta pari päivää ja treenaamaan en mene ennen kuin olen nukkunut kunnon yöunet.

Niinkuin alussa kirjoitin, taidan nousta ensi viikon maailmanrankingissa 50 parhaan joukkoon. Se on jälleen yksi askel eteenpäin ja se on oikeastaan askel, jonka ei pitänyt edes tapahtua vielä. Olen todella tyytyväinen siihen, miten asiat juuri nyt ovat ja miten hyvin pelini kulkee. Silti joka ikiseen onnistumiseen mahtuu yhä edelleen pienen pieni ajatus siitä, miten kaikki vielä puoli vuotta sitten oli menossa täysin pieleen. Se tuhat kertaa läpikäyty Rio-pettymys, se tuska ja paha mieli. Ne ei jätä mua rauhaan ja ne vie multa aina palan onnistumisen iloa. Ei se enää iso pala ole, mutta pala se kuitenkin on. Se tunne on epäonnistuminen ja että mä silloin melkein luovutin enkä halunnut enää jatkaa. Tiedän kyllä jatkaneeni ja taistelleeni. Ja sehän on se, mikä mun täytyy muistaa - nyt mä olen kova ja pian top 50.


Seuraava tavoite on rentoutua ja löytää jälleen täydellisen hyvä olo. Voin aivan hyvin huilia pari päivää, tehdä opiskelujuttuja ja tottakai katsella paljon sulkista Denmark Openin merkeissä. Viimeistään maanantaina palaan treenien pariin uudella innolla ja kroppa tuoreena. Ensi viikon torstaina lennän Budapestiin ja pelaan siellä Hungarian International -kisan. Sieltä jatkan suoraan Saksaan Bitburger GP Gold -kisaan ja sitä seuraavalla viikolla on vuorossa joukkueiden EM-kisa Ruotsissa. Paljon on siis ohjelmaa tiedossa, mutta mikäpäs tässä on pelatessa, kun homma sujuu. Rautaa pitää takoa silloin kun se on kuumaa, eikös se niin mene?

Mä toivotan kaikille oikein kivaa viikonloppua ja kiitos myös taas tsemppiviesteistä ja kaikesta tuesta! :)

xxx
Airi

tiistai 11. lokakuuta 2016

Highlights of the week

Viikon onnistuminen

Voitettiin liigapeli Tanskan liigassa perjantaina 6-0 Ikastin joukkuetta vastaan ja otin ensimmäisen henkilökohtaisen liigapelivoittoni! Pelasin pitkän matsin vahvaa venäläistä pelaajaa vastaan ja voitin lopulta kolmannessa erässä 21-16. Oli kivaa pelata, kun hallissa oli suurilukuinen kotiyleisö ja hyvä tunnelma.

The most successful moment of the week

My team won a league match in the Danish league on Friday 6-0 against team Ikast and I took my first individual victory in this league! I played a long match against a strong Russian player and finally won 21-16 in the third set. It was nice to play in front of the big home crowd.

Viikon ajatus

Annoin Suomessa ollessani haastattelun Vantaan Sanomille ja se juttu julkaistiin viikonloppuna. Jutun voi käydä lukemassa TÄÄLTÄ. Niinkuin teksti kertookin, oli koko kesä ja olympiapettymyksen käsittely mulle aika kova paikka, mutta olen selvinnyt kaikesta todella hyvin. 

Pohdin menneellä viikolla paljon sitä, miten olen tsempannut ja pyrkinyt olemaan positiivinen, enkä näyttämään ollenkaan sitä pahaa mieltä ja epävarmuutta. Moni saattaa luulla, että olen ollut supertyttö, jatkanut iloisen päättäväisenä treeniä ja että kaikki vain sujuu. Olenhan itse sanonut kaiken olevan hyvin ja onnistunut olympiakarsinnan jälkeen joka ikisessä kisassa. Jokainen varmasti ymmärtää, ettei se mene niin yksinkertaisesti, että sitä vain sisuuntuu pettymyksestä ja sitten pelaakin paremmin kuin ikinä. Olenkohan mä luonut turhaan sellaisen kuvan? Vai onko se sittenkin oikeasti todella helppoa sisuuntua ja jatkaa? Eihän se lopulta vaatinut mitään muuta kuin tahdonvoimaa ja olenhan mä pystynyt siihen oikein hienosti. Niin tai näin, juuri nyt mä olen aidosti ja oikeasti onnellinen, enkä ainakaan elämäni huonoimmassa kunnossa!

The thought of the week

While I was in Finland I gave an interview to a local newspaper and the article was published on Saturday. It's in Finnish but you can find it HERE. The article tells how difficult it was for me to push through all the hard practice in the summer after not making it to Rio and facing the biggest disappointment of my career so far. However, I've done very well and made some good results already this season. 

This article made me think about how I've tried so hard to stay positive and not show the sadness and insecurities that I've been dealing with. Many people might think that I've been a super girl, just happily continued training with a lot of determination and that everything is just going perfectly well. I've said myself that everything's great and I've also made a good result in every single tournament I've played after the Olympic qualification. Everyone can probably understand that it's not that simple, it's not like you just get back on track with even more determination than before and then you suddenly play better than ever. Have I given that kind of image? Or is it actually so easy to get up and keep going? At the end of the day, it didn't take so much, just some mental strength and I was able to do it. Anyway, right now I really am happy and for sure not in a bad shape!
Koko jutun voi lukea siis TÄÄLLÄ! :)
Viikon paras treeni

Viimeisen viikon aikana ollaan tehty paljon 2 vs 1 -treeniä fokuksena jalkatyö verkolta takakentälle. Jalat on olleet melko kovilla, kun valmentaja vaatii tekemään sen jalkatyön just eikä melkein oikein. Syyttäkäämme siis häntä siitä, että mun jalka näyttää tuolta kuin näyttää tuossa Vantaan Sanomien kuvassa. Ja kiittäkäämme häntä myös siitä, että mun jalkatyö on todellakin parantunut!

The best exercise of the week

Lately we've done a lot of 2 against 1 exercises where the focus is on the foot work from net to back court. My coach wants us to do the foot work perfectly, not just almost perfectly, and I can definitely feel that in my legs. So now you know who to blame for the fact that my leg looks like that in the photo above haha. And you also know who to thank for the fact that my foot work is getting much better!


Viikon paras hetki

Tähän on todella vaikea vastata, kun niitä on niin monta! Ehkä se, kun äiti tuli viikonlopuksi kylään ja pyöräiltiin meren rannalla. Tai sitten se, kun istuskeltiin pitkään brunssilla lauantaiaamuna. Tai ehkä sittenkin se, kun pääsi halimaan poikaystävää melkein kahden viikon tauon jälkeen. Niin ja olihan sekin kivaa, kun voitin ensimmäisen liigamatsini!

The best moment of the week

It's impossible to mention only one best moment here! Maybe the best moment was biking at the seaside with my mum who was visiting me in Denmark over the weekend. Or maybe it was the long and delicious brunch on Saturday morning. Or maybe it was actually hugging my boyfriend after almost two weeks apart. And yeah, of course it was very nice to win my first league match!

Viikon heikko hetki

Tiistai-iltana pelattiin liigapeli Vendsysselissä, reilun kolmen tunnin ajomatkan päässä Odensesta. Mulla oli vähän väsynyt olo ja vastassa kaiken lisäksi super kova USA:n Beiwen Zhang (maailman ranking 26, parhaimmillaan paljon paremminkin), enkä pärjännyt ollenkaan. Paitsi toisessa erässä pysyin mukana 12-15 tilanteeseen saakka, mutta sitten hävisin 13-21. Joukkueena hävittiin 1-5, mikä ei tietenkään ollut toivottu tulos. 

The weakest moment of the week

On Tuesday evening we drove more than three hours to Vendsyssel for a league match. I felt a bit tired somehow and I also had a very strong opponent, Beiwen Zhang from the USA (wr 26). I had no chance in the first set but in the second set I played okay until 12-15 but lost then 13-21. Our team lost 1-5 which was not what we wished for of course.

Viikon biisi

Varmaankin Sia - Big Girls Cry. Vaikka mun sydän ei olekaan särkynyt enkä itke meikkejä piloille, niin silti tämä jotenkin koskettaa.

The song of the week

I would say it was Sia - Big Girls Cry. Although my heart is not broken and I'm not crying and ruining my make up, this song still somehow touches me.

Juuri nyt

Tällä hetkellä istuskelen junassa matkalaukku seuranani ja pohdin, mitä sieltä vielä puuttuu, vaikka eihän sille enää mitään voi. Pohdin myös sitä, miten saisin parhaiten nukahdettua tänään, sillä tiedän kokemuksesta sen olevan juuri tänään todella vaikeaa. On nimittäin kisaviikko ja olen taas niin innoissani, että pelaan pelejä mielessäni jo valmiiksi. Olen matkalla kohti Hollantia ja Dutch Open Grand Prix -kisaa. Ensimmäisen kierroksen matsi on huomenna keskiviikkona ja vastassa on Nigerian Grace Gabriel. Päivittelen tuloksia myöhemmin tällä viikolla, mutta kisaa voi seurata TÄÄLLÄ.

Right now

Right now I'm sitting in a train with my suitcase and wondering what is missing from it although there's nothing I can do about it anymore. I'm also wondering how I'm gonna be able to sleep tonight since I know that it will be very difficult on a day like this. It's a tournament week and I'm so excited to play again that I'm playing in my mind all the time. I'm on my way to the Netherlands for Dutch Open Grand Prix. I'm playing my first match tomorrow Wednesday against Grace Gabriel from Nigeria. I will keep you updated about the results but you can also follow the tournament HERE.

I'm going to Dutch with new clothes from Yonex and the best ever compression tights and socks from Zeropoint. Really looking forward to wear these!
xxx
Airi